Oodi osa-aikatyölle

Olen vuoden alusta tehnyt nelipäiväistä työviikkoa. Nyt kerron, miten se on muuttanut elämääni – ja miten se voisi olla sinullekin mahdollista!

Reilun kuukauden ajan perjantai on ollut vapaapäivä. Voi että, miten hyvältä se on tuntunut! Yritän tietoisesti olla täyttämättä päiviä tekemisellä, mutta ehdin silti vaikka mitä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minulla on myös energiaa ideoida ja luoda kaikkea uutta.

Talvimaisema

Mitä sitten olen tehnyt?

Olen käynyt hiihtämässä ja joogassa. Palannut katkolle jääneeseen meditaatiorutiiniin. On ollut vihdoin aikaa myös laittaa ruokaa ja siivota – ja niiden tekeminen tuntuu ihan erilaiselta kuin nälkäisenä arki-iltana. Olen myös tehnyt Hidastamon hommia, ja hakenut lapsen aikaisemmin hoidosta. Vaikka lapsi viihtyy päiväkodissaan, hän on superonnellinen yhdestä lyhyemmästä päivästä ja kehuu sitä kavereilleen heti aamusta. Olen ehtinyt kerrankin palauttaa kirjaston kirjat ajoissa, viedä printterin huoltoon ja nähdä ystäviä.

Olen aiemminkin elämässäni työllistynyt osa-aikaisiin työsuhteisiin. Mutta silloin tein tanssinopettajan hommia sivussa. Nyt toki neljä työpäivää on tiivistynyt, ja teen joka tapauksessa arkena iltatöitä. Mutta se on ollut sen arvoista. Minulla on oikeasti vapaapäivä. Olen kiitollinen työnantajalleni tästä mahdollisuudesta.

Uskonkin, että osa-aikatyö tulee lisääntymään. Miten?

Yhä useampi pyytää mahdollisuutta siihen. Kysyminen ei maksa mitään. Kokoa perustelut: Mitä tehtäviä voit tiivistää, delegoida, mitkä projektit ovat tulossa päätökseen. Jo pelkkä työmotivaation nousu voi tehdä tekemisestä ja priorisoinnista tehokkaampaa.

Tärkein perustelu työnantajalle voi myös olla säästö: Esimerkiksi 80% työajassa työnantaja säästää yhden päivän palkan muuhun. Tai vaihtoehtoisesti, useampien tehdessä osa-aikatyötä, työnantaja voi työllistää yhden ihmisen lisää. Ehdota kokeilua, jonka tuloksia voitte arvioida vaikkapa puolen vuoden päästä.

Muun muassa Ruotsissa, Saksassa ja Tanskassa tehdään paljon enemmän osa-aikatyötä kuin Suomessa (lähde ja toinen).  Ruotsalaisella autotehtaalla on kokeiltu 6 tunnin työpäivää. Ilmeisesti tulos vain paranee, kun ihmiset tekevät työnsä virkeämpinä ja keskittyen. Kun useampi tekee osa-aikatyötä, työ myös jakautuu tasaisemmin ja ihmiset voivat paremmin. Sitran mukaan se on myös väylä työttömyydestä työelämään.

Uskon ja toivon, että asenne työelämän joustoihin on vihdoin muuttumassa. Etätyö, osa-aikatyö, työaikapankit, isovanhempien perhevapaat ynnä muut kokeilut yleistyvät. Eläkeiän nostossa saattaa vihdoin olla järkeä, kun töissä jaksaa paremmin. Palkka toki on pienempi. Meilläkään ei lähdetä ulkomaanmatkoille vähään aikaan ja edullisemmassa kaupassa käydään useammin. Mutta sen hinnan olen valmis maksamaan lisääntyneestä vapaudesta. Tulevaisuudessa perustulo voi mahdollistaa osa-aikatyön useammille.

Suosittelen!

Riittävän hyvä

Lämmin joulutervehdys Hidastamolta uuden Youtube-meditaation muodossa!

Arjen ristipaineissa unohtuu helposti armollisuus itseä kohtaan. Riittävän hyvä -meditaatio muistuttaa, että olet hyvä sellaisena kuin olet – suorittamatta ja pyrkimättä koko ajan parempaan. Saat levätä, pyytää apua ja sanoa ei. Kuuntele alta!

Keskitien onnellisuutta

Ruokabloggari Emmi-Liia Sjöholm tunnusti tauon terveellisistä elintavoista tehneen hyvää. Äidin luona putkiremonttia paossa maistuivat jopa sipsit.

Paljon kuulee puhuttavan myös 80/20 -ohjeesta. Kun 80% ruuasta on terveellistä ja monipuolista, 20% voi olla melkein mitä vaan. Herkkuja, rasvaista, suolaista.

Näen heti yhtymäkohtia muihin terveellisen elämän osa-alueisiin: liikuntaan, mielen huoltoon, ihmissuhteisiin…

Liian tosissaan 100% ehdottomuus asiassa kuin asiassa vie helposti ilon ja hyödyt. Olennaista on se, mitä keskimäärin tekee. Että rentoutumista, läsnäoloa, liikuntaa, hyvää ruokaa ja kommunikaatiota on riittävästi.

Ei koko ajan.

keskitie
kuva: unsplash

Sillä täydellisyyteen pyrkiminen on ahdistavaa, ja täydellisyys itse asiassa mahdotonta. Olosuhteiden, persoonien ja tilanteiden erilaisuuden myöntäminen helpottaa. Välillä tekee hyvää kun menee överiksi tai ylittää totunnaisuuden rajoja. 

Pimeässä vuodenajassa on asiantuntijoiden mukaan paljon hyviäkin puolia (kuten, että kukaan ei näe pölypalloja tai koiranulkoilutusvaatteitasi 😀 ). En yleensä pidä ajatuksesta, että lepo pitäisi erikseen työllä ansaita. Mutta marraskuun pimeydessä virkistystä kaivatessa on ehkä hyvä skarpata edes puolet ajasta ja sitten rötväillä sohvalla, syödä suklaata tai hermostua tyhjästä.

Kontrollia tarvitaan vähän, muttei liikaa. Keskellä tietä on ihan hyvä olla.

Helpotusta riittämättömyyteen

Katselin jokin aika sitten tanssijaystäviäni lavalla. Läsnäoloa ja taituruutta, joka syntyy lahjakkuudesta ja kovasta treenistä.

Ennen esitystä he hermoilivat, ja esityksen jälkeen he ottivat kehuja vastaan kiemurrellen. Esiintyjät kohtaavat paineita, mutta riittämättömyys voi vaivata ketä tahansa töissä tai kotona.

Kärsin itsekin välillä huijarisyndroomasta. Tiedättehän, ajattelee kohta paljastuvansa. Kohta joku huomaa, etten osaakaan mitään. Käsitys omista taidoista on eri kuin se, mitä kehut ja palaute kertovat.

Tanssinopettajuuden alkuaikoina huomasin aina ne osat tunnista kun epäröin. Kun en osannut vastata kysymykseen tai joku ei tullut samalle tunnille uudelleen. Huomio ei kiinnittynyt onnistumisiin vaan kaikkeen mikä meni pieleen. Nyt meditaatiota ohjatessani tai blogia kirjoittaessani saatan joskus verrata itseäni maailmankuuluihin konkareihin. Mitä järkeä minun on sanoa tästä mitään?

Kuvalähde
Kuvalähde

Pikku hiljaa olen alkanut riittää itselleni.

Olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, tässä hetkessä. En tällä hetkellä voi tietää enemmän kuin tiedän tai osata enempää kuin mitä nyt osaan. Kaikki se mitä olen kokenut on tuonut minut tähän hetkeen, nyt voin jakaa vain sitä. Ja jatkaa siitä.

Opettajana ja ohjaajana olen harjoitellut näyttämään vajavaisuuteni. Sen lisäksi, että se helpottaa omaa oloani, se helpottaa muidenkin läsnäolijoiden paineita ja muistuttaa, että kukaan meistä ei ole täydellinen. Ihmisiä ollaan, täydellisen epätäydellisiä.

Richard Millerin (iRest Yoga Nidran kehittäjä) opettaja totesi tälle, että valaistumisen etsiminen oli hänen valaistumisensa tiellä.  Asioiden ja muutoksen tavoittelu tai tarkat odotukset estävät meitä kokemasta tämän hetken.

Tämä siis riittää, mutta haluan silti mielelläni oppia lisää. Oppiminen ei vaan enää kumpua juurikaan vajavaisuuden tunteesta vaan omasta kiinnostuksesta ja halusta.

Riittämättämyyden tunteita edelleen toki tulee, mutta niitä on helpompi ottaa vastaan ja kuunnella: Millaisia tunteita, uskomuksia tai tarpeita on sen takana? Millaista toimintaa se toivoo? Ja haasteista usein myös oppii.

Missä asioissa Sinun on vaikea kuulla myönteistä palautetta? Milloin yrität olla parempi tai tietävämpi kuin mitä oikeastaan olet? Mitä tavoittelet kynsin hampain? Kuka hyötyisi jos myöntäisit, että tämä – tässä ja nyt – riittää? Kerro kommenteissa!

Buddhalaisen opettajan James Low’n sanoin:

”Kaikki mitä teet on kuorrutusta kakun päällä, mutta kakku ei tarvitse kuorrutusta, kakku itsesssään on hyvää.”

Miten olen alkanut riittää itselleni? Iso rooli on meditaatiolla. Ohjaan vuoden toisen 6 viikon iRest-meditaatiokurssin 12.3. alkaen Helsingissä, ilmoittautuminen on alkanut!