Näin loma opettaa

Oletko huomannut käyttäytyväsi lomalla eri tavoin kuin arkena? Tekeväsi eri asioita, tai samoja eri tavalla?

Itse olen viettänyt rauhallisinta lomaa pitkään aikaan. Yleensä kaipaan reissuja ja käyntikohteita, mutta nyt olen enimmäkseen perheeni kanssa viettänyt aikaa kotikulmilla ja tehnyt pieniä päiväretkiä.

On ollut ihanaa unohtaa suunnitelmien teko ja lähteä ex tempore uimaan lähirannalle tai retkelle Helsinkiin. Päivä löytää uomansa ja rytminsä kummempia suunnittelemattakin. Tämä tuli niin tarpeeseen suunnitelmia, organisointia ja ratkomista täynnä olleen kevään jälkeen.

Kiireinen rytmi oli jäänyt niin päälle, että minulla oli kiire joka paikassa. Liikenteessä kiroilin edessä hidastelevalle, enkä jaksanut odottaa edes vesipullon täyttymistä ennen kuin jo nappasin sen hanan luota. Lähdin kotoa vaatteet puoliksi päällä (siis no, ihan pukeissa, mutta vedin takkia päälle juostessa tai tein jotain muuta samaan aikaan). Useamman asian multitaskaamisesta tuli stressaava ja tehoton normaali. Kuulostaako tutulta?

Kesällä olen löytänyt kadoksissa olleen rennon minän. Olen huomannut, etten ole sama asia kuin kiire. Osaan odottaa vesilasin täyttymistä. Nautin pyykin viikkaamisesta. Ehdin kerrankin laittaa ruokaa rauhassa. Ehdin myös luontoon – paikkoihin, joissa tunnen todella rentoutuvani ja sielun lepäävän.

Pienet huomiot muodostavat isomman oivalluksen.

Tässä minä olen. Tätä minä haluan.

Sen löytäminen aina uudelleen ja uudelleen on tärkeää. Vaikka kuinka olisi meditoinut, rentoutunut tai joogannut, on tärkeää hypätä uudelleen satulaan (tai satulasta?) ja löytää rutiini. Ne tärkeät tasapainottavat asiat. Olenkin alkanut kirjaamaan ylös asioita ja tekemistä (ja tekemättömyyttä), joita haluan tuoda arkeeni lomalta. Asioita, joiden ymmärrän tukevan jaksamistani.

Kuka sinä olet lomalla? Mitä olet valinnut tehdä? Mitä haluat ottaa lomalta mukaan?

Ps. Olet tervetullut pysähtymään ja syventämään loman antia Hidastamon miniretriitille lauantaina 29.7. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!

 

 

Miten kevennät kuormaasi?

Törmäsin Herkkyyden voima -kirjassa (Heli Heiskanen, Origo Nova) mielenkiintoiseen teemaan, kuormitusmalliin.

En ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, kuinka ylikuormitus voi jäädä päälle ja muuttua tavaksi. Vaikka olen helposti innostuva, ja juuri siksi opetellut hidastamaan, kuormitusmalli avaa ilmiötä laajemmin.

Liikunnan yhteydessä puhutaan nykyään paljon palautumisen merkityksestä. Fyysisestä ylikuormituksesta on haittaa kunnolle. Sama pätee henkiseen kuormitukseen.

Mistä kuormitusmalli tulee?

Kuormitusmalli syntyy Heiskasen mukaan lapsuuden mallien lisäksi mm. koulu- ja työelämäkokemuksista ja yhteiskunnan muuttuneista vaatimuksista.  Syitä on muitakin, Heiskanen esittelee mm. psyykkisiä suojakuoria, jotka johtavat ylikuormitukseen.

Kuormituksen keventämisen alkuaskel on mielestäni sama kuin muussakin hidastamisessa: pysähtyminen. Pieni, ja säännöllinen.

Kuormituksen keventäminen

Onko tämä nyt tärkeää ja välttämätöntä? Miten voin valita toisin ja keventää taakkaani? Mikä auttaa hidastamaan? Olisiko tekemisen sijaan pelkkä oleminenkin arvokasta?

Herkät ihmiset kuormittuvat muita helpommin, joten muiden tahdin mukaan toimiminen ei kannata. Rentoutuminen, meditaatio ja itsemyötätunnon harjoittelu auttavat tutkitusti stressinhallinnassa.

Vaikka rentoutus- ja meditaatioäänitteitä on paljon tarjolla, ihan elävä ohjaus ja muiden seurassa harjoittelu tuntuvat erilaiselta, ja tukevat kotiharjoittelussa. Sain sen itse jälleen todistaa viime viikonloppuna ihanassa joogatyöpajassa. Samasta syystä haluan tarjota pitkästä aikaa myös iRest-ohjausta.

Kevennetään kuormaa!

5 keinoa palautua työpäivän jälkeen

Työasiat ja -kiire kantautuvat helposti kotiinkin. Huomasin käyttäväni muutamia keinoja mielen ja kehon rentouttamiseen kotiin palatessa. Nämä ovat pika-täsmäkeinoja, sillä lapsiperheessä ei voi kotiin tullessa alkaa meditoimaan 🙂

  1. Radio täysille. Itse kuljen autolla kotiin, mutta paluumatkalla julkisissa tai pyöräillessäkin voi kuunnella hyvän mielen musiikkia.
  2. Jalkakylpy. Välillä sulkeudun kylpyhuoneeseen ja upotan jalkani lämpimään veteen. Muutaman minuutin lämpöhoito on krooniselle palelijalle rentouttavaa.
  3. Tee. Lämpö, tuoksu, vesihöyry. Niitä voi ihmetellä keskellä kaaostakin.
  4. Pikatreeni. Välillä lähden töistä hieman aikaisemmin, jotta ehdin kuntosalin kautta kotiin. Fyysinen treeni auttaa siirtymään ”toiseen työpäivään”.
  5. Läheisyys. Kun kaikki on saatu ruokittua, löhöhetki sohvalla yhdessä lueskellen palauttaa sielun sinne, minne se kuuluu <3

Mikä sinua auttaa irtautumaan töistä ja palautumaan? Jaa kommenteissa!

Lue myös: 3 salaisuutta jaksamiseen syksyllä

 

Unettoman apukeinot

Pitäisi jo nukkua, mutta ajatukset pyörivät vinhasti. Keho ei osaa asettua aloilleen. Ja kun uni vihdoin tulee, herää kesken unen muistelemaan tekemättömiä töitä.

Kuulostaako tutulta? Kaikilla meillä on aikoja, jolloin uni ei tule helposti tai aamuyö kuluu heräillessä. Useimmiten asialle voi tehdä jotain.

Koska moni kursseillani käynyt on saanut apua nukahtamiseen tai heräilyyn, päätin koota tähän listan unettoman apukeinoista. Moni vinkki saattaa olla tuttu, mutta joukossa on varmasti uusiakin.

1. Nukkumaan mennessäsi juurruta ja rauhoita kehosi skannaamalla se päästä varpaisiin. Tarkkaile vaan rauhassa miltä tuntuu  päälaella, kasvoissa, keskivartalolla, käsivarsissa ja jaloissa. Voit pysähtyä myös jokaiseen sormeen ja varpaaseen erikseen.

2. Ankkuroi huomiosi hengitykseen. Voit halutessasi laskea hengityksiä aina uloshengityksellä esimerkiksi 30:stä kohti nollaa, tai toistuvasti viidestä yhteen. Hengitys saa olla sellainen kuin se on, voit tarkkailla sitä kuten vaikkapa meren aaltoja heikalla.

3. Yritä pysyä hereillä tai pitää silmät auki. Moni ahdistuu uskoessaan, että on ”pakko nukkua” tai ”pitäisi olla jo unessa kuten kaikki muutkin”. Entä jos yritätkin pysyä hereillä?

4. Jos heräät keskellä yötä, etkä pian nukahda, nouse ylös ja tee hetki jotain pientä (käsityötä, ristikkoa..). Älä kuitenkaan laita kirkkaita valoja päälle. Sitten palaa sänkyyn ja tarvittaessa kohtiin 1-3.

5. Ennen nukkumaan menoa siirrä kaikki ärsykkeet ja tekniset laitteet pois makuuhuoneesta. Pimennä ja viilennä makuuhuonetta. Älä katso televisiota tai tietokoneen/puhelimen ruutua tuntiin ennen nukkumaan menoa (tai käytä sinisen värisävyn poistavaa sovellusta).

6. Kevyt liikunta ja hiilihydraattipitoinen iltapala, sekä lämmin suihku tai kylpy rentouttavat myös ennen pehkuihin painumista.

7. Rentoutus- ja meditaatioharjoitukset, luonnossa liikkuminen ja kosketus laskevat stressitasoa jo päiväsaikaan, jolloin illallakin on helpompi rentoutua.

Mitä näistä kokeilet tänään illalla? Jaa myös omat vinkkisi kommenteissa!

Ps. Lisää unirytmistä myös aiemmassa postauksessani Oletko kiuru vai pöllö?

jack-russel-611626_640

 

 

 

 

10 tapaa keventää arjen suorittamista

Kulunut kevät on auttanut minua eläytymään Hidastamon asiakkaan rooliin. Vaikka uusi työni on mielenkiintoinen, se on samalla vastuullisempi ja kiireisempi kuin mikään aikaisemmin. Asiakkaideni merkittävä tarve hidastamiselle, pysähtymiselle ja rentoutumiselle on jälleen konkretisoitunut omassakin elämässäni.

Huomasin vähän aikaa sitten, että työtahti meinasi jäädä päälle myös kotona. Normaali arki alkoi maistua velvollisuuksilta ja suorittamiselta. Tämä pysäytti Rennompi arki -kurssin luojan. Mites se nyt menikään?

Kun töissä/opiskelussa/vapaaehtoistöissä tms on stressaavampi jakso, vapaa-aika kannattaa järjestää uudella tavalla. En sano, etteikö töissäkin voisi vaikuttaa jaksamiseensa. Työnjako, kommunikointi muille, omat pienet tauot (kävelylenkit, meditointi lounastauolla tms) ovat tärkeitä. Mutta palautuminen vapaa-ajalla yhtä tärkeää.

Jaan tässä tapoja höllentää otetta ja vähentää suorittamista kotona ja vapaalla. Näihin itse palaan ja näiden avulla rennompi arki löytyy aina uudelleen:

1. Älä yritä pärjätä yksin. ”Rentoutumisen ammattilainenkin” tarvitsee toisia tuekseen ja peilikseen. Juttele, pelaa, käy hemmoteltavana. Kuuntele henkisen opettajan puhe tai rentoutusnauha, lue kirjaa, Jaa fiiliksesi ystävälle, kumppanille.

2.  Kapinoi. Tunnollisuus on hyve, mutta liiallisena se hävittää nautinnon elämästä. Pakko ei ole tehdä paljon mitään. Vapaalla on paaaljon enemmän joustonvaraa kuin töissä. Aina ei tarvitse jaksaa. Millaista on tehdä pieni kapina tai suorituslakko?

3. Laske elimistön kuormitusta ja stressitasoa liikkumalla metsässä – tai meditoinnin, rentoutuksen, kosketuksen ja liikunnan avulla.

pyörällä

4. Nollaa työmatkalla. Tee jokin rutiini, joka jättää työkiireet taakse. Voit mielikuvissasi tyhjentää repun, tai huomata taakan kevenevän jokaisella askeleella kohti kotia. Pyöräile töihin. Kuuntele aina sama hyvän mielen biisi.

5. Madalla rimaa. Käytä siivoamiseen ja ruoanlaittoon tms ”velvollisuuksiin” tarkoitettu aika lepäämiseen. Lähde ulos, rentoudu. Tiskit voi tiskata huomenna. Tänään voi tilata pitsaa. Voit myös kokeilla tehdä hommat uteliaasti läsnä ollen, arvostelematta.

6. Tee sitä, mistä eniten pidät. Minulle perheen lisäksi tärkeimpiä asioita on aina ollut tanssi. Jos tulee pitkä tauko, asiat ovat pielessä. Ja kun palaan tanssimaan, muistan millaista on voida hyvin. Mikä tärkeä asia sinulta on unohtunut?

7. Priorisoi oma jaksamisesi. Jos et itse jaksa, et jaksa myöskään pitää huolta muista. Karsi kaikki turha ja velvollisuudelta tuntuva kalenterista. Jätä tällä kertaa väliin. Ota hetkiä itsellesi – kahvilassa, kuntosalilla, lenkillä, konsertissa.

8. Tee jotain luovaa ja kehollista. Pura stressiä taiteilemalla tai liikkumalla. Kun keho liikkuu, tunteet ja ajatuksetkin liikkuvat eivätkä jatka samaa rataa.

9. Reflektoi: Onko tälla asialla enää väliä huomenna? Miltä tilanteeni näyttäisi avaruudesta? Onko tämän asian tekemättä jättäminen merkittävää vuoden päästä? Onko itse asiassa aika huvittavaa että koen tällaisen velvollisuutena? Anna ajatustesi ja uskomustesi olla, toteuttamatta niitä.

10. Lisää ilon aiheita. Pysähdy pohtimaan mikä saa sinut nauramaan, hymyilemään, hulluttelemaan. Toteuta se. Lounasdisko, Kevätpörriäisen lukeminen, Antti Holma show:n klippi youtubesta (suositus!).

Mm. nämä asiat auttavat minua katkaisemaan kiireen ja luopumaan suorittamisesta, ja toivottavasti myös sinua. Jaa toki oma hellittämisvinkkisi kommenteissa!

 

Etäältä näkee – matkakertomus Siesta-retriitiltä

Olen usein kirjoittanut siitä, kuinka levon kautta voi syntyä parhaat oivallukset suorittamisen sijaan. Mutta jälleen se oli todettava itse.

Hidastamon ensimmäinen Espanjan retriitti Madridin maaseudulla oli huikean rentouttava. Vaikka olin töissä-  eli ohjasin meditaatiota muutaman kerran päivässä ja vastasin yhdessä talon emännän kanssa siitä, että kaikilla on mukavat oltavat – rentouduin yllättävän paljon samalla. Samaa sanoivat osallistujat.

Retriitti on vetäytymistä, itsen tai jonkin asian äärelle. Meditaatioretriiteillä usein harjoitetaan meditaatiota paljon arkea suurempia määriä ja lisäksi osa tai koko retriitistä vietetään hiljaisuudessa. Hidastamon rento retriitti yhdisti meditaatiota, patikointia ja rentoutumista.

Espanjassa tukikohtanamme toimi espanjalais-suomalainen koti, jossa järjestetään myös flamencokursseja ja -retriittejä. Talon pihalla tepastelivat kanat ja kuistilla ihailimme kuukauden ikäisiä kissanpentuja. Oliivi-, manteli- ja päärynäpuiden lomasta paistoi huhtikuinen aurinko – joka kyllä yllätti vaaleahipiäiset.

Pienessä porukassa oli rento retkeillä kaikille sopivaan tahtiin. Lähiseudun talot ovat suurimmaksi osaksi kesämökkikäytössä, joten rauhallista oli. Välillä ihmettelimme, kun ketään ei näy missään, mutta kylän kaupasta ja ainoasta baarista löytyikin yhtäkkiä elämää. Pienten kylien verkosto loivat sopivat puitteet hengähdystauoille.

#siestaretriitti

Kuva, jonka @hidastamo julkaisi

Maistiaisen värikästä ja äänekästä espanjalaiselämää saimme lähikylän markkinoilla ja baari-illallisella. Yllättävintä oli kuitenkin lasku – kymmenen henkeä aterioi mahat täyteen samalla summalla, joka olisi Suomessa mennyt kahden hengen illalliseen.

Kaikki tarvitsevat taukoja ja lomaa. Ihminen ei jaksa palautumatta. Pienessä mittakaavassa tämä näkyy uniongelmissa. Moni uniongelmainen on saanut avun rentoutus- ja meditaatioharjoituksista. Retriitiltä rutiini on helppo tuoda mukaan arkeen.

Se, että arki katkeaa eikä voi/tarvitse tehdä rutiinihommia siivouksesta sähköpostin lukuun, on todella vapauttavaa. Uudenlaiset maisemat, tuoksut, äänet ja raikas ylänköseudun ilma virkistivät tällaista elämyshakuista erityisherkkää. Yllättävän pian myös fyysinen etäisyys Suomeen auttoi muistamaan jälleen mikä on tärkeää, mitä arjen keskellä ei niin selkeästi näe. Suomeen palattua arki on tuntunut kevyemmältä ja rakkaammalta.

Tauko teki siis hyvää, ja olisi voinut olla pidempikin. Kiitos kaikille asianosaisille! Ensi kerralla (jollainen varmasti tulee) viivymme vielä pidempään patikkareittien varrella meditoiden ja maisemista nauttien. Olet lämpimästi tervetullut mukaan! Seuraavasta Siestasta tiedotetaan Hidastajan uutiskirjeen lukijoille. Poimintoja retriittiläisten palautteesta voit lukea sivulta kokemuksia.

Mikään ei ole niin tärkeää

…kuin puutarhanhoito. Eikä sekään ole niin tärkeää.

Tämä kiinalainen sananlasku tuli mieleeni kun kuulin Radio Helsingistä sattumalta puutarhakasvien esikasvatusvinkkejä. Olen pari vuotta sitten siirtynyt ostamaan taimeni valmiina, mutta jutustelun kuuntelu sai multasormen syyhyämään.

Takatalvi on iskenyt jo muutamaan otteeseen, mutta haistan kevään ilmassa. Jokainen paljas nurmialue ja iltarastaan laulu aiheuttaa sisäistä hihitystä. Kohta pääsee mylläämään pihaa! Puutarhanhoito, on se sitten ruohonleikkuuta, maan muokkausta, istuttamista tai kitkemistä, on minusta äärimmäisen terapeuttista. Enkä ole ainoa, joka ajattelee näin.

photo-1438109382753-8368e7e1e7cf

Läsnäolo- ja rentoutumisharjoitus voi olla jotain muuta kuin ”virallinen ohjattu” harjoitus. Joku kokee ajan tajun ja murheiden häviävän kangaspuiden ääressä, toinen maalatessa, kolmas lenkillä. Suomalaisen perusmeditaatiota ovat hiihto ja sauna. Kun keskittyy siihen mitä tekee (tai olemiseen) ja unohtaa muun.

Hidastajalle, joka kaipaa hyödyllistä harrastusta tai kärsivällisyysharjoitusta, suosittelen hyötykasviviljelyä. Kasvit vaativat pitkäjänteistä hoitoa ja pienistäkin tuloksista on iloinen. Aina ei meinaan onnistu, ja sääolosuhteetkin vaikuttavat…. Kasvukausi on elämän ja ilmiöiden luonnollisesta kulusta: syntymä, kasvu, vakiintuminen, rappeutuminen, kuolema. Muutoksen ja yllätysten väistämättömyyttäkin voi tulla käsitelleeksi samalla. Samalla kun ei oikeastaan ajattele mitään. Samalla kun vain kitkee, kastelee ja hoivaa.

Kun puutarhanhoitoa ei ota liian tavoitteellisesti, mieli kiittää.

Joulun soittolista: musiikkia ja meditaatiota

Ensimmäinen kirpakka pakkasaamu pitkään aikaan! Valoa, vaaleanpunaisia pilviä ja sinistä taivasta. Joitain hommia on vielä tehtävänä, mutta mieli on aloittanut  jo laskeutumisen kohti lomaa. Nyt siihen on helppo eläytyä, mutta asia on astetta vaikeampi sateessa, pimeässä.

Julkaisin Sisäisen rauhan meditaation näin joulun alla ihan tarkoituksella. Samaan tapaan kuin viime vuonna Hidastamon pienen rentoutusharjoituksen –

Jotta muistaisimme hidastaa ajoissa. Jotta tietäisimme, että rauhallinen tauko tulee myös siivoamatta ja lahjaröykkiöittä. Jotta olisi helpompaa löytää rauhaa kesken perheriidan, lumettoman talven, yllättävän surun tai juhlapäivälle osuvan työvuoron. Kuuntele tästä:

 

 

Rakennan parhaillaan myös soittolistaa Spotifyhin. Sieltä löydät tunnelmallista, rentouttavaa ja rauhoittavaa musiikkia päivääsi. Mukaan mahtuu muutama erilainenkin kappale. Voit auttaa minua täydentämään listaa: Kerro täällä minkä kappaleen lisäisit mukaan, osallistut samalla tammikuussa alkavan Rennompi arki -kurssin arvontaan.

Lämmintä, valoisaa ja rentouttavaa vuodenvaihdetta <3

Sanna

Ps. Rentouttavan lahjan läheiselle tai itsellesi voit ostaa näppärästi Hidastamon verkkokaupasta: Anna Rennompi arki tai lahjakortti, jonka voi käyttää esim. aromaterapiaan tai meditaatiokurssiin.

 

 

 

 

Herkkä, ja ylpeä siitä!

Siitä on noin vuosi kun kuulin termin ’erityisherkkä’ ensimmäistä kertaa. Vaikka olen aiemminkin tiennyt olevani herkkä, kuluneena vuonna olen katsellut maailmaa ja reaktioitani ihan erilaisten silmälasien läpi. Ymmärrän itseäni – ja muita – yhä paremmin herkkyyden kautta ja sallin paremmin tämän osan minuuttani.

Aihetta käsiteltiin taas mediassa Inhimillinen tekijä -ohjelmassa, jonka katsomista lämpimästi suosittelen. Vieraina oli erityisherkkiin erikoistunut psykologi Heli Heiskanen, erityisherkän lapsen äiti Anna-Stina Häkkinen sekä juontaja-yrittäjä Anne Kukkohovi.

Synnynnäisesti hermostoltaan herkemmät (tämä ei siis ole sairaus tai diagnoosi vaan ominaisuus) ihmiset kokevat esimerkiksi äänet, valot ja muiden ihmisten mielialat toisia voimakkaammin. Tästä johtuen herkät kuormittuvat ja myös uupuvat helpommin.

seppele

Ohjelmasta jäi mieleen erityisesti ajatus, että maailmaa voisi kehittää paremmin herkkää huomioivaksi – mutta muutoksista olisi hyötyä myös kaikille ei-niin-herkille.  Minusta ajatuskin esimerkiksi ylisuuresta päiväkotiryhmästä ärsykkeineen on erityisherkän lapsen (tai aikuisen) kannalta ahdistava. Työpaikkojenkin melutaso, valaistus, ilmapiiri ja tahti voisi olla maltillisempi. Kaikille.

Ylikierroksista kärsii myös uni. Heli Heiskanen toteaa, että pelkkiin univaikeuksiin puuttumisen sijaan olisi lisättävä palautumisaikaa ja vähennettävä yleistä kuormittumista. Eli puututtava kunnolla syihin.

Muiden ihmisten tunnetilat tarttuvat ja vaikuttavat helposti herkkään. Vaikutus vähenee kun siitä tulee tietoiseksi. Oman kehon ja mielialojen tarkkailu tekee selkeämmäksi mikä tunne on minun ja mikä muiden. Mindfulness- ja meditaatioharjoitukset auttavat tässä. Rajanveto mielikuvissa tai konkreettisesti tukee myös.

Ohjelmassa puhuttiin myös parisuhteesta, kuinka ei-erityisherkältä kumppanilta on paljon opittavaa – ja toisinpäin. Herkkyys ja ei-herkkyys eivät ole paremmuusjärjestyksessä vaan erilaisuutta.

Entä erityisherkkä lapsi? Vanhempi voi kokea avuttomuutta ja itsekritiikkiä, kun oma lapsi onkin muita herkempi. Oman lapsen tunteita kohdatessaan voi joutua kohtaamaan omat padotut tunteensa. Lapsi voikin olla aikamoinen opettaja. Anna-Stina Häkkinen joutui univajeen seurauksena sairaalaan. Nyt hän vaatii itseltään vähemmän ja osaa ilmaista tunteitaan paremmin. Lapsen temperamenttipiirteiden kohtaamiseeen neuvottiin myös Marja Hintikka livessä.

Mitä on itsetunto? Heli Heiskasen mukaan oppia tuntemaan itsensä ja sitten hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, eli myös ne hankalat puolet.

Moni herkkyyden piirre on samalla myös rikkaus, josta voi olla ylpeä: kauneuden ja vivahteiden taju, tunteiden syvyys ja ihmistuntemus.

Erityisherkkä voi tuntea huonommuutta siitä, ettei jaksa. Minäkin edellen välillä kyseenalaistan, voiko jo nyt olla tauon paikka, mutta sitten muistan kuinka paljon paremmin voin tauon jälkeen.  Aina ei jaksaisi olla herkkä, mutta kun hyväksyy mitä on, voi tehdä parempia valintoja ja voida paremmin.

Ollaan ylpeitä erilaisuudestamme ja rohkeita toimimaan sen mukaan!

Ps. Luitko jo Herkän ihmisen muistilistan?

Pps. Suunnittelin Siesta-retriitin Espanjan maaseudulle, jotta herkät ja ei-herkät pääsisivät rentoutumaan luonnon keskellä.  Lähde mukaan 8.-11.4.2016 🙂

Näin hellität kontrollintarpeesta

Täydellisen ihmissuhteen, työpaikan, vartalon, asunnon, leposykkeen tai aivojumpan tavoittelu voi hiipiä elämään huomaamatta.

Tietoa ”optimielämästä” on niin paljon, että on helppoa pitää itsestään huolta. Ja helppoa suorittaa.

Puhutaan elämänhallinnasta, mutta voiko elämää hallita? Minusta ei. Hallinnan sijaan tavoittelisin rauhaa, tervettä itsetuntoa ja luottamusta.

Pyrkimys hallita muuttuu helposti kontrolloinniksi ja täydellisyyden tavoitteluksi. Perfektionisti viilaa loputtomasti tai jättää kokonaan yrittämättä, koska ei voi olla täydellinen.

Mili Kaikkonen kertoo hauskasti henkisen kasvun kompastuskivistä kirjassaan Vaiheessa. Kuinka helppoa onkaan noudattaa jonkun kirjan tai gurun oppeja kadottaen yhteyden itseensä ja muihin (jotka eivät niitä noudata). 

Milin mukaan elämä itse on hyvä henkinen harjoitus, kun ei yritä kontrolloida sitä tai jatkuvasti saavuttaa täydellisempää olemusta. Keskeneräisyys, yllätykset, inhimillisyys – ne kuuluvat asiaan.

kelluu

Yritätkö sinä tehdä jostain elämänalueestasi täydellistä ja tavoittelet sitä mitä kenelläkään ei oikeastaan ole?  Mistä kontrollintarve ja täydellisen elämän hakeminen kertoo? Usein turvattomuudesta, on vaikea luottaa muihin ja elämään.

Miten löytää turvaa kontrollintarpeen ulkopuolelta?

”Tavallisessa todellisuudessa ei ole täydellistä turvallisuutta lainkaan” neurologi Rick Hanson toteaa.  ”Tämän totuuden hyväksyminen on viisautta ja vastaanottaessaan sen voi tuntua innostavalta jatkaa elämää.”

Jotkut kokevat ahdistuksen vähentämisen uhkaavana, koska suojamuurien poistaminen saa heidät tuntemaan olonsa haavoittuvaksi. Sisäistä turvallisuuden tunnetta voi kuitenkin rakentaa.

Kuten olen aiemmin kertonut, itselleni meditointi on auttanut suuresti turvan ja luottamuksen rakentamisessa.  Jaan tässä myös Rick Hansonin tärkeät vinkit:

  • rentouta keho
  • luo yhteyksiä ihmisiin, jotka tukevat sinua
  • yhdistä pelkoon tietoista läsnäoloa
  • herätä sisäinen suojelijasi
  • ole realistinen (useimmat pelot liioteltuja), näe tilanne ilman vääristymiä ja lapsuudesta juontuvia odotuksia
  • vaali turvallisen kiintymyksen tunnettasi

Kuinka hyvältä tuntuukaan välillä höllentää otetta ja antautua virran vietäväksi!