Vinkkejä tekemättömyyden opetteluun

| 1 Comment

Työsähköpostien lukua vapaalla. Videoiden katselua syödessä. Metromatkan käyttäminen hyödyllisesti. Siivoamista tai liikkumista silloinkin kun haluaisi levätä.

Vaikka emme ihannoisi tehokkuutta tai ajattelisi olevamme suorittajia, ylläolevia hetkiä luikertelee arkeen helposti. Äidit ovat mestariesimerkkejä multitaskaamisesta ja monen langan hallussa pitämisen taidosta voi olla hyötyä. Mutta kukaan ei jaksa – eikä kenenkään tarvitse olla – koko ajan tehokas. Aivot ja ihminen tarvitsevat lepoa.

Olen puhunut joutilaisuuden hyödyistä mm. Lupa laiskotella-tekstissä. Päiväunien ja päivittäisen meditaation terveys- ja muista eduista on paljon tutkimusta. Se on hyvä. Mutta tekemättömyydellä on minusta ihan arvo itsessäänkin. Miksi?

Sen lisäksi että mm. saamme lepoa ja stressitaso laskee, saamme parhaimmillaan muistutuksen siitä, että ollakseen arvokas ei tarvitse tehdä mitään. Jokainen meistä on itsessään hyvä ja tärkeä. Että lepoa ja tekemättömyyttä voi olla muutenkin kuin väsymyksen takia tai palkkiona tekemisestä. Että olemme paljon muutakin kuin mitä osaamme ja teemme työksemme.

Minusta jokaisella on oikeus tulla rakastetuksi ja tuntea hyvää oloa ilman saavutuksia tai jatkuvaa puurtamista. Mahdollisuus nauttia siitä, miltä tuntuu pelkkä oleminen vailla tavoitteita, pyrkimyksiä ja mielen kertomia tarinoita siitä mitä pitäisi tehdä tai mitä muut ajattelevat.

Miten sitten ajaudumme tehokkuuteen ja tekemiseen? Moni vastaisi, että kun on pakko. Että muuten ei ehdi kaikkea mitä pitäisi tai haluaa. Tai ettei ole varaa tai mahdollisuutta olla tekemättä mitään.

Väittäisin, että usein on kyse myös tiedostamattomista valinnoista. Tavat tehdä asioita tarttuvat läheisiltämme lapsuudessa, ympäröivästä kulttuurista, työpaikan rytmistä. Isovanhemmillamme ei ole ollut vaihtoehtoa, töitä on ollut pakko tehdä paljon jotta olisi syötävää ja katto pään päällä. Ja usein emme halua erottua joukosta. Tehokkaassa porukassa haluaa olla tehokas.

Hyppää hetkeksi kuskin paikalta.

Hyppää hetkeksi kuskin paikalta.

Oli syiden kimppu millainen tahansa, suuntaa voi vaihtaa tietoisesti opettelemalla uudenlaisia tekemisen ja olemisen tapoja, ja tekemättömyyttä. Vinkkini siihen:

Ensin pitää tunnistaa se, mihin toivoo muutosta. Voit bongailla tarpeettoman tehokkaita hetkiä. Kun löydät sellaisen, älä soimaa itseäsi vaan kiitä: Nyt voit tehdä tietoisia valintoja, nyt on mahdollisuus pysähtyä. Voinko tehdä tämän asian hitaammin tai vaikka vasta huomenna? Laittaisinko nyt kännykän tai tietokoneen loppupäiväksi kiinni? 

On inhimillistä, että pysähtyminen tuntuu vaikealta tai nostaa mieleen tekemättömiä töitä tai vaikeita asioita. Läsnäolo- ja myötätuntoharjoitukset voivat auttaa. Katso ympärillesi, ota vastaan se mitä näet ja kuulet ympäristössä. Aisti miltä kehossa tuntuu, miltä hengitys tuntuu. Millaisia rohkaisevia sanoja voisit sanoa itsellesi?

Haluatko tehdä kaiken aina itse? Voisitko hypätä kuskin paikalta ja katsoa minne muut sen ohjaavat? Tai tarvitseeko se ohjausta lainkaan?

Uusien tapojen opettelussa auttaa myös toisto, kertaus, säännöllisyys… Valitsisitko yhden asian, jonka jätät tekemättä joka päivä? Tai säännöllisen ajan rentoutukselle, meditoinnille tai päiväunille? Itsesi kehumiselle?

Vai kävisitkö nyt vain hetkeksi loikomaan kattoon katsellen? Se on arvokasta.

(Visited 6 times, 1 visits today)

One Comment

  1. Pingback: Miten jokaiseen päivään saa vähän lomaa | Hidastamon blogi

Vastaa

Required fields are marked *.


Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.