Kiire rentoutua

Minulta kysytään välillä, että miten voisi motivoitua tekemään meditaatiota myös silloin kuin kaikki on hyvin. Moni on kokenut harjoituksen hyödyt keskellä stressiä tai kriisiä, mutta sen ottaminen osaksi arkea ei ole onnistunut.

Ja toisaalta, aina välillä meditaatio tai rentoutumishetki ärsyttää tai ahdistaa. Stressi on päässyt niin kovaksi, että olisi kiire rentoutua, ei osaa pysähtyä, tai pysähtyminen nostaa pintaan tunteen jonka on voinut kiireessä jättää huomiotta.  Liian kovasta vauhdista on vaikeampi pysähtyä oikeastaan mihin tahansa muuhunkaan ja rauhoittuminen kestää pidemmän aikaa.

Näillä ilmiöillä on paljon yhteistä.

Ensinnäkin ennaltaehkäisy, tai sen puute. Ja toisaalta vastaanottaminen, vastustamisesta luopuminen.

Miten stressinhallinta ja itsestä huolehtiminen ei tarkoittaisi vain tulipalojen sammuttelua vaan jokapäiväisiä valintoja?

Meditaation terveys- ja muista hyödyistä pääsee osalliseksi säännöllisen harjoittamisen kautta. Jos mielessä on ajatus, että meditaation tulisi olla joka kerta auvoista – se todennäköisesti vain ärsyttää ja hyödytkin jäävät saamatta. Jos taas säästät meditaation vaikeisiin hetkiin – hyvä että meditoit edes silloin. Mutta siitä saattaisi olla vielä enemmän apua rutiinina.

Kun meillä on fiksattu tavoite (pakko tuntea olonsa rennoksi, pakko tuntea samaa kuin viimeksi..), emmekä pysty ottamaan vastaan sitä mitä tässä hetkessä tapahtuu, rentoutuminen vaikeutuu. iRest-meditaatiossa ei ole tarkoitus väkisin rentoutua tai suorittaa ohjaajan antamia ”tehtäviä”. Tarkoitus on luoda pohjaa ja taitoja ottaa vastaan ja toivottaa tervetulleeksi kaikki mitä elämä eteen tuo. Väsymyksen, ärtymyksen, onnen, tasaiset ja tylsätkin hetket.

sleep-330869_640

 

Kaiken mitä mitä elämässä tapahtuu voi myös nähdä viestintuojina. Tunteiden viestit vaihtelevat eri ihmisillä ja tilanteissa. Ärtymys voi kertoa esimerkiksi siitä, että olen ohittanut omat tarpeeni liian pitkään. Tai siitä, että odotukseni jonkun asian suhteen ovat olleet liian korkealla tai rajojani on rikottu – ja nyt voin tehdä asialle jotain.

Ahdistus viestii ehkä siitä, että kantamaani vastuuta tulisi jakaa muille. Tai että elimistöni on niin suuressa stressitilassa että hermoston rauhoittamisesta täytyy tehdä tärkein asia elämässäni seuraavina viikkoina. Että voisi antaa itselleen ja asioille aikaa vaatimatta niiltä koko ajan paljoa. Järkeily ei välttämättä kerro tunteen varsinaista viestiä tai auta eteenpäin. Kehon tuntemusten ja niistä seuraavien mielikuvien seuraaminen rentoutuessa päästää viestin paremmin esiin.

Miksi harjoituksen perimmäisenä tarkoituksena on hyväksyvä läsnäolo – oppia ottamaan hyväksyen vastaan kaikki mitä tapahtuu?

Koska vastustaminen ja takertuminen vievät paljon energiaa. Tunteen tai ajatuksen mukaan tempoutuminen on helpoin (ja usein ikävin) vaihtoehto, mutta jos tunnetta tai tilannetta oppii hyväksyvästi tarkkailemaan voi helpommin valita toimintansa reagoinnin sijaan.

Ja miksi meditaatiota kannattaisi harjoittaa muulloinkin kun tuntee sitä tarvitsevansa?

Jotkut puhuvat mielen lihaksen vahvistamisesta – en hirveästi pidä vertauskuvasta mutta säännöllisellä meditaatiorutiinilla on se funktio. Meditaation hyödyt terveydelle, hermostolle, mielialalle jne perustuvat säännölliseen harjoitukseen.iRest on minulle levon ja mindfulness-harjoittelun yhdistämistä parhaimmillaan ja lisäksi omien voimavarojen rakentamista. Kyky vastaanottaa elämää ja pysyä rauhassa vaikeina aikoina kasvaa.

Silloin hankalana hetkenä meditaation äärelle ei tarvitse juosta vaan se on itsestäänselvästi ollut mukana. Joka päivä, niin kuin hyvä ystävä.

Milloin sanoa ei, milloin kyllä

Stressinhallinnassa ja hidastamisessa on kyse muustakin kuin kyvystä rentoutua. Kyse on päätöksistä.

Kohtaamme päivittäin pienempiä ja isompia valintoja. Mitä tehdä ja jättää tekemättä. Miten tehdä. Mihin sitoutua, mistä päästää irti. 

Ei:n sanominen vaatii monilta jatkuvaa harjoittelua. Toisten miellyttäminen ja odotusten täyttäminen tuntuu välillä tärkeämmältä kuin omien tarpeiden ja tunteiden kuuntelu.

Kyllä jää joskus sanomatta vaikka se kiehtoisi. Koska ei uskalla, ei saa siihen tukea tai ei ole ollut tapana.

Miten oppia tekemään  uudenlaisia valintoja?

Ei:n ei tarvitse tarkoittaa räjähtävää reaktiota ja kaikkien siltojen polttamista perässään. Se voi olla viesti muille siitä, että minusta tuntuu kurjalta ja toivoisin, että asia x muuttuisi tavalla y. Omien tunteidensa ja tarpeidensa kertominen rohkaisee muitakin samaan.

Toisten reaktio kertoo sekä kuulijan kyvyistä eläytyä toisen asemaan että hänen omasta kyvystään kertoa tarpeistaan.  Jos muut kokevat ilmauksesi uhkana tai jonain muuna, useimmiten se ei ole henkilökohtaista.

Rajan vetämistä ja ei:n lausumista kannattaa harkita kun..

  • huomaat tekeväsi asioita vain muiden mieliksi tai tavan vuoksi.
  • tunnet jaksamisesi vähenevän.
  • tunnet, ettet saa ansaitsemaasi kunnioitusta.
  • aikaa tuhlaantuu asioihin, joita et pidä tärkeinä.
  • tunnet, ettet sydämessäsi toimisi näin.
Photo credit: Carsten Tolkmit
Photo credit: Carsten Tolkmit

Joskus rajanvedon täytyy olla tiukka ja ehdoton. Mutta useimmiten selvitään pehmeämmällä ei:llä. Kaikelle väsyttävälle ei taas voi sanoa ei. On esimerkiksi tärkeää hoitaa rakasta ihmistä. Mutta sen määrälle voi sanoa ei. Ja myöntää, että tarvitsee esimerkiksi omaishoitajan lomaa, lastenhoitajan tai päivä- tai vanhainkotipaikan.

No entäs se kyllä? Mille voisi useammin sanoa kyllä? Ehkä…

  • asioille, joiden tekemisestä olet haaveillut?
  • asioille joista nautit, mutta olet tehnyt viimeksi vuosia sitten?
  • odottamattomille käänteille?
  • mahdollisuudelle tehdä eri tavalla kuin muut?
  • keskustelulle ventovieraan kanssa?
  • ei-minkään tekemiselle?

Isoissa päätöstilanteissa oikealta tuntuvaa ratkaisua on hyvä kuulostella ja fiilistellä eri tavoin. Lyhyen tähtäimen lisäksi kannattaa punnita miten päätös vaikuttaa omaan ja lähipiirin hyvinvointiin pitkällä tähtäimellä.

Toisaalta intuitioonsa voi luottaa hetkessäkin: Suurin osa päätöksistämme tehdään lopulta tunteella eikä järjellä. Mikä ratkaisu nyt ”vaan tuntuu” paremmalta?

Jonkinlainen valinta kannattaa tehdä erityisesti jos tuntee olevansa umpikujassa. Aina on vaihtoehto! Se saattaa vaatia rohkeutta, mutta erilaista tukea on saatavilla.

Mille Sinusta on hyvä tänään sanoa ei? Entä kyllä?

**

Aikalisä voi auttaa valintojen tekemisessä. Ei-minkään tekemistä pääsee harjoittelemaan Hidastamon lepopäivässä la 21.3.

Kauniissa Kallvikinniemessä järjestettävän päiväretriitin ohjelmassa on meditointia, luonnossa liikkumista sekä kasvislounas ja iltapäivätee. Retriitti sopii hyvin ensikertalaisille. Ilmoittautuminen on alkanut, tervetuloa mukaan!

Vinkkejä uupumisen ehkäisyyn

Tämän blogiteksti ei meinannut syntyä ollenkaan. Sanainen arkkuni tuntui tyhjenneen Rennompi arki-minikurssin luomiseen joululoman jälkeen. Mutta luonnoslaatikosta löytyi jotain inspiroivaa. Tekstiluonnos otsikolla ”Pelko vai rakkaus?”. Viimeaikaisten uutistenkin varjossa se tuntui sopivalta aiheelta.

Suurin osa meistä on palannut lomilta töihin. Osa virkistyneinä, osa lomasta väsyneinä. Rästihommat, uudet haasteet ja muutokset voivat pistää koetukselle. Tai se arki, joka ei muuttunutkaan niin kuin toivoi. Miten pitkästä keväästä selviää uupumatta ja ylikuormittumatta?

En tarjoa nyt peruslistaa liikunnasta, levosta ja ruokavaliosta, vaikka hyviä asioita ne ovatkin. Läsnäolo on tosi tärkeää myös. Haluan puhua jostain, joka on syvemmällä.

Joku viisas (mm. John Lennon, mutten usko, että hän asian keksi) on sanonut, että toimintaamme ohjaa joko rakkaus tai pelko.

Millaisiksi valintasi ja arkesi muodostuu, jos sitä ohjaa pelko? 

Haluatko antaa pelon ohjata elämääsi? Pelon siitä, ettet ole tarpeeksi hyvä tai nopea. Että menetät työpaikkasi, sairastut tai parisuhde hajoaa. Pelon, joka ohjaa vaatimaan itseltään enemmän kuin mihin pystyy. Tai pelon, joka estää Sinua tekemästä kaipaamaasi ratkaisua, rohkaistumasta.

View this post on Instagram

#winterbeach

A post shared by Sanna Iranta (@hidastamo) on

Kaikille tunteille on syynsä, mutta usein pelko on mukana tottumuksesta eikä varoittamassa oikeasta uhasta. Onneksi voimme valita.

Millaisia valintasi ovat, jos niitä ohjaa rakkaus? Rakkauden näkeminen ja kokeminen, sen kautta tekeminen.

Kun tunnet väsymystä, uupumusta tai olet valinnan edessä: Mitä rakkaus tekisi? Mikä olisi valintani, jos rakastaisin itseäni nyt enemmän? 

Mitä tapahtuu kun valitset rakkauden ja armollisuuden itseä kohtaan?

Teet aina parhaasi, riität sellaisena kuin olet, mutta uskallat välillä myös muuttua. Olet läsnä ja otat vastaan yhä useamman hetken – töissä ja kotona – itsestäsi ja muista huolta pitäen. Jos rakkaus kohdistuu aina vain muihin eikä ollenkaan itseen, silloinkin on uupumus vaarana.

Voit elää ja tehdä samat asiat – työsi, liikunnan, syömisen, ihmissuhteissa elämisen – rakkauden tai pelon kautta.

Miten erilaiselta tuo tekeminen tuntuukaan? Liikun ja syön terveellisesti, koska se tuntuu minusta hyvältä, ei sen takia, etten sairastuisi sokeritautiin. Pidän huolta lapsestani, koska rakastan häntä, en koska pelkään hänelle sattuvan jotain.

Pelosta irti päästäminen on vaikeaa, jos ei koe perusturvallisuutta. Vaikka olisi saanut kolhuja luottamukseensa elämänsä aikana, turvallisuuden tunnetta voi onneksi rakentaa uudelleen tukevammalle perustalle. Sisäinen turvapaikka, yksi iRest® Yoga Nidran vaiheista, on hyvä keino luoda voimavaroja ja turvallisuutta.

Kun turvallisuus ei tule ulkoa vaan sisältä, on helpompi rakastaa. Ja vaikeampi uupua.

**

Kuuden kerran iRest® Yoga Nidra -kurssi alkaa to 15.1. klo 17 Helsingissä. Kurssille mahtuu vielä mukaan muutama osallistuja, ilmoittaudu: hidastamo@gmail.com.

Kohti vai pakoon?

Meillä on taipumus vältellä arkoja paikkojamme. Juosta pakoon vaikeuksia – kohdataksemme ne taas uudelleen.

iRest opettaa kohtaamaan ja ottamaan vastaan sen mitä on, kaiken sellaisena kuin se on. Oman itsensä, täydellisenä juuri tällaisena. Ja kuuntelemaan millainen viesti vaikkapa pääkivulla, ahdistuksella tai surulla on meille. Mitä se toivoo meidän tekevän, jotta voisimme paremmin? Mitä ehkä kaipaamme, muttemme uskalla myöntää?

Ikävän tunteen torjuminen voi tuntua helpommalta. Arjen keskellä olisi riittävästi haasteita muutenkin. Mutta lopulta vaikean asian kohtaaminen saattaa olla kevyempää kuin uskookaan.

Torjuttu pysyy taakkana, kohdatun ylitse pääsee. Kupla nousee veden pintaan ja hajoaa. 

Aiemmin mainitsemallani Awakening Joy-kurssilla iRestin kehittäjä Richard Miller puhui ongelmia kohti kääntymisestä. Sen sijaan, että kääntäisimme rattia pois, ajammekin suoraan päin!

Paradoksaalisesti se, että olen antanut itselleni luvan tuntea ahdistusta on keventänyt painolastiani merkittävästi. Kun tunteen antaa tulla, antaa sille luvan myös muuttua ja lähteä. Hetkellisesti taakka on raskas, mutta pitkällä matkalla paljon kevyempi.

Vastaanottavaisuus ja avoimuus on myös paljastanut paljon tunteita, jotka olin järkeillyt pois. Olo on paljon kevyempi kun ei kuvittele olevansa ”over it”. Ahdistus on muutosta aikaan saava voima kun sitä kuuntelee ja muillakin tunteilla on tarkoituksensa.

View this post on Instagram

Missä voisit pysähtyä tänään?

A post shared by Sanna Iranta (@hidastamo) on

Pari viikkoa sitten meditoidessani koin ahdistusta työtaakasta. Järjellä ajatellen yrittäjän työt on itse luotuja ja valittuja, ja kiireen tuntu sellainen, johon voi vaikuttaa. Koetussa mielikuvassani kuitenkin koin tekemättömät asiat ”kaatumassa päälleni”.

Otin vastaan ahdistuksen ja tunsin, ettei ongelma ollut työn määrä vaan tunne siitä miten tai kuinka nopeasti työt pitää tehdä. Tätä olen pohtinut aiemminkin.. Ongelma oli uskomuksessani, joka oli saanut mielikuvan muodon, työt roikkumassa pääni päällä. Sisältä nousi toive muuttaa mielikuvaa.

Joskus NLP-tyyppisestä mielikuvien muokkaamisesta on apua. Päätin kokeilla siirtää keskeneräiset työt mielikuvassa pääni päältä alas. Alas hippusiksi, joista voisin valita työstettäväksi sen mitä huvittaa, kun huvittaa. Mikä helpotus! Päätin myös priorisoida tiettyjä asioita.

Haasteet voivat olla isompia ja joskus ongelma voi tuntua liian isolta palalta haukattavaksi – sillä hetkellä, tai yksin ilman tukea. Silloin on tärkeää olla vaatimatta itseltään liikaa, pyytää apua tai kerätä voimavaroja tulevaan.

Mutta lopulta kohdattu ongelma tai tunne voi olla yhtä helpottava kuin ulos päästetty itku. Saan kokea näin. Saan tehdä asialle jotain.

Antoisia kohtaamisia!

PS. Jos teksti herätti ajatuksia, olet tervetullut kommentoimaan. Muista myös, että tämän kaltaisia rentoutumista ja hyvinvointia tukevia vinkkejä, ja tarjouksia Hidastamon palveluihin, saa myös tilaamalla Hidastajan uutiskirjeen. Joulukuun kirje postitetaan kuun vaihteessa, vielä ehdit mukaan!