Keskitien onnellisuutta

Ruokabloggari Emmi-Liia Sjöholm tunnusti tauon terveellisistä elintavoista tehneen hyvää. Äidin luona putkiremonttia paossa maistuivat jopa sipsit.

Paljon kuulee puhuttavan myös 80/20 -ohjeesta. Kun 80% ruuasta on terveellistä ja monipuolista, 20% voi olla melkein mitä vaan. Herkkuja, rasvaista, suolaista.

Näen heti yhtymäkohtia muihin terveellisen elämän osa-alueisiin: liikuntaan, mielen huoltoon, ihmissuhteisiin…

Liian tosissaan 100% ehdottomuus asiassa kuin asiassa vie helposti ilon ja hyödyt. Olennaista on se, mitä keskimäärin tekee. Että rentoutumista, läsnäoloa, liikuntaa, hyvää ruokaa ja kommunikaatiota on riittävästi.

Ei koko ajan.

keskitie
kuva: unsplash

Sillä täydellisyyteen pyrkiminen on ahdistavaa, ja täydellisyys itse asiassa mahdotonta. Olosuhteiden, persoonien ja tilanteiden erilaisuuden myöntäminen helpottaa. Välillä tekee hyvää kun menee överiksi tai ylittää totunnaisuuden rajoja. 

Pimeässä vuodenajassa on asiantuntijoiden mukaan paljon hyviäkin puolia (kuten, että kukaan ei näe pölypalloja tai koiranulkoilutusvaatteitasi 😀 ). En yleensä pidä ajatuksesta, että lepo pitäisi erikseen työllä ansaita. Mutta marraskuun pimeydessä virkistystä kaivatessa on ehkä hyvä skarpata edes puolet ajasta ja sitten rötväillä sohvalla, syödä suklaata tai hermostua tyhjästä.

Kontrollia tarvitaan vähän, muttei liikaa. Keskellä tietä on ihan hyvä olla.

Unelmien nykyhetki

On unelmia ja unelmia.

Toiset haaveilevat siitä, että kalenteri olisi tyhjempi. Toiset siitä, että kalenterissa olisi jotain. Jotkut haaveilevat maailmanympärimatkasta. Jotkut siitä, että olisi varaa bussilippuun. Yksi etsii unelmien kumppania. Toinen toivoo, että uskaltaisi lähteä huonosta parisuhteesta.

Unelmien toteuttamista ja elämänmuutostrendiä on viime aikoina kritisoitu. Ja osin syystä. Kokemustennälkä saattaa kasvaa syödessä ja aina unelman toteutuminen ei ole realistinen vaihtoehto – tai toteutuessaan sitä mitä ajatteli. Silloin joutuu käsittelemään pettymyksen tai etsimään aina vaan uutta unelmaa.

Onko onnen tavoittelusta siis tullut sen este?

Se mikä on uhkarohkeaa unelmien tavoittelua, riippuu ihmisestä. Huonoa tilannetta ei tarvitse sietää, vaan sitä voi pyrkiä muuttamaan. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse muuttaa kerralla. Itse elin nuorempana paljon muiden toiveiden mukaan enkä uskaltanut toteuttaa itseäni niin kuin olisin halunnut. Pikku hiljaa rohkaistuin – kuin kastelemalla varpaita kuumaan veteen. Nyt elämäni on sellaista mistä vain haaveilin viisi vuotta sitten. En kadu elämänmuutosta ja unelmien tavoittelua. Edelleen toki tasapainottelen pelkän olemisen ja tekemisen välillä.

Filosofi Frank Martela käyttää onnellisuuden kuvailussa hauskoja termeja. Suhtelo kertoo siitä, että ihminen ei ole yksilö vaan onni rakentuu suhteessa muihin. Valonöörillä on elämänhallinta ja -taito kunnossa. Onnen tavoittelun sijaan tärkeää on itsensä toteuttaminen – se että saisi valita itse mitä tekee ja löytäisi kykyjä toteuttaa itseään. Myös läheisyys ja hyvän tekeminen tuovat Martelan mukaan onnea.

Jos elää muiden odotusten ja toiveiden mukaan, rohkaisu ja tuki muutokseen voi olla tarpeen. Kaikki eivät voi ruveta taiteilijoiksi (ja tuskin haluavatkaan) mutta suurin osa life-coacheistakin varmasti kannustaa omannäköisiin valintoihin ensin pienemmässä mittakaavassa. Niille, jotka jäävät stressaavaan työhön tai ihmissuhteeseen, koska eivät uskalla ottaa ensimmäistä askelta, elämäntaidon valmennus tai vastaava voi tarjota tukea omien vahvuuksien ja voimavarojen löytämiseen. Terapiaa se ei luonnollisestikaan korvaa.

Koska unelmia on niin erilaisia, kukaan ei voi sanoa Sinulle mitä tehdä. Sen tiedät vain Sinä itse. Mutta miten kuulla itseään kaikkien muiden neuvojen ja paineiden alla? Miten rohkaistua tekemään oman sisäisen äänensä mukaan ja tavoittelemaan sopivan kokoisia unelmia? Entä miten osata nauttia tästä hetkestä ilman, että onni on aina vasta nurkan takana?

maailmanpyörä_unsplash

Niin kuin parisuhteissakin, vaihtamalla ei aina saa parempaa ja uuden hohto voi hävitä. Olet edelleen sama ihminen, vaikka ulkoiset olosuhteet muuttuisivat. Siksi parasta onkin opetella tuntemaan itsensä ja kuuntelemaan itseään. Ja ottamaan vastaan nykyhetki, myös negatiiviset tunteet. Elämässä on paljon värejä eikä hyvinvointi tarkoita väkisin hymyilyä.  Tunteilla on tarkoituksensa ja viestinsä.

Itse pyrin nauttimaan ja olemaan kiitollinen siitä mitä minulla jo on – antaen kuitenkin itselleni vapauden toteuttaa haaveitani. Tämä balanssi yhdistettynä Martelan mainitsemiin läheisyyteen ja hyvän tekemiseen osuu minusta aika lähelle onnea. Menneestä oppineena tiedän, että haaveet voivat toteutua. Tiedän myös, että aina ne eivät kuitenkaan toteudu enkä halua sitoa onneani niihin. Sisäiset tavoitteet tuovatkin tutkitusti enemmän iloa kuin ulkoiset.

Unelmia saa siis olla mutta niitä voi toteuttaa aina vain tästä hetkestä käsin. Unelmien ei tarvitse olla suureellisia. Moni tulee iloiseksi ja onnelliseksi pienestä: Uranvaihdon sijaan kokeilee sitä nuoruuden haaveharrastusta. Opettelee sanomaan useammin ei tai puhumaan tarpeistaan.  Tai siitä, että hoitaa itseään käymällä luontaishoidoissa tai vähentämällä työaikaa 10%:lla.

Millainen Sinun rennomman arjen haaveesi – tai ikuinen unelmasi on? Miten päästä sitku-elämästä nytku-elämään?

Ensimmäinen vinkkini on tehdä joka päivä jotain, mistä nautit.

Lisää vinkkejä löydät lyhyiden videoiden Aikalisä-sarjasta, jonka ensimmäinen osa on julkaistu – katso täältä! 

 

Läsnäolon harjoituksia

Teksti on muokattu Suomen Aromaterapeuttien jäsenlehteen kirjoittamastani artikkelista.
Jos kaipaat nyt heti ohjattua harjoitusta, kuuntele täältä. Tietoa mindfulnessista ja vinkkejä arjen harjoituksiin löydät alta.

**

Mindfulness on ilmiö. Se oli Time Magazinen kannessa alkuvuonna. Suuryritykset tarjoavat henkilöstölleen mindfulness-kursseja. Mindfulness on levinnyt laajemmalle kuin pelkät self-help -trendit.

Lähes kaikki ovat siihen törmänneet, mutta moni on silti vähän pihalla. Laaja-alaisesta ilmiöstä on vaikea saada otetta. Lopulta asia on kuitenkin hyvin yksinkertainen.

Tässä hetkessä

Mindfulness-käsitteen alle mahtuu monenlaisia harjoituksia ja menetelmiä. Termi suomennetaan yleensä tietoiseksi hyväksyväksi läsnäoloksi. Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa tässä hetkessä olemista menneen tai tulevan murehtimisen sijaan.

Huomion tähän hetkeen voi tuoda esimerkiksi tarkkailemalla kuulemiaan ääniä tai hengitystään. Ne voi yrittää kokea kuin ensimmäistä kertaa tai asiat tehdä ”aloittelijan mielellä”.

Tietoinen läsnäolo on myös omien tunteidensa ja mielen liikkeidensä tarkkailua ja tunnistamista. Oman sisäisen puheensa ja kehosta nousevat vahvatkin tunteet voi tunnistaa ennen kuin lähtee automaattisesti niihin mukaan. Seuraavan toiminnan voi valita: Act, don’t react.

Juuret buddhalaisuudessa

Mindfulness on Budhhan viitoittaman kahdeksanosaisen polun 7. osa. Nykyään mindfulnessilla tarkoitetaan usein amerikkalaisen Jon Kabat-Zinnin kehittämää stressinhallintaohjelmaa, Mindfulness Based Stress Reduction (MBSR). Hän halusi tuoda zen-buddhalaisia opetuksia sekulaariin muotoon. MBSR on kuitenkin vain yksi menetelmä ja buddhalaisuuden ohella tietoisuustaitoja harjoitetaan monissa muissakin perinteissä kuten joogassa -ja näistäkin löytyy modernisoituja muotoja.

Arjen harjoitus

Meditaatio voi olla yksi mindfulnessin harjoitusmuoto, mutta mindfulness ei tarkoita pelkkää meditaatiota.  Mikä tahansa tekeminen voi olla mindfulness-harjoitus. Kun tiskaan, vain tiskaan, ja tunnen veden lämpötilan ja aistimukset. Kun kävelen, vain kävelen. Tunnen askeleen osuvan maahan ja liikkuvat lihakseni. Kun kuuntelen, vain kuuntelen enkä ajattele mitä sanoisin seuraavaksi. Ja siinä hetkessä ei usein ole mitään vialla.

Itselleen voi myös valita jonkun läsnäolon ankkurin: paikan tai tekemisen jossa palauttaa itsensä tähän hetkeen. Se voi olla esimerkiksi aina käsiä pestessä tai aina ovesta ulos astuessa. Oma intentio ja toistuva pienikin treeni alkaa pikku hiljaa muuttaa meitä läsnäolevimmiksi.

Kuva: Olli-Pekka Lehtinen
Kuva: Olli-Pekka Lehtinen

Tutkittua

Mindfulness- ja meditaatiotutkimus on kasvava neuro- ja käyttäytymistieteiden tutkimusala. Etenkin ihmisten kokemaa mindfulnessin hyödyllisyyttä on tutkittu paljon. Säännöllinen tietoisuustaitojen harjoittaminen vähentää mm. stressin kokemista.

Kalifornian yliopistossa on todettu meditaation lisäävän terveyttä ja hyvinvointia. Metta- eli rakastavan lempeyden meditaation on todettu lisäävän empatiaa ja tunteiden säätelyä. Aivojen muokkautumiskyky on taustalla monissa näissä muutoksissa. Rentouttavan meditaation, iRest® Yoga Nidran, hyödyistä on myös paljon tutkimustietoa.

Mindfulness-kirjan kirjoittanut Timo Klemola kritisoi tutkimuksen redusoivan meditaation aivokemiaksi. Kyse on kokonaisvaltaisesta mielen ja kehon kokemuksesta. Tutkiminen lienee hyvästä mutta läsnäolotaidot karttuvat käytännön harjoituksen kautta.

Lempeä asenne

Itseltään paljon vaativa tai kärsimätön voi turhautua tai ahdistua mindfulnessharjoittelusta. Koska mielen kehittämisestä voi tulla suorittamista, olennaista on lempeä ja hyväksyvä asenne:

Olemme keskeneräisiä emmekä aina pysty keskittymään tai hallitsemaan reaktioitamme. Mielen harhailu on sen luonnollinen funktio. Huomion voi palauttaa lempeästi tarkkailun kohteeseen kun huomaa olevansa ajatuksissaan. Toisina päivinä on helpompi keskittyä ja löytää rauhaa kuin toisina.

Hyväksyminen ei tarkoita kaikkien asioiden hyväksymistä. Silloin kun voi parantaa olosuhteitaan näin pitää toki tehdä. Muuttaa mitä voi, muttei turhaan murehtia siitä mitä ei voi muuttaa.

Kritiikkiä

Mindfulness-hypeä on myös kritisoitu. Vesittyvätkö ikiaikaiset perinteet, kun niistä yksinkertaistettuja harjoituksia kuunnellaan älypuhelimista? Tai kun niitä käytetään bisneksen edistämiseen?  Zen-mestari Thich Nhat Hanh (haastattelu The Guardianissa 28.3.14)  uskoo, että jopa bisnesmaailmassa oikea mindfulness luo parempaa ja empaattisempaa yrityskulttuuria.

Yksi kritiikki on kohdistunut ”mielen treenaamiseen kuin lihakseen”. Toinen vähemmän puhuttu teema on, että joskus meditaatio voi jopa pahentaa mielenterveysongelmia, etenkin empaattisen ohjauksen puuttuessa.

Itse koen tärkeäksi, ettei tässä hetkessä olemalla lakaista maton alle syvempiä tarpeitamme. Vanhoja haavoja täytyy hoitaa ja apua pitää hakea jos sitä tarvitsee. Läsnä olemalla toki niistäkin voi saada enemmän irti. Lisäksi keho ja mieli ovat yhtä – jos liikaa keskitytään vain toiseen, hyvinvointi kärsii.

Lopulta ratkaisevaa on oma kokemus. Mikä minulle sopii? Millä tavoilla voisin olla enemmän läsnä itselleni ja muille? Ja sitkeys: läsnäoloharjoittelun hyödyt avautuvat pikku hiljaa.

Läsnäolon voi antaa tuoda elämäänsä lisää uteliaisuutta, leikkisyyttä ja iloa. Vaikeita asioita kohtaamalla voi päästä niistä yli. Ja onni on täydempää kun on sille täysin hereillä.

**

Tietoista läsnäoloa pääset harjoittelemaan  Läsnäolon ilo-pilottikurssilla. Kurssi järjestetään Hidastamon ja Onni&hoivan yhteistyönä lauantaisin 10.-24.1.2015 klo 14-17. Kouluttajina toimivat kokeneet meditoijat: vuorovaikutuskouluttaja Elina Kauppila ja allekirjoittanut. Pilottikurssin varausmaksu on 50 euroa, loppuhinnan määrittelet itse kurssin lopussa. Mukaan mahtuu 10 nopeinta, ilmoittaudu siis nyt: info@onnijahoiva.fi.

Tutustu muihin Hidastamon läsnäolo- ja meditaatiokursseihin tästä!