Riittävän hyvä

Lämmin joulutervehdys Hidastamolta uuden Youtube-meditaation muodossa!

Arjen ristipaineissa unohtuu helposti armollisuus itseä kohtaan. Riittävän hyvä -meditaatio muistuttaa, että olet hyvä sellaisena kuin olet – suorittamatta ja pyrkimättä koko ajan parempaan. Saat levätä, pyytää apua ja sanoa ei. Kuuntele alta!

Näin hellität kontrollintarpeesta

Täydellisen ihmissuhteen, työpaikan, vartalon, asunnon, leposykkeen tai aivojumpan tavoittelu voi hiipiä elämään huomaamatta.

Tietoa ”optimielämästä” on niin paljon, että on helppoa pitää itsestään huolta. Ja helppoa suorittaa.

Puhutaan elämänhallinnasta, mutta voiko elämää hallita? Minusta ei. Hallinnan sijaan tavoittelisin rauhaa, tervettä itsetuntoa ja luottamusta.

Pyrkimys hallita muuttuu helposti kontrolloinniksi ja täydellisyyden tavoitteluksi. Perfektionisti viilaa loputtomasti tai jättää kokonaan yrittämättä, koska ei voi olla täydellinen.

Mili Kaikkonen kertoo hauskasti henkisen kasvun kompastuskivistä kirjassaan Vaiheessa. Kuinka helppoa onkaan noudattaa jonkun kirjan tai gurun oppeja kadottaen yhteyden itseensä ja muihin (jotka eivät niitä noudata). 

Milin mukaan elämä itse on hyvä henkinen harjoitus, kun ei yritä kontrolloida sitä tai jatkuvasti saavuttaa täydellisempää olemusta. Keskeneräisyys, yllätykset, inhimillisyys – ne kuuluvat asiaan.

kelluu

Yritätkö sinä tehdä jostain elämänalueestasi täydellistä ja tavoittelet sitä mitä kenelläkään ei oikeastaan ole?  Mistä kontrollintarve ja täydellisen elämän hakeminen kertoo? Usein turvattomuudesta, on vaikea luottaa muihin ja elämään.

Miten löytää turvaa kontrollintarpeen ulkopuolelta?

”Tavallisessa todellisuudessa ei ole täydellistä turvallisuutta lainkaan” neurologi Rick Hanson toteaa.  ”Tämän totuuden hyväksyminen on viisautta ja vastaanottaessaan sen voi tuntua innostavalta jatkaa elämää.”

Jotkut kokevat ahdistuksen vähentämisen uhkaavana, koska suojamuurien poistaminen saa heidät tuntemaan olonsa haavoittuvaksi. Sisäistä turvallisuuden tunnetta voi kuitenkin rakentaa.

Kuten olen aiemmin kertonut, itselleni meditointi on auttanut suuresti turvan ja luottamuksen rakentamisessa.  Jaan tässä myös Rick Hansonin tärkeät vinkit:

  • rentouta keho
  • luo yhteyksiä ihmisiin, jotka tukevat sinua
  • yhdistä pelkoon tietoista läsnäoloa
  • herätä sisäinen suojelijasi
  • ole realistinen (useimmat pelot liioteltuja), näe tilanne ilman vääristymiä ja lapsuudesta juontuvia odotuksia
  • vaali turvallisen kiintymyksen tunnettasi

Kuinka hyvältä tuntuukaan välillä höllentää otetta ja antautua virran vietäväksi!

Viimeinen kurssi, jonka käyt

Joku kysyi henkiseltä opettajalta Eckhart Tollelta, mikä workshop hänen kannattaisi valita laajasta henkisyyteen keskittyvän järjestön tarjonnasta. Tolle vastasi: ”Tiedosta hengityksesi aina kun voit, aina kun muistat. Kun teet niin, syntyy suurempia muutoksia kuin kaikista näistä kursseista yhteensä.”

Hyvä olo näyttää välillä olevan seuraavan workshopin, luetun kirjan, tavatun gurun tai käydyn kurssin takana. Tavaroiden kuluttamisen jälkeen (tai ohella) meistä on tullut palveluiden kuluttajia.

Toisaalta hyvä, että henkisyys kiinnostaa tavaran sijaan, mutta hyvä olo näyttää tässäkin shoppailussa seuraavan vasta kun ”minä vain ensin” käyn kurssin x tai y. Kurssin opit – kuten hengityksen tarkkailu – eivät myöskään muuta mitään jos ei itse harjoittele niitä säännöllisesti, elä niitä todeksi.

Mitä jos ulkoisten kurssien ja oppien sijaan katsoisit sisään päin? Aistisit omaa kehoasi ja hengitystäsi eri tilanteissa? Pysähtyisit kuuntelemaan itseäsi joka päivä?

photo-1414849424631-8b18529a81ca

Olen elinikäisen oppimisen kannattaja ja intoudun vähän väliä uusista opiskeluaiheista. Kannatan myös päivittäistä harjoitusta – esim. meditaatiota, hengityksen tarkkailua, myötätunnon tai kiitollisuuden harjoittelua. Mutta opiskelu tai harjoittaminen ei lähde vajavaisuuden tunteesta, pakosta tai tarpeesta muuttaa jotain jos on löytänyt sisäistä rauhaa ja hyväksyvää läsnäoloa. Silloin ei välttämättä koe tarvitsevansa uutta kurssia tai näkökulmaa. Tai osallistuu innostuksesta, ei riittämättömyyden tai puutteen vuoksi. Workshopit voivat auttaa olennaisen muistamisessa, mutta onnea ei enää etsi sieltä.

Mikä olisi viimeinen kurssi jonka käyt? Jonka avulla kaikkit muut kurssit olisivat vain kertausta, tarpeettomia, tai joihin osallistuisit tyynenä ja innostuneena riippumatta lopputuloksista?

***

Ps. Läsnäoloon ja sisäiseen rauhaan tutustumisessa on monta tietä. Yksi on Yoga Nidran kautta, jota ohjaan iRest-kursseillani. Näitä teemoja käsitellään myös Aikalisä-valmennuksessa ja sen ohjatuissa meditaatioissa. Aikalisään ilmoittautuminen päättyy 18.5.