Tähdistä mallia

| 0 comments

Tulin eilen taas aika myöhään töistä ja kotiin kävellessäni katsahdin hetken mielijohteesta ylös.

Kirkas tumma taivas, kirkkaat tähdet. Tutut tähtikuviot.

Pakko oli pysähtyä. Ja tuntea taas se äärettömyys, kauneus, oma pienuus ja samalla yhteys kaikkeen muuhun. Ei tarvittu muuta kuin katse ylöspäin.

Tunnelma aiemmin päivällä oli kaikkea muuta. Kiire ja stressi puskivat päälle. Olemme useampana vuonna muuttaneet juuri marraskuussa eikä tämä vuosi tee poikkeusta. Uusi koti on ihana mutta muutto- ja remonttijärjestelyt normaaliarjen töiden, lapsen hoitojärjestelyjen ym keskellä rasittavat. Kaikki tuntemani keinot hermoston rauhoittamiseen ovat tarpeen. Ja silti niitä ei ehdi aina käyttää.

Usein näemme asiat liian läheltä ja ahtaasti. Väsymyksen ja kiireen keskellä yritämme hallita jokaista yksityiskohtaa, epäonnistumisesta turhautuen.

Mitä tarvittaisiin, olisi askel taaksepäin, syvä hengitys. Pieni etäisyys. Tai katsahdus taivaalle.

tähdenlento

Se muistuttaa mittasuhteista.

Jos katsoisit tilannettasi kauempaa, miltä se näyttäisi? Miltä luulet, että se tuntuu vuosien jälkeen? Vähättelemättä kokemustasi, mikä olisi oikea ratkaisu vähän etäämmältä katsottuna? 

Kiireen, surun, ahdistuksen – tai muuttosäädön – voi nähdä menevän ohi aikanaan ja jotain muuta tulevan tilalle. Voi nähdä sen tuoman hyvän muutoksen, tai Rumin runoa mukaillen – tilan ilolle, jonka suru taloosi raivasi.

 

Sopivia mittasuhteita marraskuuhusi!

Sanna

Ps. Taivaalle tuijotellessaan voi nähdä myös tähdenlennon, niin kuin viime viikolla minulle kävi. Mitä sinä toivoisit?

(Visited 11 times, 1 visits today)

Vastaa

Required fields are marked *.


Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.