Etäältä näkee – matkakertomus Siesta-retriitiltä

Olen usein kirjoittanut siitä, kuinka levon kautta voi syntyä parhaat oivallukset suorittamisen sijaan. Mutta jälleen se oli todettava itse.

Hidastamon ensimmäinen Espanjan retriitti Madridin maaseudulla oli huikean rentouttava. Vaikka olin töissä-  eli ohjasin meditaatiota muutaman kerran päivässä ja vastasin yhdessä talon emännän kanssa siitä, että kaikilla on mukavat oltavat – rentouduin yllättävän paljon samalla. Samaa sanoivat osallistujat.

Retriitti on vetäytymistä, itsen tai jonkin asian äärelle. Meditaatioretriiteillä usein harjoitetaan meditaatiota paljon arkea suurempia määriä ja lisäksi osa tai koko retriitistä vietetään hiljaisuudessa. Hidastamon rento retriitti yhdisti meditaatiota, patikointia ja rentoutumista.

Espanjassa tukikohtanamme toimi espanjalais-suomalainen koti, jossa järjestetään myös flamencokursseja ja -retriittejä. Talon pihalla tepastelivat kanat ja kuistilla ihailimme kuukauden ikäisiä kissanpentuja. Oliivi-, manteli- ja päärynäpuiden lomasta paistoi huhtikuinen aurinko – joka kyllä yllätti vaaleahipiäiset.

Pienessä porukassa oli rento retkeillä kaikille sopivaan tahtiin. Lähiseudun talot ovat suurimmaksi osaksi kesämökkikäytössä, joten rauhallista oli. Välillä ihmettelimme, kun ketään ei näy missään, mutta kylän kaupasta ja ainoasta baarista löytyikin yhtäkkiä elämää. Pienten kylien verkosto loivat sopivat puitteet hengähdystauoille.

#siestaretriitti

Kuva, jonka @hidastamo julkaisi

Maistiaisen värikästä ja äänekästä espanjalaiselämää saimme lähikylän markkinoilla ja baari-illallisella. Yllättävintä oli kuitenkin lasku – kymmenen henkeä aterioi mahat täyteen samalla summalla, joka olisi Suomessa mennyt kahden hengen illalliseen.

Kaikki tarvitsevat taukoja ja lomaa. Ihminen ei jaksa palautumatta. Pienessä mittakaavassa tämä näkyy uniongelmissa. Moni uniongelmainen on saanut avun rentoutus- ja meditaatioharjoituksista. Retriitiltä rutiini on helppo tuoda mukaan arkeen.

Se, että arki katkeaa eikä voi/tarvitse tehdä rutiinihommia siivouksesta sähköpostin lukuun, on todella vapauttavaa. Uudenlaiset maisemat, tuoksut, äänet ja raikas ylänköseudun ilma virkistivät tällaista elämyshakuista erityisherkkää. Yllättävän pian myös fyysinen etäisyys Suomeen auttoi muistamaan jälleen mikä on tärkeää, mitä arjen keskellä ei niin selkeästi näe. Suomeen palattua arki on tuntunut kevyemmältä ja rakkaammalta.

Tauko teki siis hyvää, ja olisi voinut olla pidempikin. Kiitos kaikille asianosaisille! Ensi kerralla (jollainen varmasti tulee) viivymme vielä pidempään patikkareittien varrella meditoiden ja maisemista nauttien. Olet lämpimästi tervetullut mukaan! Seuraavasta Siestasta tiedotetaan Hidastajan uutiskirjeen lukijoille. Poimintoja retriittiläisten palautteesta voit lukea sivulta kokemuksia.

Mihin ajatukseen uskot nyt?

Mun on pakko ehtiä. Mun pitää osata tämä. Kukaan ei pidä musta. Tän pitää onnistua täydellisesti. Mistään ei saa apua. Keneenkään ei voi luottaa.

Saan itseni välillä kiinni ylläolevia muistuttavista ajatuksista. Ei niin, että välttämättä huomaisin ne alkuun ajatuksina.  Huomaan sen sijaan ahdistavan tunteen, kiireen, puristuksen kehossa. Sen, että kaikki ei ole hyvin eikä tilanne/päivä/elämä tunnu mukavalta ja solju luontevasti eteenpäin.

Nykyään olenkin ottanut tavaksi kurjan olon huomatessani kysyä: Mihin ajatukseen uskon nyt?

Usein löydän jotain, mitä ei niin mielellään näkisi. Uskon siihen, että pitäisi olla täydellinen tai kaiken mennä suunnitelmien mukaan. Tai olla aina zen, myötätuntoinen tai omat rajansa pitävä..

Kun on ajatuksen vallassa, toimii myös sen mukaan – tai antaa sen rajoittaa toimintaansa. ”Mun on pakko ehtiä” juoksee ja kärsii juoksemisesta vaikkei olisi pakko. ”Mun pitää osata tämä” estää oppimasta rennosti ja myöntämästä ettei tiedä. ”Kukaan ei pidä musta” saa jäämään kotiin tai aloittamatta keskustelua. ”Tän pitää onnistua täydellisesti” saa viilaamaan väsyneenäkin ja masentumaan pienestäkin erheestä.

masks-827729_640

Mutta kun ajatuksen huomaa, eikä ala tuomitsemaan itseään siitä vaan antaa sille myötätuntoista tilaa, ei ole enää sen vallassa. Kontrollintarve vähenee ja elämän ennakoimattomuus ja ihmisyys saavat tilaa.

Miten kurjan olon alkaa huomaamaan? Alkuun ajatukset paljastuivat vain meditoidessani – kehon tuntemusten kautta. Meditointi kehittää kykyä tarkkailla ajatuksiaan ja tuntemuksiaan samaistumatta niihin. Kun ajatus tulee pintaan, saattaa huomata myös piilossa pysyneitä tunteita. Ajatusta tai tunnetta ei ole tarkoitus torjua, mutta niiden huomaaminen auttaa huomaamaan niiden todellisen viestin.

Kun bongaa jonkun syvälle juurtuneen uskomuksen, alkaa nähdä sen vaikutuksen elämässään yhä useammissa tilanteissa. Ja kerros kerrokselta uskomus purkautuu ja sen vaikutus sulaa pois. Ei enää toimi sen mukaan, uskaltaa kokeilla toisin olemista.

Muutos ei välttämättä ole nopea mutta väistämätön. Sen todistaminen on upeaa. Sen eläminen tuntuu kevyeltä ja helpottavalta.

Kun aistit kehossasi jännitystä tai ahdistusta, kysy itseltäsi:

Mihin ajatukseen uskon nyt? Onko se totta? Mistä se tulee?  Tarkkaile vastausta ja tuntemuksiasi arvostelematta. Tämä ajatus on vaikuttanut elämääsi, mutta sen ei tarvitse vaikuttaa loputtomasti.

**

Ajatuksiaan pääsee tutkimaan myös iRest-meditaatiokurssilla, joka alkaa 12.9. Helsingissä

Kiire rentoutua

Minulta kysytään välillä, että miten voisi motivoitua tekemään meditaatiota myös silloin kuin kaikki on hyvin. Moni on kokenut harjoituksen hyödyt keskellä stressiä tai kriisiä, mutta sen ottaminen osaksi arkea ei ole onnistunut.

Ja toisaalta, aina välillä meditaatio tai rentoutumishetki ärsyttää tai ahdistaa. Stressi on päässyt niin kovaksi, että olisi kiire rentoutua, ei osaa pysähtyä, tai pysähtyminen nostaa pintaan tunteen jonka on voinut kiireessä jättää huomiotta.  Liian kovasta vauhdista on vaikeampi pysähtyä oikeastaan mihin tahansa muuhunkaan ja rauhoittuminen kestää pidemmän aikaa.

Näillä ilmiöillä on paljon yhteistä.

Ensinnäkin ennaltaehkäisy, tai sen puute. Ja toisaalta vastaanottaminen, vastustamisesta luopuminen.

Miten stressinhallinta ja itsestä huolehtiminen ei tarkoittaisi vain tulipalojen sammuttelua vaan jokapäiväisiä valintoja?

Meditaation terveys- ja muista hyödyistä pääsee osalliseksi säännöllisen harjoittamisen kautta. Jos mielessä on ajatus, että meditaation tulisi olla joka kerta auvoista – se todennäköisesti vain ärsyttää ja hyödytkin jäävät saamatta. Jos taas säästät meditaation vaikeisiin hetkiin – hyvä että meditoit edes silloin. Mutta siitä saattaisi olla vielä enemmän apua rutiinina.

Kun meillä on fiksattu tavoite (pakko tuntea olonsa rennoksi, pakko tuntea samaa kuin viimeksi..), emmekä pysty ottamaan vastaan sitä mitä tässä hetkessä tapahtuu, rentoutuminen vaikeutuu. iRest-meditaatiossa ei ole tarkoitus väkisin rentoutua tai suorittaa ohjaajan antamia ”tehtäviä”. Tarkoitus on luoda pohjaa ja taitoja ottaa vastaan ja toivottaa tervetulleeksi kaikki mitä elämä eteen tuo. Väsymyksen, ärtymyksen, onnen, tasaiset ja tylsätkin hetket.

sleep-330869_640

 

Kaiken mitä mitä elämässä tapahtuu voi myös nähdä viestintuojina. Tunteiden viestit vaihtelevat eri ihmisillä ja tilanteissa. Ärtymys voi kertoa esimerkiksi siitä, että olen ohittanut omat tarpeeni liian pitkään. Tai siitä, että odotukseni jonkun asian suhteen ovat olleet liian korkealla tai rajojani on rikottu – ja nyt voin tehdä asialle jotain.

Ahdistus viestii ehkä siitä, että kantamaani vastuuta tulisi jakaa muille. Tai että elimistöni on niin suuressa stressitilassa että hermoston rauhoittamisesta täytyy tehdä tärkein asia elämässäni seuraavina viikkoina. Että voisi antaa itselleen ja asioille aikaa vaatimatta niiltä koko ajan paljoa. Järkeily ei välttämättä kerro tunteen varsinaista viestiä tai auta eteenpäin. Kehon tuntemusten ja niistä seuraavien mielikuvien seuraaminen rentoutuessa päästää viestin paremmin esiin.

Miksi harjoituksen perimmäisenä tarkoituksena on hyväksyvä läsnäolo – oppia ottamaan hyväksyen vastaan kaikki mitä tapahtuu?

Koska vastustaminen ja takertuminen vievät paljon energiaa. Tunteen tai ajatuksen mukaan tempoutuminen on helpoin (ja usein ikävin) vaihtoehto, mutta jos tunnetta tai tilannetta oppii hyväksyvästi tarkkailemaan voi helpommin valita toimintansa reagoinnin sijaan.

Ja miksi meditaatiota kannattaisi harjoittaa muulloinkin kun tuntee sitä tarvitsevansa?

Jotkut puhuvat mielen lihaksen vahvistamisesta – en hirveästi pidä vertauskuvasta mutta säännöllisellä meditaatiorutiinilla on se funktio. Meditaation hyödyt terveydelle, hermostolle, mielialalle jne perustuvat säännölliseen harjoitukseen.iRest on minulle levon ja mindfulness-harjoittelun yhdistämistä parhaimmillaan ja lisäksi omien voimavarojen rakentamista. Kyky vastaanottaa elämää ja pysyä rauhassa vaikeina aikoina kasvaa.

Silloin hankalana hetkenä meditaation äärelle ei tarvitse juosta vaan se on itsestäänselvästi ollut mukana. Joka päivä, niin kuin hyvä ystävä.

Viimeinen kurssi, jonka käyt

Joku kysyi henkiseltä opettajalta Eckhart Tollelta, mikä workshop hänen kannattaisi valita laajasta henkisyyteen keskittyvän järjestön tarjonnasta. Tolle vastasi: ”Tiedosta hengityksesi aina kun voit, aina kun muistat. Kun teet niin, syntyy suurempia muutoksia kuin kaikista näistä kursseista yhteensä.”

Hyvä olo näyttää välillä olevan seuraavan workshopin, luetun kirjan, tavatun gurun tai käydyn kurssin takana. Tavaroiden kuluttamisen jälkeen (tai ohella) meistä on tullut palveluiden kuluttajia.

Toisaalta hyvä, että henkisyys kiinnostaa tavaran sijaan, mutta hyvä olo näyttää tässäkin shoppailussa seuraavan vasta kun ”minä vain ensin” käyn kurssin x tai y. Kurssin opit – kuten hengityksen tarkkailu – eivät myöskään muuta mitään jos ei itse harjoittele niitä säännöllisesti, elä niitä todeksi.

Mitä jos ulkoisten kurssien ja oppien sijaan katsoisit sisään päin? Aistisit omaa kehoasi ja hengitystäsi eri tilanteissa? Pysähtyisit kuuntelemaan itseäsi joka päivä?

photo-1414849424631-8b18529a81ca

Olen elinikäisen oppimisen kannattaja ja intoudun vähän väliä uusista opiskeluaiheista. Kannatan myös päivittäistä harjoitusta – esim. meditaatiota, hengityksen tarkkailua, myötätunnon tai kiitollisuuden harjoittelua. Mutta opiskelu tai harjoittaminen ei lähde vajavaisuuden tunteesta, pakosta tai tarpeesta muuttaa jotain jos on löytänyt sisäistä rauhaa ja hyväksyvää läsnäoloa. Silloin ei välttämättä koe tarvitsevansa uutta kurssia tai näkökulmaa. Tai osallistuu innostuksesta, ei riittämättömyyden tai puutteen vuoksi. Workshopit voivat auttaa olennaisen muistamisessa, mutta onnea ei enää etsi sieltä.

Mikä olisi viimeinen kurssi jonka käyt? Jonka avulla kaikkit muut kurssit olisivat vain kertausta, tarpeettomia, tai joihin osallistuisit tyynenä ja innostuneena riippumatta lopputuloksista?

***

Ps. Läsnäoloon ja sisäiseen rauhaan tutustumisessa on monta tietä. Yksi on Yoga Nidran kautta, jota ohjaan iRest-kursseillani. Näitä teemoja käsitellään myös Aikalisä-valmennuksessa ja sen ohjatuissa meditaatioissa. Aikalisään ilmoittautuminen päättyy 18.5.

 

Minun joogani

Muistatko sellaisen aamun, kun olet herännyt unesta muttet vielä aivan hereillä? Et vielä aivan muista kuka olet ja missä olet tai mitä tänään pitäisi tehdä, mutta olo on rento ja mukava. Ei ole kiirettä nousta, olet vain.

Entä hetken lomalla, ehkä auringossa – kun olet tehnyt yhden asian etkä aloittanut vielä toista? Kahden tekemisen välissä. Olet vain.  Olet ehkä myös miettinyt miten tuon tilan voisi saavuttaa keskellä arkea?

Lähestyvän joogafestivaalin kunniaksi ajattelin jakaa oman kokemukseni asiasta. Moni yhdistää joogan fyysiseen harjoitukseen, mutta alunperin kyse on ollut mielen harjoittamisesta. Teen jooga-asanoita silloin tällöin, mutta minun joogani on enimmäkseen makoilua.

Jooga nidra on meditointia,  joka tehdään unen ja valveen välitilassa. Moni pitää tuota tilaa ihmisen luonnollisena olotilana. Emme ole täysin unessa emmekä täysin valveilla. Rationaalinen mielemme rauhoittuu ja alitajunta ja syvempi viisaus pääsee paremmin esiin.

Reilu vuosi sitten olin äitiyslomalla, toipumassa aikamoisesta univajeesta. Harjoitin vipassana-meditaatiota lähes päivittäin. Sitten törmäsin jooga nidraan, josta minulla oli kokemuksia aiemminkin. Nyt se tuntui heti omalta.

Syvärentoutukseksikin kutsuttu jooga nidra on paljon muutakin kuin rentoutumista. Se on luonnollisessa olotilassa olemista, kehon ja mielen tuntemusten, tunteiden ja ajatusten tarkkailua – meditaatiota. Egon ääni hiljenee ja kuulemme kehomme viestejä herkemmin. Pieni etäisyys arkeen auttaa näkemään asiat selkeämmin. Annamme itsemme levätä mutta samalla olemme tietoisia siitä mitä tapahtuu.

kuva: kris krüg
Heräilevää porukkaa. Kuva: kris krüg

Kuten joogasuuntauksia, jooganidrojakin on erilaisia. Taustalla on vanhoja intialaisia filosofioita – mm. tantra, jooga ja buddhalaisuus. Harjoittamani iRest Yoga Nidra pohjaa näiden lisäksi vahvasti nykypsykologian tietoon siitä, mikä rauhoittaa hermostoa ja luo meille voimavaroja.

Useimmat ohjaukset sisältävät intention luomisen (sankalpa), kehon skannauksen, tuntemusten ja niiden vastakohtien kokemista sekä visualisaatiota. iRest eroaa muista muutamalla tavalla. Ohjaaja ei kerro mitä tunteita tai mielikuvia osallistujan tulisi kokea. Lisäksi iRest korostaa omakohtaisten turvallisuutta ja hyvinvointia lisäävien mielikuvien luomista. Siitä onkin ollut erityisen paljon hyötyä erilaisista sairauksista ja traumoista kärsivien parissa. Mutta se hyödyttää ketä vain.

iRest pohjaa vahvasti osallistujan omaan kokemukseen ja elämän vastaanottamiseen sellasena kuin se on. Harjoituksen loppupuolella osallistujat voivat myös tutkia egon, minuuden ja tietoisuuden kokemuksia.

Minulle jooga nidra iRestin muodossa on tarjonnut jatkuvia oivalluksia ilman että oikeastaan ”teen” mitään. Säännöllinen loikoilu ja ohjausten kuunteleminen auttavat lepäämään riittävästi, kuuntelemaan herkemmin itseäni, muistuttaen tärkeistä asioista ja avoimuudesta elämää kohtaan.

Ja vaivihkaa olemiseni maailmassa on muuttunut.  Annan useammin itselleni luvan tuntea niin kuin tunnen. Löydän tapahtumista riippumatonta onnea ja rauhaa helpommin. Olin ennenkin mielestäni suvaitsevainen, mutta nyt ymmärrän erilaisuutta paremmin. En takerru tavoitteisiin tai yritä hallita elämää niin paljon kuin ennen.

En elä jatkuvassa nirvanassa enkä tiedä onko se tavoitteenakaan. Erilaista elämä kuitenkin on. Siinä on yhtä aikaa entistäkin enemmän sekä värejä että rauhaa.

Ps. Silmätyyny on loistava lisärentouttaja yoga nidrassa ja nukahtamisessa. Itse käytän tätä laventelin tuoksuista tyynyä ja suosittelen sitä lämpimästi. Jos tilaat silmätyynyn tämän linkin kautta, saan pienen provision sen hinnasta. Kiitos 🙂

Helpotusta riittämättömyyteen

Katselin jokin aika sitten tanssijaystäviäni lavalla. Läsnäoloa ja taituruutta, joka syntyy lahjakkuudesta ja kovasta treenistä.

Ennen esitystä he hermoilivat, ja esityksen jälkeen he ottivat kehuja vastaan kiemurrellen. Esiintyjät kohtaavat paineita, mutta riittämättömyys voi vaivata ketä tahansa töissä tai kotona.

Kärsin itsekin välillä huijarisyndroomasta. Tiedättehän, ajattelee kohta paljastuvansa. Kohta joku huomaa, etten osaakaan mitään. Käsitys omista taidoista on eri kuin se, mitä kehut ja palaute kertovat.

Tanssinopettajuuden alkuaikoina huomasin aina ne osat tunnista kun epäröin. Kun en osannut vastata kysymykseen tai joku ei tullut samalle tunnille uudelleen. Huomio ei kiinnittynyt onnistumisiin vaan kaikkeen mikä meni pieleen. Nyt meditaatiota ohjatessani tai blogia kirjoittaessani saatan joskus verrata itseäni maailmankuuluihin konkareihin. Mitä järkeä minun on sanoa tästä mitään?

Kuvalähde
Kuvalähde

Pikku hiljaa olen alkanut riittää itselleni.

Olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, tässä hetkessä. En tällä hetkellä voi tietää enemmän kuin tiedän tai osata enempää kuin mitä nyt osaan. Kaikki se mitä olen kokenut on tuonut minut tähän hetkeen, nyt voin jakaa vain sitä. Ja jatkaa siitä.

Opettajana ja ohjaajana olen harjoitellut näyttämään vajavaisuuteni. Sen lisäksi, että se helpottaa omaa oloani, se helpottaa muidenkin läsnäolijoiden paineita ja muistuttaa, että kukaan meistä ei ole täydellinen. Ihmisiä ollaan, täydellisen epätäydellisiä.

Richard Millerin (iRest Yoga Nidran kehittäjä) opettaja totesi tälle, että valaistumisen etsiminen oli hänen valaistumisensa tiellä.  Asioiden ja muutoksen tavoittelu tai tarkat odotukset estävät meitä kokemasta tämän hetken.

Tämä siis riittää, mutta haluan silti mielelläni oppia lisää. Oppiminen ei vaan enää kumpua juurikaan vajavaisuuden tunteesta vaan omasta kiinnostuksesta ja halusta.

Riittämättämyyden tunteita edelleen toki tulee, mutta niitä on helpompi ottaa vastaan ja kuunnella: Millaisia tunteita, uskomuksia tai tarpeita on sen takana? Millaista toimintaa se toivoo? Ja haasteista usein myös oppii.

Missä asioissa Sinun on vaikea kuulla myönteistä palautetta? Milloin yrität olla parempi tai tietävämpi kuin mitä oikeastaan olet? Mitä tavoittelet kynsin hampain? Kuka hyötyisi jos myöntäisit, että tämä – tässä ja nyt – riittää? Kerro kommenteissa!

Buddhalaisen opettajan James Low’n sanoin:

”Kaikki mitä teet on kuorrutusta kakun päällä, mutta kakku ei tarvitse kuorrutusta, kakku itsesssään on hyvää.”

Miten olen alkanut riittää itselleni? Iso rooli on meditaatiolla. Ohjaan vuoden toisen 6 viikon iRest-meditaatiokurssin 12.3. alkaen Helsingissä, ilmoittautuminen on alkanut!

Joululahja: Rentoutus

Hidastamo ja blogi hiljentyvät joulunviettoon tämän pienen lahjan myötä. Linkin takaa löydät pienen rentoutusharjoituksen, jonka voit kuunnella missä vain, milloin vain. Keskellä arkea tai juhlapyhiä.

Hidastamon pieni rentoutusharjoitus

Harjoitus on avuksi stressinhallintaan, uupumuksen torjuntaan ja meditointiin.

Lahjaa saat myös jakaa kavereillesi niin paljon kuin haluat!

Rauhallista vuoden vaihdetta ja nähdään Hidastamon tapahtumissa kun vuosi on uusi!

Talvimaisema
Kuva&copyright: Olli-Pekka Lehtinen

Ps. Muista, että earlybird-hinnat Hidastamon kevään tapahtumiin ovat voimassa vain 31.12. asti.

Läsnäolon harjoituksia

Teksti on muokattu Suomen Aromaterapeuttien jäsenlehteen kirjoittamastani artikkelista.
Jos kaipaat nyt heti ohjattua harjoitusta, kuuntele täältä. Tietoa mindfulnessista ja vinkkejä arjen harjoituksiin löydät alta.

**

Mindfulness on ilmiö. Se oli Time Magazinen kannessa alkuvuonna. Suuryritykset tarjoavat henkilöstölleen mindfulness-kursseja. Mindfulness on levinnyt laajemmalle kuin pelkät self-help -trendit.

Lähes kaikki ovat siihen törmänneet, mutta moni on silti vähän pihalla. Laaja-alaisesta ilmiöstä on vaikea saada otetta. Lopulta asia on kuitenkin hyvin yksinkertainen.

Tässä hetkessä

Mindfulness-käsitteen alle mahtuu monenlaisia harjoituksia ja menetelmiä. Termi suomennetaan yleensä tietoiseksi hyväksyväksi läsnäoloksi. Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa tässä hetkessä olemista menneen tai tulevan murehtimisen sijaan.

Huomion tähän hetkeen voi tuoda esimerkiksi tarkkailemalla kuulemiaan ääniä tai hengitystään. Ne voi yrittää kokea kuin ensimmäistä kertaa tai asiat tehdä ”aloittelijan mielellä”.

Tietoinen läsnäolo on myös omien tunteidensa ja mielen liikkeidensä tarkkailua ja tunnistamista. Oman sisäisen puheensa ja kehosta nousevat vahvatkin tunteet voi tunnistaa ennen kuin lähtee automaattisesti niihin mukaan. Seuraavan toiminnan voi valita: Act, don’t react.

Juuret buddhalaisuudessa

Mindfulness on Budhhan viitoittaman kahdeksanosaisen polun 7. osa. Nykyään mindfulnessilla tarkoitetaan usein amerikkalaisen Jon Kabat-Zinnin kehittämää stressinhallintaohjelmaa, Mindfulness Based Stress Reduction (MBSR). Hän halusi tuoda zen-buddhalaisia opetuksia sekulaariin muotoon. MBSR on kuitenkin vain yksi menetelmä ja buddhalaisuuden ohella tietoisuustaitoja harjoitetaan monissa muissakin perinteissä kuten joogassa -ja näistäkin löytyy modernisoituja muotoja.

Arjen harjoitus

Meditaatio voi olla yksi mindfulnessin harjoitusmuoto, mutta mindfulness ei tarkoita pelkkää meditaatiota.  Mikä tahansa tekeminen voi olla mindfulness-harjoitus. Kun tiskaan, vain tiskaan, ja tunnen veden lämpötilan ja aistimukset. Kun kävelen, vain kävelen. Tunnen askeleen osuvan maahan ja liikkuvat lihakseni. Kun kuuntelen, vain kuuntelen enkä ajattele mitä sanoisin seuraavaksi. Ja siinä hetkessä ei usein ole mitään vialla.

Itselleen voi myös valita jonkun läsnäolon ankkurin: paikan tai tekemisen jossa palauttaa itsensä tähän hetkeen. Se voi olla esimerkiksi aina käsiä pestessä tai aina ovesta ulos astuessa. Oma intentio ja toistuva pienikin treeni alkaa pikku hiljaa muuttaa meitä läsnäolevimmiksi.

Kuva: Olli-Pekka Lehtinen
Kuva: Olli-Pekka Lehtinen

Tutkittua

Mindfulness- ja meditaatiotutkimus on kasvava neuro- ja käyttäytymistieteiden tutkimusala. Etenkin ihmisten kokemaa mindfulnessin hyödyllisyyttä on tutkittu paljon. Säännöllinen tietoisuustaitojen harjoittaminen vähentää mm. stressin kokemista.

Kalifornian yliopistossa on todettu meditaation lisäävän terveyttä ja hyvinvointia. Metta- eli rakastavan lempeyden meditaation on todettu lisäävän empatiaa ja tunteiden säätelyä. Aivojen muokkautumiskyky on taustalla monissa näissä muutoksissa. Rentouttavan meditaation, iRest® Yoga Nidran, hyödyistä on myös paljon tutkimustietoa.

Mindfulness-kirjan kirjoittanut Timo Klemola kritisoi tutkimuksen redusoivan meditaation aivokemiaksi. Kyse on kokonaisvaltaisesta mielen ja kehon kokemuksesta. Tutkiminen lienee hyvästä mutta läsnäolotaidot karttuvat käytännön harjoituksen kautta.

Lempeä asenne

Itseltään paljon vaativa tai kärsimätön voi turhautua tai ahdistua mindfulnessharjoittelusta. Koska mielen kehittämisestä voi tulla suorittamista, olennaista on lempeä ja hyväksyvä asenne:

Olemme keskeneräisiä emmekä aina pysty keskittymään tai hallitsemaan reaktioitamme. Mielen harhailu on sen luonnollinen funktio. Huomion voi palauttaa lempeästi tarkkailun kohteeseen kun huomaa olevansa ajatuksissaan. Toisina päivinä on helpompi keskittyä ja löytää rauhaa kuin toisina.

Hyväksyminen ei tarkoita kaikkien asioiden hyväksymistä. Silloin kun voi parantaa olosuhteitaan näin pitää toki tehdä. Muuttaa mitä voi, muttei turhaan murehtia siitä mitä ei voi muuttaa.

Kritiikkiä

Mindfulness-hypeä on myös kritisoitu. Vesittyvätkö ikiaikaiset perinteet, kun niistä yksinkertaistettuja harjoituksia kuunnellaan älypuhelimista? Tai kun niitä käytetään bisneksen edistämiseen?  Zen-mestari Thich Nhat Hanh (haastattelu The Guardianissa 28.3.14)  uskoo, että jopa bisnesmaailmassa oikea mindfulness luo parempaa ja empaattisempaa yrityskulttuuria.

Yksi kritiikki on kohdistunut ”mielen treenaamiseen kuin lihakseen”. Toinen vähemmän puhuttu teema on, että joskus meditaatio voi jopa pahentaa mielenterveysongelmia, etenkin empaattisen ohjauksen puuttuessa.

Itse koen tärkeäksi, ettei tässä hetkessä olemalla lakaista maton alle syvempiä tarpeitamme. Vanhoja haavoja täytyy hoitaa ja apua pitää hakea jos sitä tarvitsee. Läsnä olemalla toki niistäkin voi saada enemmän irti. Lisäksi keho ja mieli ovat yhtä – jos liikaa keskitytään vain toiseen, hyvinvointi kärsii.

Lopulta ratkaisevaa on oma kokemus. Mikä minulle sopii? Millä tavoilla voisin olla enemmän läsnä itselleni ja muille? Ja sitkeys: läsnäoloharjoittelun hyödyt avautuvat pikku hiljaa.

Läsnäolon voi antaa tuoda elämäänsä lisää uteliaisuutta, leikkisyyttä ja iloa. Vaikeita asioita kohtaamalla voi päästä niistä yli. Ja onni on täydempää kun on sille täysin hereillä.

**

Tietoista läsnäoloa pääset harjoittelemaan  Läsnäolon ilo-pilottikurssilla. Kurssi järjestetään Hidastamon ja Onni&hoivan yhteistyönä lauantaisin 10.-24.1.2015 klo 14-17. Kouluttajina toimivat kokeneet meditoijat: vuorovaikutuskouluttaja Elina Kauppila ja allekirjoittanut. Pilottikurssin varausmaksu on 50 euroa, loppuhinnan määrittelet itse kurssin lopussa. Mukaan mahtuu 10 nopeinta, ilmoittaudu siis nyt: info@onnijahoiva.fi.

Tutustu muihin Hidastamon läsnäolo- ja meditaatiokursseihin tästä!

Tee se selinmakuulla! (Eli mitä on iRest® Yoga Nidra)

Intuitiosta on puhuttu viime aikoina paljon. Seurasin sisäistä ääntäni kun päätin osallistua buddhalaiseen perinteeseen pohjautuvalle Awakening Joyverkkokurssille. Jokakeväisellä kurssilla kuuluisat henkiset opettajat pohtivat onnellisuuden avaimia ja esteitä. Kurssille osallistuu tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa.

Yksi Awakening Joyn kevään luennoitsijoista oli Richard Miller, amerikkalainen joogaopettaja ja psykologi. Millerin aiheena oli ”Onnellisuus vaikeina aikoina”. Pian kävi ilmi, että Miller on kehittänyt joogaperinteiden ja nykypsykologian pohjalta jotain, mikä kiinnosti minua heti.

Miten tämä liittyy selällään makoiluun?

No, joogatunnin paras osa on minusta aina ollut loppurentoutus.

Tuon rentoutuksen nimi on yoga nidra. Useimpien joogatuntien lopussa loikoillaan hetki selinmakuulla savasanassa. Mutta yoga nidra voi myös olla voimaannuttava ja vapauttava itsenäinen meditaatioharjoitus. ”Joogin uni” on sanaleikki johon palaan myöhemmissä postauksissa.

Millerin kehittämää yoga nidra-menetelmää kutsutaan nykyään nimellä iRest®.

Yoga Nidrassa rentoutumassa
Rentoutumassa. Copyright Joona Iranta.

Miller oli ohjannut ja kehittänyt yoga nidraa tutkimukseen pohjautuvaan ja länsimaiselle ihmiselle sopivaan suuntaan USA:ssa jo pari vuosikymmentä, kun maan armeija kiinnostui siitä vuonna 2006. He olivat huomanneet sen hyödyt traumaperäisen stressin hoidossa.

Sanaa jooga oli vain vaikea myydä sotaveteraaneille. Niinpä Miller teki myönnytyksen halutessaan levittää yoga nidran hyötyjä laajemmalle ja kehitti sille iPadien aikaan sopivamman nimen. Suosio on levinnyt ja parhaillaan iRest on tulossa tarjolle kaikkiin USA:n armeijan veteraanikeskuksiin.

Nimi ja tavaramerkki saattavat epäilyttää joitain, mutta menetelmää kannattaa kokeilla ennakkoluuloitta. iRestiä kehittää, tutkii ja hallinnoi voittoa tavoittelematon Integrative Restoration Institute.

iRest tulee siis sanoista Integrative Restoration. Se kuvaa eheyttävää ja hoitavaa harjoitusta joka meditatiivisen pohdinnan ja syvärentoutumisen avulla tutkitusti lievittää mm.

  • ahdistusta,
  • masennusta,
  • unettomuutta,
  • kroonista kipua,
  • riippuvuutta ja
  • posttraumaattista stressiä
  • sekä lisää hyvinvoinnin tunnetta.

iRest tehdään selinmakuulla tai muussa mukavassa asennossa ohjatusti. Kymmenen vaiheen harjoitus kestää yleensä puolisen tuntia, jolloin ihminen vaipuu syvärentoutuneeseen tilaan, mutta ”herää” suht virkeänä (eikä kesken univaiheen jos on sattunut nukahtamaan). iRest eroaa perinteisestä yoga nidrasta ja suggestopedisestä rentoutuksesta mm. siten, että ohjaaja ei yleensä sano mitä pitäisi nähdä tai kokea vaan pääpaino on rentoutujan omissa tuntemuksissa ja kokemuksissa.

Tarkoitus ei ole nukahtaa vaan pysyä unen ja valveen välimaastossa, tilassa jota Einstein kutsui supertietoisuudeksi. Aivoaallot muuttuvat betasta alpha-aalloiksi ja looginen ajattelu väistyy luovemman tieltä.

iRest sopii kaikille. Ihmisellä ei tarvitse olla sairautta tai ongelmaa hyötyäkseen siitä, mutta iRest voi auttaa parantamaan vanhoja haavoja ja muuttamaan negatiivisia käsityksiä itsestä ja maailmasta. Harjoitus on koettu hyödylliseksi hyvin erilaisissa ympäristöissä kouluista työpaikoille ja sairaaloihin.  iRest on hyvä työkalu rentoutumiseen, tietoisuuden luonteen kokemiseen, negatiivisten uskomuksien purkamiseen ja itseen tutustumiseen.

Itse aloin harjoittaa iRestiä alkukeväästä säännöllisesti. Istumameditaatio vaihtui pian loikoiluun viltin alla. Olen kokenut harjoituksen erittäin rentouttavaksi, voimaannuttavaksi ja kokonaisvaltaiseksi. iRest tukee meditaatiossa ja elämässä esiin nousevien haasteiden kohtaamista.

Olen todella iloinen, että seurasin sisäitä ääntäni ja osallistuin Englannin 1. iRest-ohjaajakoulutukseen Oxfordissa syyskuussa. Koulutus oli todella laadukas ja perustuu vahvasti sekä kokemuksellisuuteen, joogafilosofiaan että nykytutkimukseen. Jatkan iRest-opettajakoulutuksessa ja opin joogafilosofiasta ja menetelmästä uutta varmasti lopun elämääni.

Nyt olen innoissani päästessäni jakamaan tätä ihanan hoitavaa rentoutumisen ja meditaation muotoa teidän kanssanne: iRest-ryhmät ja yksilöidyt ohjaukset alkavat lokakuun aikana Helsingissä. Uutiskirjeen (17.10. mennessä) tilanneet saavat ilmaisen tutustumistunnin – tilaa siis uutiskirje heti! Tiedotan aikatauluista pian. Jaathan tämän postauksen myös ystävillesi, joita iRest saattaisi kiinnostaa.

 Tervetuloa kokemaan iRest!

Lämmöllä, Sanna