Tarttis tehrä jotain, eli levosta toimintaan

Loma on tehnyt tehtävänsä kun tylsistymisen kautta on tultu siihen pisteeseen, että toiminta alkaa houkuttaa. Työ, tekeminen, muutos.

Levon ja toiminnan suhde kiehtoo minua loputtomasti. Mikä on hyvä suhde lepoa ja toimintaa esimerkiksi kotona, työpäivässä, tutkimus- tai taiteellisessa prosessissa, vuodessa? Missä kohdin tulee tarve levätä tai toimia, ja osaako sitä kuunnella?

Lepo rauhoittaa hermostoa, lisää luovuutta ja tuottaa oivalluksia. Tekeminen virkistää, voimauttaa ja luo muutosta. Molempia tarvitaan, kuten parasympaattista ja sympaattista hermostoa. Sisään- ja uloshengitystä.

Loman aikana olen lukenut paljon. Yksi mielenkiintoisimmista kirjoista oli pitkään lukulistallani ollut Rick Hansonin Buddhan aivot. Olen aina halunnut ymmärtää ihmisten käyttäytymistä paremmin ja Hansonin selittämänä moni kysymykseni sai vastauksen.

Neurologian, evoluution ja buddhalaisen psykologian kautta ymmärrän entistä paremmin miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät – mm. miksi aivomme etsivät uhkia ja negatiivisia asioita ja positiivisen näkemistä täytyy erikseen harjoitella; kuinka ajatusmallit ja uskomukset muodostuvat; miksi toiset kaipaavat enemmän virikkeitä ja ärsykkeitä kuin toiset. Ja kuinka ajatuksiaan, käyttäytymistään ja aivojaan voi muuttaa harjoitusten avulla  – missä tahansa tilanteessa. Meditointi voi olla avain levon ja tekemisen tasapainottamiseen.

Palaan Hansonin kirjaan myöhemmin, mutta nyt sanonpa vaan että loman loppuminen alkaa tuntua hyvältä. Reissuista, kirjoista ja levosta inspiroituneena puhkun innostuneesti kohti syksyn haasteita, kursseja ja tapahtumia. Tekemiseni liittyvät edelleen pääasiassa Hidastamoon, mutta opetan myös flamencoa Helsingin Tanssiopistolla. Starttirahojen loppumisen häämöttäessä etsin myös osa-aikaista päivätyötä. Kaikki vinkit otetaan vastaan kiitollisuudella!

Oliko Sinulla riittävästi lomaa? Mitä ajatuksia levon ja tekemisen suhde sinussa herättää?

Ps. Eikö sinulle vielä tule Hidastajan uutiskirje? Se kannattaa tilata nyt, sillä elokuun kirjeen mukana saat tilaajalahjana uunituoreen Hidastajan oppaan sekä etuja syksyn kursseille.

View this post on Instagram

Kesä! Pyörä! <3 #tauko

A post shared by Sanna Iranta (@hidastamo) on

 

 

 

 

 

Jo ennen kuin on pakko

Välillä hidastajankin padassa kiehuu.

Paljon puhetta työurien pidentämisestä tai eläkeiän nostamisesta. Vähän puhetta siitä, miten siellä töissä viihtyisi pidempään!

Paljon puhetta start-upeista ja niistä ”uusista Nokioista”. Mutta kukaan ei puhu siitä, mitä vanhojen nokioiden työntekijöille kuuluu!

Uupuminen tuntuu olevan toinen kansantautimme masennuksen jälkeen (tai sitä edeltäen). Myös nuoret yrittäjät ovat kertoneet burn-outeistaan. Uupuminen on monen asian summa, mutta työpaineilla ja -määrällä on merkittävä rooli.

Osallistuin äskettäin tapahtumaan, jossa puhui menestynyt naisyrittäjä. Naurahdellen hän kertoi kuinka luki sähköposteja kesken synnytyksenkin ja vaatii aina parempaa ja parempaa tulosta työntekijöiltään. Kanssayrittäjiään hän kehotti keskittymään pipertämisen sijaan suuriin tavoitteisiin ja työntekoon.

Mitä jos tulos ei tulekaan vain niska limassa raatamalla? Ja vaikka tulisi, minkä arvoinen se on jos huippujohtajaakin (työntekijöineen) odottaa nurkan takana burn-out?

clerk-18915_1280

Nuoret teknologiayritykset tarjoavat joustoja ja mukavuuksia, ja Googlesta lähtien mindfulness- ja joogahetkiä. Miten saman saisi tarjolle julkiselle puolelle ja vanhempiin konserneihin? Kuinka paljon tutkimusta vaaditaan, jotta työelämässä ymmärretään levon ja hyvinvoinnin merkitys tuottavuudelle ja luovuudelle?

Työhyvinvointipalveluja tarjoavana en tietysti ole puolueeton, mutta kanssaihmisten hyvinvoinnin kannattaisi kiinnostaa ketä tahansa. Pahoinvointi maksaa, tarttuu ja vaikuttaa ympärillä oleviin sekä tuleviin sukupolviin.

Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu työnteon ihannointi. Sitten yksi kerrallaan huomaa, että raja tulee jossain vastaan. Että on alettava välittää itsestään. Toivon, että vastuu ei jää yksilön harteille mutta itsekin voi onneksi tehdä paljon.

Miten ennaltaehkäistä uupumista?

Levätä ennen kuin on pakko. Olla kuuntelematta ääntä joka sanoo, että vielä jaksaa. Tehdä itselle tärkeitä ja ravitsevia asioita. Työt eivät lopu koskaan mutta voimavarat kyllä, jos niitä ei tankkaa.

Kuunnella omaa kehoa ja sen viestejä ajoissa, kun se varoittaa kivuilla, säryillä, unettomuudella tai vastaavalla siitä, että nyt menee liian lujaa tai on liian iso taakka kannettavana. Kertoa tarpeistaan ja tunteistaan muille. Opetella rentoutumista tai meditointia.

Uupuminen pysäyttää ja voi tarjota monelle uuden suunnan ja itsestä huolehtimisen taidon. Mutta ne on mahdollista löytää ilman uupumistakin.