Näin loma opettaa

Oletko huomannut käyttäytyväsi lomalla eri tavoin kuin arkena? Tekeväsi eri asioita, tai samoja eri tavalla?

Itse olen viettänyt rauhallisinta lomaa pitkään aikaan. Yleensä kaipaan reissuja ja käyntikohteita, mutta nyt olen enimmäkseen perheeni kanssa viettänyt aikaa kotikulmilla ja tehnyt pieniä päiväretkiä.

On ollut ihanaa unohtaa suunnitelmien teko ja lähteä ex tempore uimaan lähirannalle tai retkelle Helsinkiin. Päivä löytää uomansa ja rytminsä kummempia suunnittelemattakin. Tämä tuli niin tarpeeseen suunnitelmia, organisointia ja ratkomista täynnä olleen kevään jälkeen.

Kiireinen rytmi oli jäänyt niin päälle, että minulla oli kiire joka paikassa. Liikenteessä kiroilin edessä hidastelevalle, enkä jaksanut odottaa edes vesipullon täyttymistä ennen kuin jo nappasin sen hanan luota. Lähdin kotoa vaatteet puoliksi päällä (siis no, ihan pukeissa, mutta vedin takkia päälle juostessa tai tein jotain muuta samaan aikaan). Useamman asian multitaskaamisesta tuli stressaava ja tehoton normaali. Kuulostaako tutulta?

Kesällä olen löytänyt kadoksissa olleen rennon minän. Olen huomannut, etten ole sama asia kuin kiire. Osaan odottaa vesilasin täyttymistä. Nautin pyykin viikkaamisesta. Ehdin kerrankin laittaa ruokaa rauhassa. Ehdin myös luontoon – paikkoihin, joissa tunnen todella rentoutuvani ja sielun lepäävän.

Pienet huomiot muodostavat isomman oivalluksen.

Tässä minä olen. Tätä minä haluan.

Sen löytäminen aina uudelleen ja uudelleen on tärkeää. Vaikka kuinka olisi meditoinut, rentoutunut tai joogannut, on tärkeää hypätä uudelleen satulaan (tai satulasta?) ja löytää rutiini. Ne tärkeät tasapainottavat asiat. Olenkin alkanut kirjaamaan ylös asioita ja tekemistä (ja tekemättömyyttä), joita haluan tuoda arkeeni lomalta. Asioita, joiden ymmärrän tukevan jaksamistani.

Kuka sinä olet lomalla? Mitä olet valinnut tehdä? Mitä haluat ottaa lomalta mukaan?

Ps. Olet tervetullut pysähtymään ja syventämään loman antia Hidastamon miniretriitille lauantaina 29.7. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!

 

 

10 tapaa keventää arjen suorittamista

Kulunut kevät on auttanut minua eläytymään Hidastamon asiakkaan rooliin. Vaikka uusi työni on mielenkiintoinen, se on samalla vastuullisempi ja kiireisempi kuin mikään aikaisemmin. Asiakkaideni merkittävä tarve hidastamiselle, pysähtymiselle ja rentoutumiselle on jälleen konkretisoitunut omassakin elämässäni.

Huomasin vähän aikaa sitten, että työtahti meinasi jäädä päälle myös kotona. Normaali arki alkoi maistua velvollisuuksilta ja suorittamiselta. Tämä pysäytti Rennompi arki -kurssin luojan. Mites se nyt menikään?

Kun töissä/opiskelussa/vapaaehtoistöissä tms on stressaavampi jakso, vapaa-aika kannattaa järjestää uudella tavalla. En sano, etteikö töissäkin voisi vaikuttaa jaksamiseensa. Työnjako, kommunikointi muille, omat pienet tauot (kävelylenkit, meditointi lounastauolla tms) ovat tärkeitä. Mutta palautuminen vapaa-ajalla yhtä tärkeää.

Jaan tässä tapoja höllentää otetta ja vähentää suorittamista kotona ja vapaalla. Näihin itse palaan ja näiden avulla rennompi arki löytyy aina uudelleen:

1. Älä yritä pärjätä yksin. ”Rentoutumisen ammattilainenkin” tarvitsee toisia tuekseen ja peilikseen. Juttele, pelaa, käy hemmoteltavana. Kuuntele henkisen opettajan puhe tai rentoutusnauha, lue kirjaa, Jaa fiiliksesi ystävälle, kumppanille.

2.  Kapinoi. Tunnollisuus on hyve, mutta liiallisena se hävittää nautinnon elämästä. Pakko ei ole tehdä paljon mitään. Vapaalla on paaaljon enemmän joustonvaraa kuin töissä. Aina ei tarvitse jaksaa. Millaista on tehdä pieni kapina tai suorituslakko?

3. Laske elimistön kuormitusta ja stressitasoa liikkumalla metsässä – tai meditoinnin, rentoutuksen, kosketuksen ja liikunnan avulla.

pyörällä

4. Nollaa työmatkalla. Tee jokin rutiini, joka jättää työkiireet taakse. Voit mielikuvissasi tyhjentää repun, tai huomata taakan kevenevän jokaisella askeleella kohti kotia. Pyöräile töihin. Kuuntele aina sama hyvän mielen biisi.

5. Madalla rimaa. Käytä siivoamiseen ja ruoanlaittoon tms ”velvollisuuksiin” tarkoitettu aika lepäämiseen. Lähde ulos, rentoudu. Tiskit voi tiskata huomenna. Tänään voi tilata pitsaa. Voit myös kokeilla tehdä hommat uteliaasti läsnä ollen, arvostelematta.

6. Tee sitä, mistä eniten pidät. Minulle perheen lisäksi tärkeimpiä asioita on aina ollut tanssi. Jos tulee pitkä tauko, asiat ovat pielessä. Ja kun palaan tanssimaan, muistan millaista on voida hyvin. Mikä tärkeä asia sinulta on unohtunut?

7. Priorisoi oma jaksamisesi. Jos et itse jaksa, et jaksa myöskään pitää huolta muista. Karsi kaikki turha ja velvollisuudelta tuntuva kalenterista. Jätä tällä kertaa väliin. Ota hetkiä itsellesi – kahvilassa, kuntosalilla, lenkillä, konsertissa.

8. Tee jotain luovaa ja kehollista. Pura stressiä taiteilemalla tai liikkumalla. Kun keho liikkuu, tunteet ja ajatuksetkin liikkuvat eivätkä jatka samaa rataa.

9. Reflektoi: Onko tälla asialla enää väliä huomenna? Miltä tilanteeni näyttäisi avaruudesta? Onko tämän asian tekemättä jättäminen merkittävää vuoden päästä? Onko itse asiassa aika huvittavaa että koen tällaisen velvollisuutena? Anna ajatustesi ja uskomustesi olla, toteuttamatta niitä.

10. Lisää ilon aiheita. Pysähdy pohtimaan mikä saa sinut nauramaan, hymyilemään, hulluttelemaan. Toteuta se. Lounasdisko, Kevätpörriäisen lukeminen, Antti Holma show:n klippi youtubesta (suositus!).

Mm. nämä asiat auttavat minua katkaisemaan kiireen ja luopumaan suorittamisesta, ja toivottavasti myös sinua. Jaa toki oma hellittämisvinkkisi kommenteissa!

 

Tähdistä mallia

Tulin eilen taas aika myöhään töistä ja kotiin kävellessäni katsahdin hetken mielijohteesta ylös.

Kirkas tumma taivas, kirkkaat tähdet. Tutut tähtikuviot.

Pakko oli pysähtyä. Ja tuntea taas se äärettömyys, kauneus, oma pienuus ja samalla yhteys kaikkeen muuhun. Ei tarvittu muuta kuin katse ylöspäin.

Tunnelma aiemmin päivällä oli kaikkea muuta. Kiire ja stressi puskivat päälle. Olemme useampana vuonna muuttaneet juuri marraskuussa eikä tämä vuosi tee poikkeusta. Uusi koti on ihana mutta muutto- ja remonttijärjestelyt normaaliarjen töiden, lapsen hoitojärjestelyjen ym keskellä rasittavat. Kaikki tuntemani keinot hermoston rauhoittamiseen ovat tarpeen. Ja silti niitä ei ehdi aina käyttää.

Usein näemme asiat liian läheltä ja ahtaasti. Väsymyksen ja kiireen keskellä yritämme hallita jokaista yksityiskohtaa, epäonnistumisesta turhautuen.

Mitä tarvittaisiin, olisi askel taaksepäin, syvä hengitys. Pieni etäisyys. Tai katsahdus taivaalle.

tähdenlento

Se muistuttaa mittasuhteista.

Jos katsoisit tilannettasi kauempaa, miltä se näyttäisi? Miltä luulet, että se tuntuu vuosien jälkeen? Vähättelemättä kokemustasi, mikä olisi oikea ratkaisu vähän etäämmältä katsottuna? 

Kiireen, surun, ahdistuksen – tai muuttosäädön – voi nähdä menevän ohi aikanaan ja jotain muuta tulevan tilalle. Voi nähdä sen tuoman hyvän muutoksen, tai Rumin runoa mukaillen – tilan ilolle, jonka suru taloosi raivasi.

 

Sopivia mittasuhteita marraskuuhusi!

Sanna

Ps. Taivaalle tuijotellessaan voi nähdä myös tähdenlennon, niin kuin viime viikolla minulle kävi. Mitä sinä toivoisit?

Milloin valmennus voi auttaa?

Uskon ajatusten voimaan ja etenkin rajoittavista ajatuksista vapautumiseen.

Suhtaudun silti kriittisesti siihen, että pelkällä positiivisella ajattelulla tai tavoitteiden visualisoinnilla saisi kaiken mitä haluaa. Että, jos epäonnistuu, syy olisi ainoastaan omassa ajattelutavassa. Tai että suin päin kannattaisi hypätä aivan uudelle alalle vailla tietoa toimeentulosta ja tukiverkosta.

Valmennuksesta voi kuitenkin olla monenlaista hyötyä pienissä ja suurissa elämänmuutoksissa.

Elämänmuutoksessa, oli kyse sitten hidastamisesta, alan vaihdosta tai ihmissuhteiden tuulettamisesta, on tarkoitus kuunnella itseään paremmin. Tunteet ovat tärkeitä, myös ne negatiivisiksi ajatellut, eikä niiden viestejä kannata lakaista maton alle.

Kuunteleva korva, toinen näkökulma tai omien tavoitteiden konkretisointi esimerkiksi kirjoittamalla tai kuvaamalla tekee asioista selkeämpiä.

Muutoksesta unelmointi voi tuoda moneen tilanteeseen helpotusta, mutta vasta todelliset toimet vievät uutta kohti. Ja jos ei opi löytämään iloa tästä hetkestä, on aina vain matkalla eikä koskaan perillä. Ankeankin tilanteen keskeltä ja matkalta kohti unelmia voi löytää hyvää.

valmennus auttaa suunnan valinnassa

Valmennus voi tuoda voimaa ja selkeyttä elämänmuutokseen mm. näillä tavoilla:

  • Omien vahvuuksen löytäminen
  • Tavoitteiden kirkastaminen
  • Läsnäolo- ja tunnetaitojen kasvattaminen
  • Toistuvien ajatusmallien kyseenalaistaminen

Toiset tuppaavat järkeilemään itsensä pois sellaisistakin haaveista, jotka olisivat ihan mahdollisia. Toiset menevät tunne edellä löytäen välillä itsensä hurmiosta ja välillä toivoen, että olisivat harkinneet enemmän. Kaikki teemme virheitä, mutta ne auttavat suunnan tarkistamisessa. Valmennus voi auttaa balanssin löytämisessä – jos mieli rajoittaa liikaa tai liian vähän sitä mihin elämässä ryhtyy.

Valmentaja on kuka tahansa, joka osaa tukea sinua itsesi kuuntelussa ja asioiden näkemisessä sellaisina kuin ne ovat, ilman omaa agendaa. Life-coachin ohella esimerkiksi ystävä, terapeutti, kollega, henkinen opettaja tai joku muu.

Mitä sinä elämältä toivot ja mistä nautit? Jokainen päivä ei voi olla hurmiota ja muutos kuuluu elämän luonteeseen. Mutta joka päivä voi tehdä ainakin yhden asian, joka tuo iloa. Asiat valitset sinä itse – ja sinä myös teet ne tai jätät tekemättä.

**

Kaipaatko tukea hidastamiseen, rentoutumiseen, elämänmuutokseen tai läsnäoloon? Aikalisä-verkkovalmennus alkaa 1.9. Tule mukaan!

Edes hetken rauhaa

Yrittäjä-äitien Mamaonbis-lounaalla vitsailtiin siitä, että tässä porukassa kukaan ei nuku. On niin paljon tekemistä. Luulen ja toivon, että toteamus oli liioittelua. 

Jotkut päivät tai viikot (tai kuukaudet!) ovat kuitenkin kiireisempiä kuin toiset. Voi tuntua, että aikaa hengähtämiseen ei ole – on vain selviydyttävä.  Kiire ei kuitenkaan jatku samanlaisena kauaa, edes yhtä päivää. Jos on valppaana, huomaa myös kiireettömät hetket ja voi pysähtyä nauttimaan niistä. Ja ennaltaehkäisemään tulevaa kiirettä.

Entä kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle? Sairastuminen, avioero, unettomuus, työttömäksi jääminen, läheisen kuolema… Kaikilla on näistä joko omakohtaista kokemusta tai kokemuksia tuttavapiirissä. Haastavissa elämäntilanteissa voi tuntua mahdottomalta löytää aikaa itsestä huolehtimiselle. Neuvot liikkumisesta, syömisestä, lepäämisestä saati meditoinnista naurattavat tai suututtavat.

Mitä silloin voi tehdä? Helmikuussa Radio Helsingin haastattelussa minulta kysyttiin vastausta tällaiseen tilanteeseen. Kysymys on vaikea, eikä yhtä oikeaa vastausta ole. Jos on itse tilanteen sisällä, ratkaisu voi tuntua umpisolmulta.

Suru on surettava ja pettymyksestäkin pääsee paremmin läpi kuin kiertämällä. Omista perustarpeista huolehtiminen on kuitenkin keskeisintä. Missä voisin laskea rimaa ja mihin pyytää apua, jotta jaksaisin paremmin? Puhuin radiossa hyväksymisestä ja myötätunnosta. Jos ulkoisiin olosuhteisiin ei voi sillä hetkellä vaikuttaa, omaan mieleen vaikuttaminen on ainoa vaihtoehto. Voisiko tuntea myötätuntoa itseään kohtaan, ja sitä kautta löytää ehkä voimaa etsiä tukea?

Usein toivottomankin tuntuisen tilanteen hyväksyminen johtaa useammin toimintaan tai ratkaisuun kuin sen vastustaminen. Kun myönnät, ettet jaksa enää, haet todennäköisemmin apua kuin että väittäisit pärjääväsi. Kun myönnät, että on liian paljon tekemistä tai liian kova hoppu, teet todennäköisemmin asialle jotain.

En sano, että ”piristy” tai ”älä välitä” – tai että avun pyytäminen tai saaminen olisi välttämättä helppoa. Mutta on mahdollista olla pahentamatta tilannetta itse enempää ja löytää asioita, jotka auttavat jaksamaan. Mielen tarinat siitä, miksi tapahtui niin kuin tapahtui tai miksi ansaitsee kurjan tilanteen, eivät auta. Mutta jos mielen valjastaa myötätunnon ja muutoksen vahvistajaksi, alkaa helpottaa. Meditointirutiini ennaltaehkäisee uupumista ja auttaa vaikeissa tilanteissa.

Millaisia pieniä hetkiä, voisit löytää lepoon ja vain itsellesi? Milloin voisit olla itsellesi lempeä – kuka tai mikä auttaisi siinä? Vaikeita ja hyviä asioita voi olla elämässä yhtä aikaa. Kun muistamme hyviä kiitollisuudella, vaikeita on helpompi kestää.

Ihminen on ihmeellinen selvitytyjä. Sinuun saattaa sattua, mutta saat myös toivoa. Vankilavuosista selvinneen Nelson Mandelan tarina inspiroi aina. Hän oli päättänyt että vaikka vapaus riistetään, toivoa ne eivät voi häneltä ottaa. Aina on toivoa.

Yrittäjä-äidit onneksi pitävät yhtä ja Ihanaäiti-kampanjasivuilta löytyy myös lista tahoista, joista äidit voivat hakea apua. Tuetaan toisiamme haasteissa!

Ps. Aikalisä-videosarjassa annan vinkkejä normiarjen aikalisiin. Siihen miten arkisen aherruksen tai kiireen keskellä muistaisi pysähtyä ja huolehtia itsestään. Joistain vinkeistä saattaa olla apua myös haastavan tilanteen keskellä. Tilaa ilmaiset Aikalisä-vinkkivideot täältä.

**

Hidastamon blogi muuttaa tänne osoitteesta hidastamo.wordpress.com. Vanhat tekstit löydät sieltä!

5 avainta kiireettömyyteen

Seurasin ilolla sitä, kuinka some ja sähköposti hiljeni pääsiäiseksi. Tuntui, että kaikki olivat oikeasti lomalla – lepäämässä ja rentoutumassa.

Viime aikoina olen pohtinut paljon ilmiötä nimeltä kiire. Ensin Rennompi arki -kurssia ja laajemmin Aikalisä-valmennusta varten. Mitä enemmän olen asiaa pyöritellyt, sitä enemmän uskon, että kiire sijaitsee enimmäkseen mielessämme.

Kuten vanha viisaus toteaa: Maailmaan menoon emme aina voi vaikuttaa mutta omaan mieleemme kyllä.

Kiire on subjektiivinen kokemus. Sprintteri pitää vauhdista mutta tarvitsee palautumista. Pitkänmatkan juoksija häiriintyy sprintterin tavoitteista.

Hetkellinen hoppu ei ole haitaksi. Pidempikin projekti voi tuoda voimaa kunhan on riittävästi palautumisaikaa. Jatkuva katkeamaton kiire on haitallisinta terveydelle.

Kiireen tuntuun vaikuttavat niin ympäristön rytmi kuin ulkopuoliset vaatimukset. Mutta eniten toimintaamme ohjaavat omat tunteemme ja ajatuksemme edellä mainituista – ja pitkälti tiedostamattomat uskomukset siitä millainen on hyvä työntekijä/ihminen/kansalainen/ystävä… Käsitykset siitä, minkä tekeminen on arvokasta ja saa viedä aikaa.

Kun nämä tulevat näkyviksi, niiden on myös mahdollisuus muuttua. 

key-123554_1280

Maailmahan on ajaton ja aika ihmisen luoma käsite. Kun oppii tarkkailemaan mielen tarinoita etäämmältä ja kuuntelemaan kehoaan ja hiljaisuutta, löytää ajattomuuden kokemuksen. Verkkovalmennusta suunnitellessani olen erityisesti kiinnittänyt huomiota kiireeseen ja tehokkuuteen liittyvien ajatusten ja uskomusten tunnistamiseen sekä sisäisen rauhan löytämiseen.

Mutta mitä voisit tehdä nyt heti? Elämme kuitenkin sen ihmisen luoman ajan mukaan. Meillä on toiveita ja tarpeita, ja kaikilla sama määrä aikaa.

Ajanhallintaan on tehty erilaisia oppaita vuosikymmeniä. Moni tietää, että puhelin kannattaa sulkea jos haluaa keskittyä ja sähköposteja ei kannata avata ensimmäisenä aamulla.  Oma näkökulmani ajanhallintaan ei liity tehokkuuden vaan riittävän levon edistämiseen. Kun suunnittelee, ja valikoi mitä tekee – jää enemmän aikaa levolle ja rentoutumiselle. Yleensä tulee olleeksi tehokas kaupan päälle. 

5 avainta kiireettömyyteen

1. Suunnittelu

Ennakoi se mitä voit. Mitä haluat tehdä tänään, töissä tai kotona? Tai viikonloppuna, ensi viikolla? Voit seurata jokaista ärsykettä, mutta jos haluat tehdä joitain asioita stressaamatta, mieti paljonko ne vaativat aikaa, valmistautumista ja missä järjestyksessä mitäkin tapahtuu. (Ja varmista, että muutkin osalliset saavat osallistua suunnitteluun tai ainakin tietävät mitä on tulossa.)

2. Itsetuntemus

Auttaa Sinua suunnittelussa. Onko Sinulla taipumusta poukkoiluun, kärsimättömyyteen, kiltteyteen tai viilaamiseen? Onko ei:n sanominen vaikeaa? Jos et tunnista, kysy muilta. Kun tiedät aikasyöppösi, osaat ottaa ne huomioon ja pyrkiä sopivampaan tempoon.

3. Tietoisuustaidot

Auttavat Sinua itsetuntemuksessa. Ole läsnä siellä missä olet. Huomaa jos mieli karkaa muualle tai jos teet jotain muuta mitä suunnittelit. Näin käy kaikille, mutta voit palata alkuperäiseen tai vaihtaa suunnitelmiasi tietoisesti. Läsnäolo ja keskittyminen harjaantuu. Mielenhallinnastakin voi puhua mutta ennemmin puhun siitä, että tulee tietoiseksi mielensä liikkeistä ja valitsee sitten vapaammin.

4. Rutiinit

Rutiinit ovat automatisoitunutta toimintaa, joka ei vaadi meiltä niin paljon kuin uuden tavan opettelu. Luo rytmiä ja työpäivään ja arkiviikkoon, joka helpottaa ja vapauttaa aikaa muuhun. Jottei joka päivä tarvitse miettiä mitä laittaisi ruoaksi tai mitä tekisi ensimmäiseksi töissä. Minkä asian voit tehdä vain kerran viikossa sen sijaan että teet sen päivittäin? Tai toisin päin?

5. Sitkeys ja lempeys

Kaikki kompastelevat ja tekevät virheitä (niistä oppii!). Kiireettömyys on jokapäiväinen valinta, joka on toisina päivinä vaikeampi tehdä. Mitä useammin siihen tarttuu, sitä helpommaksi se tulee. Kuulostele myös omaa sopivaa suhdettasi suunnitteluun ja keskittymiseen – yllätyksille ja sivupoluillekin saa olla aikaa!

 

 

 

 

Vinkkejä tekemättömyyden opetteluun

Työsähköpostien lukua vapaalla. Videoiden katselua syödessä. Metromatkan käyttäminen hyödyllisesti. Siivoamista tai liikkumista silloinkin kun haluaisi levätä.

Vaikka emme ihannoisi tehokkuutta tai ajattelisi olevamme suorittajia, ylläolevia hetkiä luikertelee arkeen helposti. Äidit ovat mestariesimerkkejä multitaskaamisesta ja monen langan hallussa pitämisen taidosta voi olla hyötyä. Mutta kukaan ei jaksa – eikä kenenkään tarvitse olla – koko ajan tehokas. Aivot ja ihminen tarvitsevat lepoa.

Olen puhunut joutilaisuuden hyödyistä mm. Lupa laiskotella-tekstissä. Päiväunien ja päivittäisen meditaation terveys- ja muista eduista on paljon tutkimusta. Se on hyvä. Mutta tekemättömyydellä on minusta ihan arvo itsessäänkin. Miksi?

Sen lisäksi että mm. saamme lepoa ja stressitaso laskee, saamme parhaimmillaan muistutuksen siitä, että ollakseen arvokas ei tarvitse tehdä mitään. Jokainen meistä on itsessään hyvä ja tärkeä. Että lepoa ja tekemättömyyttä voi olla muutenkin kuin väsymyksen takia tai palkkiona tekemisestä. Että olemme paljon muutakin kuin mitä osaamme ja teemme työksemme.

Minusta jokaisella on oikeus tulla rakastetuksi ja tuntea hyvää oloa ilman saavutuksia tai jatkuvaa puurtamista. Mahdollisuus nauttia siitä, miltä tuntuu pelkkä oleminen vailla tavoitteita, pyrkimyksiä ja mielen kertomia tarinoita siitä mitä pitäisi tehdä tai mitä muut ajattelevat.

Miten sitten ajaudumme tehokkuuteen ja tekemiseen? Moni vastaisi, että kun on pakko. Että muuten ei ehdi kaikkea mitä pitäisi tai haluaa. Tai ettei ole varaa tai mahdollisuutta olla tekemättä mitään.

Väittäisin, että usein on kyse myös tiedostamattomista valinnoista. Tavat tehdä asioita tarttuvat läheisiltämme lapsuudessa, ympäröivästä kulttuurista, työpaikan rytmistä. Isovanhemmillamme ei ole ollut vaihtoehtoa, töitä on ollut pakko tehdä paljon jotta olisi syötävää ja katto pään päällä. Ja usein emme halua erottua joukosta. Tehokkaassa porukassa haluaa olla tehokas.

Hyppää hetkeksi kuskin paikalta.
Hyppää hetkeksi kuskin paikalta.

Oli syiden kimppu millainen tahansa, suuntaa voi vaihtaa tietoisesti opettelemalla uudenlaisia tekemisen ja olemisen tapoja, ja tekemättömyyttä. Vinkkini siihen:

Ensin pitää tunnistaa se, mihin toivoo muutosta. Voit bongailla tarpeettoman tehokkaita hetkiä. Kun löydät sellaisen, älä soimaa itseäsi vaan kiitä: Nyt voit tehdä tietoisia valintoja, nyt on mahdollisuus pysähtyä. Voinko tehdä tämän asian hitaammin tai vaikka vasta huomenna? Laittaisinko nyt kännykän tai tietokoneen loppupäiväksi kiinni? 

On inhimillistä, että pysähtyminen tuntuu vaikealta tai nostaa mieleen tekemättömiä töitä tai vaikeita asioita. Läsnäolo- ja myötätuntoharjoitukset voivat auttaa. Katso ympärillesi, ota vastaan se mitä näet ja kuulet ympäristössä. Aisti miltä kehossa tuntuu, miltä hengitys tuntuu. Millaisia rohkaisevia sanoja voisit sanoa itsellesi?

Haluatko tehdä kaiken aina itse? Voisitko hypätä kuskin paikalta ja katsoa minne muut sen ohjaavat? Tai tarvitseeko se ohjausta lainkaan?

Uusien tapojen opettelussa auttaa myös toisto, kertaus, säännöllisyys… Valitsisitko yhden asian, jonka jätät tekemättä joka päivä? Tai säännöllisen ajan rentoutukselle, meditoinnille tai päiväunille? Itsesi kehumiselle?

Vai kävisitkö nyt vain hetkeksi loikomaan kattoon katsellen? Se on arvokasta.

Pois puun ja kuoren välistä

”Oon kyllä saanut sun viestin, mutta en ole ehtinyt vastaamaan. 

Nyt on paljon asioita, jotka pitää saada tehtyä ennen lomaa.

Kaikilla täällä on kauhea kiire.”

Kuulostaako tutulta? Tuntuuko siltä, että olet puun ja kuoren välissä – ja lomaan asti (jos sellaista on) on puurrettava täysillä?

Et ole yksin.

Mikä on oikeaa kiirettä?

Kaikki tietävät, että kiire nostaa stressitasoja ja sitä kautta vaikuttaa hyvinvointia vähentävästi. Uni vaikeutuu, verenpaine nousee, unohtelu lisääntyy. Deadline voi auttaa tavoitteeseen mutta välillä deadlineja on liikaa.

Moni kokee, ettei voi vaikuttaa kiireeseensä. Että on pakko noudattaa aikatauluja ja tavoitteita, jotka joku muu on asettanut. Tai jotka on itse aiemmin asettanut. Että kaikki asiat ovat tärkeitä ja kiireellisiä.

Mutta onko tämä totta?

Kysy itseltäsi, olisiko osa asioista vähemmän kiireellisiä? Voisiko tilannetta ja tavoitteita arvioida uudelleen? Onko kiire itse asiassa tottumusta tai ilmapiiriä – ja itse asiassa voisit hyvinkin pitää pidemmän lounaan, lähteä ajoissa töistä ja siirtää osan hommista huomiselle tai loman jälkeen?

ohikiitävä auto lumimaisemassa
kuva&copyright: Olli-Pekka Lehtinen

Priorisointi vapauttaa

Ratkaisu löytyy suunnittelusta ja priorisoinnista.

Usein tuntuu, että suunnitteluun ei ole aikaa. Pitää vain tehdä nämä asiat äkkiä pois alta! Mutta suunnittelu säästää sinulta aikaa ja voimavarojasi.

Aloita viikko miettimällä mikä on tärkeää. Aloita päivä tekemällä tärkeimmät työt. Sovi muiden kanssa, mitä priorisoidaan nyt.

Kaikkea ei kukaan ehdi.

Nosta oma riittävä lepo, ruoka ja hauskanpito tärkeysjärjestyksessä ylös. Oma jaksamisesi on tärkeää. Virkeänä myös priorisoit paremmin.

Rentoa ja kiireetöntä joulukuuta!

**

Ilmainen Hidastamon Rennompi arki -minikurssi alkaa tammikuussa. Tilaa kolmiosainen sähköpostikurssi itsellesi täältä ja varmista kiireettömämpi uusi vuosi!

Valittu kiire

Flunssa.

Se iski hieman liian kiireisen viikon jälkeen. Monelle varmaankin tuttu ilmiö. Työn alla oleva postaus kiireestä tuntui entistä ajankohtaisemmalta.

Olen perusluonteeltani nopea käänteissäni. Niinpä. Hidastamisesta kirjoittava on hätähousu! Tuskinpa rauhallinen luonne hidastamisesta olisi alunperin kiinnostunutkaan…

Ajanhallinta.

Kuivan kuuloinen sana. Ja eihän aikaa oikeastaan voi hallita? Se vain on.

Toisaalta. Koska aika on kaikille sama, voisi väittää että kiire on valinta.  Kasvavan työtaakan alle luhistuva tai monilapsisen perheen yksinhuoltaja ei välttämättä olisi samaa mieltä. Valinnat ja vaihtoehdot saattavat tuntua olemattomilta. Mutta etenkin silloin olisi tärkeää valita kiireettömyys aina kun mahdollista.

Flunssaltakin olisi ehkä vältytty jos olisin hieman aiemmin hidastanut viime viikolla. Luontaisesti nopea tai hidas työskentelijäkin voi välttää kiireen tunnun.

Valinnan mahdollisuuksia on enemmän kuin kuvittelemmekaan.

Olen ”hyvä” tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. Vanhemmiten olen tajunnut, että voin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Vaikka olisin se tyyppi, joka valitaan kun homma pitää saada tehtyä nopeasti, minun ei tarvitse tehdä asioita, joissa olen hyvä. Vaan niitä joista nautin ja tulen onnelliseksi. Saatan toki olla niissäkin hyvä.

Sitten on vielä taipumus mahduttaa päivään tai kalenteriin liikaa asioita. Joillekin osaa sanoa ”ei”, toiset saattavat haukata flow-aikaa niin paljon, että unohtaa syödä ja käydä vessassa. Laiskottelu sujuu koko ajan paremmin ja paremmin kun harjoittelee.

pitkospuut
Kiireettömällä polulla Copyright Joona Iranta

Mietin nykyään useimmiten huolella ennen kuin sanon ”kyllä” jollekin menolle tai työtehtävälle. Joka viikonlopulle olisi toki monta kiinnostavaa kurssia tai tapahtumaa. Voin jäädä kotiin. Ja jos päätän lähteä, voin tehdä tietoisen valinnan lähteä metrolle aiemmin välttääkseni juoksentelun. Voin jättää jonkun asian kesken (ei kuitenkaan levyä päälle, kuten joskus). Ja työskennellessä voin käyttää ajanhallintaa helpottavia sovelluksia (näistä mainitsin ihan aluksi).

Olen tajunnut, että minulle yksi hyvä tapa huolehtia itsestäni on  – kun mahdollista – antaa asioille aikaa.

Päivässä ehtii vähemmän mutta nauttii enemmän.

 Milloin voi valita kiireettömyyden? Vaikkapa:

  • kaupassa
  • keskustelussa
  • lounastauolla
  • matkalla paikasta a paikkaan b
  • aamutoimissa

Mieti silloin,  voisitko varata tähän vähän enemmän aikaa ja tehdä sen ihan rauhassa?