Mitä vastaat, kun hiljaisuus kysyy?

Vaikka ihminen olisi paikallaan, hänessä on silti liikettä. Ainakin hengitys, sydämen lyönnit, veren virtaus suonissa. Pitkiä venytyksiä suosivassa yin-joogassakin tapahtuu paljon, vaikka siltä ei ulkoisesti näytäkään. Pysähtyneessä asennossa hengitys sekä kehon ja mielen tuntemukset liikkuvat. Pysähtymisessäkin voi mennä syvemmälle.

Sama koskee hiljaisuutta. Näennäisesti se on äänetön ja tyhjä. Käytännössä hiljaisuudessa on vivahteita, eri asteita – ja väistämättä myös ääniä.

Elämämme on täynnä ääntä, epämielyttävästä hälystä ja keskeytyksistä puheensorinaan, lempeistä ja kauniista äänistä riehakkaisiin. Hiljaisuutta joutuu usein etsimään niin ympäriltään kuin sisältään.

kuva:
Tyler McRobert

 

Hiljaisuudessa on helpompi syventyä kuuntelemaan, ja tulla itse kuulluksi. Hiljaisuus kutsuu uteliaisuuteen – mitä kaikkea ”tyhjyydessä” on, mitä vihdoin pääsee kaiken äänen alta esiin?

Hiljainen retriitti on mahdollisuus pysähtyä. Mahdollisuus kysyä, mutta myös vain olla – ja  ehkä huomata vastaavansa johonkin, mitä hiljaisuus kysyy. Hiljaisuutta voi retriitin lisäksi löytää esimerkiksi luonnosta, saunasta tai joogasalilta.

Minulta hiljaisuus kysyy: ”Malttaisitko vain olla? Osaatko olla lempeä ja armollinen itsellesi? Muistatko, mikä tekee sinut onnelliseksi?”

Mitä hiljaisuus kysyy sinulta?

Sen jälkeen hiljaisuutta löytyy helpommin myös itsestä, kaiken hälinän keskellä.

 

Ps. Seuraava Hidastamon päiväretriitti järjestetään 14.10. Ilmoittaudu mukaan!

Paremmaksi kuuntelijaksi

Sanotaan, että ihmisellä on yksi suu ja kaksi korvaa sen takia, että korvia olisi tarkoitus käyttää enemmän.

Puhua pitää kun on asiaa, mutta nyt puhun kuuntelemisesta.

Milloin olet todella pysähtynyt vain kuuntelemaan, ilman että ajaudut omiin ajatuksiisi, puuhaat muuta tai pohdit mitä vastata toiselle, ehkä keskeyttäen? 

Meditaatiota ohjatessani pyydän usein kuuntelemaan koko keholla eikä vain korvilla. Miltä tuntuu kuunnella herkästi koko keholla aistien? Meditaatiossa kuunnellaan itseä, mutta samaa voi soveltaa keskustelussa.

Miltä tuntuu aistia kehon kieltä ja rivien välistä? Miltä tuntuu huomioida omaa kehoaan ja mieltään vähän samalla kun kuuntelee toista?

Itse opettelen kuuntelua jatkuvasti. Olen vikkelä arvailemaan mihin toisen puhe on menossa (usein väärin..). Oman kehon ja mielen tuntemusten tarkkailu samalla kun kuuntelee toista auttaa itse asiassa pitämään suun kiinni pidempään.  Läsnäoleva kuuntelu pidentää myös harkinta-aikaa jos on taipumus aina lähtee toisen tarinaan mukaan tai ratkaisijaksi.

sateenvarjo

Joskus kaipaamme suojaa itsemme ja kuunneltavan välille. Monet erityisherkät kokevat toisen tunnetilat liiankin vahvasti. Kuunteleminen onnistuu silloin paremmin esimerkiksi kuvitellun lasiseinän takaa. Toisen mieliala ei tartu, mutta olet silti vuorovaikutuksessa ja elämässä on enemmän värejä. Et voi kontrolloida mitä sanotaan, mutta omia reaktioitasi voit.

Kun todella kuuntelee, sanat tulevat harkitummin – ja aina niitä ei tarvitse ollenkaan.  Läsnäoleva kuuntelija voi auttaa puhujaa löytämään itse ratkaisunsa. Herkkä kuuntelu aistii myös toisen oikean viestin vaikka se olisi ristissä sanojen kanssa.

Kuuntele. Ja pyydä sitä myös muilta.