Herkän ihmisen muistilista

Varsinkin nuorempana hämäännyin väkijoukoissa kuuntelemaan muiden juttuja. Aistin muiden tunnetilat helposti. Nälkä tuntuu nopeasti. Hajuaistini on liiankin hyvä. Välttelen melua, ostoskeskuksia ja väkivaltaisia elokuvia. Olin myös herkkä lapsi – en niinkään ujo.

Erityisherkkyys on ollut esillä mediassa paljon viime aikoina. Psykologi Elaine Aronin perusteos aiheesta on suomennettu vasta viime vuonna. Erityisherkkien yhdistykseen ja facebook-ryhmiin tulvii lisää jäseniä.

Olen jo vuosia mm. jättänyt Hesarin tilaamatta ja uutiset katsomatta, ja muutenkin suojannut tunne- ja aistiherkkää itseäni. Mutta vasta Aronin kirjan lukeminen sai ymmärtämään herkkyyttä kokonaisvaltaisemmin. Tässä tekstissä tietoa erityisherkkyydestä sekä omien kokemuksieni pohjalta koottu vinkkilista.

Herkkyys on synnynnäinen hermostollinen piirre. Herkkä ottaa vastaan muita enemmän aisti-informaatiota ja prosessoi sen tarkemmin.Liialliset ärsykkeet, kuten melu, kirkkaat valot ja tunneristiriidat taas saavat herkän helposti ylivirittyneeksi. Osa herkistä on enemmän extro- kuin introvertteja.

Herkkyys ei ole sairaus vaan ominaisuus n. 20% väestöstä. Sitä tavataan myös eläimillä. Piirre on säilynyt evoluutiossa, koska se on hyödyllinen. Herkkien kyky intuitioon, pohdiskeluun ja tunteiden aistimiseen on Aronin mukaan ollut olennainen mm. neuvonantajien, pappien ja parantajien tehtävissä.  Hyötyä lienee myös siitä, että haistaa savun tai kuulee tantereen jytisevän ennen muita.

Kuva&copyright: Olli-Pekka Lehtinen
Kuva&copyright: Olli-Pekka Lehtinen

Tarkoitus ei ole nostaa herkkiä jalustalle tai väittää, että muut eivät pystyisi empatiaan tai maailman tarkkaan havainnointiin. Aie on parantaa kaikkien ymmärrystä erilaisuudesta, joka joillekin näyttäytyy herkkänahkaisuutena, hankaluutena tai ujoutena.

Kun aloin tulkita lapsuuttani ja elämääni herkkyyden valossa, moni vaikealta tuntunut asia sai selityksen. Vaikka olen oppinut elämään herkkyyden kanssa ja huomannut usein olevan helpompaa mennä pelkoja kohti, piirteen myöntäminen toi lisää armollisuutta itseä kohtaan.

Herkkyyden tunnistanut tietää olevansa normaali. Herkkyydestä on myös etua monissa asioissa, esimerkiksi auttamistyössä ja päätöksenteossa. Vivahteiden ja kauneuden taju on rikkaus.

Erityisherkälle olennaista on suojata itseään liialliselta virikkeiden määrältä ja työnteolta. Ihmissuhteissa opetellaan pitämään huolta myös omista tarpeista eikä vain muiden. Toiset herkät taas tarvitsevat tukea, etteivät erakoidu.

Löysin herkkyydestä taas yhden syyn sille, miksi olen niin kiinnostunut rentoutumisesta ja hidastamisesta.

Itsen päästäminen helpommalla ja riittävä lepo on tärkeää siksikin, että herkät sairastuvat muita helpommin jos eivät suojaa itseään ylivirittyneisyydeltä. Maailmalta ei tarvitse sulkeutua, sillä meillä on paljon annettavaa, muttei osallistuta liikaa ja uuvuta sitten.

On myös tärkeä muistaa, että yksikään herkkä ei ole pelkästään herkkä. Ja että jokainen ihminen on erilainen, oli herkempi tai ei.

Muistilistan vinkit sopivat erityisesti ulospäinsuuntautuneille herkille, mutta kuka tahansa voi poimia listasta itselleen sopivia asioita: 

  1. Ala oman itsesi ystäväksi. Toivo itsellesi hyvää ja toimi sen mukaan. Sinulla on lupa säädellä tekemisen ja ärsykkeiden määrää.
  2. Lepää tarpeeksi. Opettele sanomaan ei. Kehtaa lähteä ylitöistä, juhlista ja tapahtumista siinä vaiheessa kun tuntuu, että olisi kivempaa olla kotona tai nukkumassa.
  3. Säästä voimavarojasi. Helposti innostuva ja elämyshakuinen lähtee mukaan kaikkeen. Työn, perheen, järjestö- ja harrastustoiminnan lomaan (tai tilalle) tarvitaan myös aikaa ei-minkään tekemiseen.
  4. Syö ja juo riittävän usein. Vaikka muilla ei olisi vielä nälkä ja leimautuisit eväshiireksi – saavatpahan mallia itsestä huolehtimisesta 🙂
  5. Harjoittele ja uskalla. Älä anna herkkyyden liikaa rajoittaa elämääsi. Mikä auttaisi menemään väkijoukkoon tai esiintymään? Musiikin kuuntelu? Ystävä? Totuttele pikku hiljaa kuin olisit menossa kuumaan veteen kylpyyn.
  6. Opettele tuntemaan itsesi ja tunnistamaan tarpeesi. Miltä tuntuu, kun on liian väsynyt tai nälkäinen? Mitä toivot silloin? Mikä on vain uskomusta ja mikä on totta? Entä mitä toivot elämältä? Vanheneminen usein auttaa, mutta erilaisten terapioiden, luovan tekemisen tai meditaation avulla voit edistää kysymykseen vastaamista.
  7. Opettele löytämään hiljaisuus ja sisäinen rauha. Meditoi, joogaa tai liiku luonnossa. Tee sitä, mikä rauhoittaa.
  8.  Lisätietoja erityisherkkyydestä löydät ao.  linkeistä. Jälkimmäisissä voit myös testata herkkyytesi:

Rauhallista joulunaikaa herkille ja kaikille muillekin!

Ps. Järjestän keväällä hyvää palautetta saaneen iRest-meditaation iltakurssin torstaisin 15.1. alkaen. Kurssille voi 31.12. asti ilmoittautua ennakkohintaan 70 euroa (norm. 90 euroa). Tervetuloa eheyttävän levon pariin!

Vieraskirjoitus: Kylmää sadetta kasvoillani

Hidastamon blogissa vierailee Elina Kauppila:

Harmaana maanantaina sataa taas. On niin pimeää, että on vaikea uskoa, että nyt on päivä ja että nyt on se kirkkain hetki. On minun vuoroni viedä lapset hoitoon ja vasta eteisessä tajuan, että ulkona sataa kylmää joulukuun vettä taivaan täydeltä. Lapset eivät halua laittaa kuravaatteita enkä minäkään rehellisesti sanottuna halua niitä heille pukea. Juuri siinä minä haluaisin muuttaa jonnekin kääntöpiirien väliselle paratiisimaiselle alueelle ja viedä mukanani kaikki rakkaani. Unohtaa märän ja kylmän.

Minulla on kuitenkin taika tähän arjen vaivaan. Se on niin yksinkertainen keino, että monesti sen harjoittaminen tuntuu turhalta. Se on niin mutkatonta, että se on helppoa ohittaa ajattelemalla, että kyllähän minä siihen pystyn, mutta teen sen huomenna. Että nyt en ehdi. Että nyt on muutakin tärkeää. Vaikka juuri se on oikeasti olennaista.

rain_raindrop_interference

Moni varmasti arvaa jo, mistä puhun. Puhun tietoisesta läsnäolosta, tässä hetkessä elämisestä ja tämän hetken tuntemusten hyväksymisestä.

Aloitan siinä eteisen lattialla: vain tämä hetki. Vain nämä sukat, tämä saapas. Vain tämä ärtymys, vain tämä hellyys. Vain tämä lapsi tässä, vain tämä hiki. Vain tämä nosto, vain tämä silitys ja suukko. Vain tämä stressi, vain tämä hassuttelu. Sitten on tämä suuri kiitos sinulle, rakas pieni, että jaksoit pukea. Ja kiitos sinulle, toinen pieni rakas, että jaksoit odottaa.

Ulkona sade pieksee kasvoja, mutta minun on lämmin. Hymyilen, koska sadepisarat tuntuvat oikeastaan aika ihanilta ihollani. Askeleeni tuntuvat jalkapohjissani vakailta tänään. Vaunuja työntäessä minun tulee epämukavasti hiki ja kohta bussikin kiitää risteyksen toisella puolen ohi pysäkin. Niin me kävelemme koko matkan. Sateisella ja tuulisella Sturenkadun sillalla teen jokaisesta askeleesta tietoisen. Huomaan jalkani, jalkapohjani, nivuseni, polveni. Jo ennen sillan puoliväliä oma ärtymykseni on muuttunut hassuksi hilpeydeksi. Juuri tässä, juuri nyt ei ole mitään ongelmaa. Olen onnellinen ja onnekas.

Minä otan tämän taivaan harmauden helposti sisälleni kannettavakseni annettuna. Jos unohdan olla läsnä, humpsahdan valitukseen, joka on tiettyyn asiaan liittyvä oletus, kuten “Tämä on kamalaa, on niin loputtoman pimeää ja märkää, hirveä Suomi, kaamea talvi eikä ole luntakaan”. Eihän se niin ole. Minun on lämmin, minulla on vaatteita, rakkaita ja iloa.

Jos muistan olla läsnä, huomaan, että valtaosan ajasta kaikki on hyvin. En tarkoita tällä, että negatiiviset tunteet pitäisi kieltää. Päinvastoin, niitä on ja saa olla. Se, mitä tarkoitan, on että emme lisäisi niihin. Ettemme tekisi ikävistä asioista ainoita totuuksia ja antaisi niiden livahtaa määrittäväksi osaksi elämäämme. Torjunta ja ärtymys siitä, kuinka asioiden pitäisi olla, ovat sitä, että lisään itse omaan epämukavuuteeni. Jos sen sijaan vain totean siinä hetkessä läsnäollen, että näin on asia, enkä lähde pakenemaan, ikävä tunne saattaa hellittää piankin. Saappaiden pukeminen muuttuu helposti leikiksi, vaikka hetkeä aikaisemmin ne olivat ikävin kuviteltavissa oleva asia.

Sataa, mutta antaa sataa vain. <3

Elina Kauppila

PS. Tammikuussa opiskelemme huomaamaan päivittäisiä ilonaiheita Onni & hoivassa kurssilla Läsnäolon ilo. Lue lisää www.onnijahoiva.fi tai https://www.facebook.com/events/1512497845670935/ .

elina Kirjoittaja on helsinkiläinen vuorovaikutuskouluttaja ja yrittäjä,  joka on harjoittanut säännöllistä meditaatiota useita vuosia ja on  mielestään sen ansiosta parempi puoliso, parempi äiti ja parempi  ystävä.

Kohti vai pakoon?

Meillä on taipumus vältellä arkoja paikkojamme. Juosta pakoon vaikeuksia – kohdataksemme ne taas uudelleen.

iRest opettaa kohtaamaan ja ottamaan vastaan sen mitä on, kaiken sellaisena kuin se on. Oman itsensä, täydellisenä juuri tällaisena. Ja kuuntelemaan millainen viesti vaikkapa pääkivulla, ahdistuksella tai surulla on meille. Mitä se toivoo meidän tekevän, jotta voisimme paremmin? Mitä ehkä kaipaamme, muttemme uskalla myöntää?

Ikävän tunteen torjuminen voi tuntua helpommalta. Arjen keskellä olisi riittävästi haasteita muutenkin. Mutta lopulta vaikean asian kohtaaminen saattaa olla kevyempää kuin uskookaan.

Torjuttu pysyy taakkana, kohdatun ylitse pääsee. Kupla nousee veden pintaan ja hajoaa. 

Aiemmin mainitsemallani Awakening Joy-kurssilla iRestin kehittäjä Richard Miller puhui ongelmia kohti kääntymisestä. Sen sijaan, että kääntäisimme rattia pois, ajammekin suoraan päin!

Paradoksaalisesti se, että olen antanut itselleni luvan tuntea ahdistusta on keventänyt painolastiani merkittävästi. Kun tunteen antaa tulla, antaa sille luvan myös muuttua ja lähteä. Hetkellisesti taakka on raskas, mutta pitkällä matkalla paljon kevyempi.

Vastaanottavaisuus ja avoimuus on myös paljastanut paljon tunteita, jotka olin järkeillyt pois. Olo on paljon kevyempi kun ei kuvittele olevansa ”over it”. Ahdistus on muutosta aikaan saava voima kun sitä kuuntelee ja muillakin tunteilla on tarkoituksensa.

View this post on Instagram

Missä voisit pysähtyä tänään?

A post shared by Sanna Iranta (@hidastamo) on

Pari viikkoa sitten meditoidessani koin ahdistusta työtaakasta. Järjellä ajatellen yrittäjän työt on itse luotuja ja valittuja, ja kiireen tuntu sellainen, johon voi vaikuttaa. Koetussa mielikuvassani kuitenkin koin tekemättömät asiat ”kaatumassa päälleni”.

Otin vastaan ahdistuksen ja tunsin, ettei ongelma ollut työn määrä vaan tunne siitä miten tai kuinka nopeasti työt pitää tehdä. Tätä olen pohtinut aiemminkin.. Ongelma oli uskomuksessani, joka oli saanut mielikuvan muodon, työt roikkumassa pääni päällä. Sisältä nousi toive muuttaa mielikuvaa.

Joskus NLP-tyyppisestä mielikuvien muokkaamisesta on apua. Päätin kokeilla siirtää keskeneräiset työt mielikuvassa pääni päältä alas. Alas hippusiksi, joista voisin valita työstettäväksi sen mitä huvittaa, kun huvittaa. Mikä helpotus! Päätin myös priorisoida tiettyjä asioita.

Haasteet voivat olla isompia ja joskus ongelma voi tuntua liian isolta palalta haukattavaksi – sillä hetkellä, tai yksin ilman tukea. Silloin on tärkeää olla vaatimatta itseltään liikaa, pyytää apua tai kerätä voimavaroja tulevaan.

Mutta lopulta kohdattu ongelma tai tunne voi olla yhtä helpottava kuin ulos päästetty itku. Saan kokea näin. Saan tehdä asialle jotain.

Antoisia kohtaamisia!

PS. Jos teksti herätti ajatuksia, olet tervetullut kommentoimaan. Muista myös, että tämän kaltaisia rentoutumista ja hyvinvointia tukevia vinkkejä, ja tarjouksia Hidastamon palveluihin, saa myös tilaamalla Hidastajan uutiskirjeen. Joulukuun kirje postitetaan kuun vaihteessa, vielä ehdit mukaan!

Miten valita itselleen luontaishoitaja?

Otsikon kysymys oli Suomen Luonnonlääketieteen keskusliiton (LKL) tietoiskun aiheena taannoisilla I Love Me-messuilla. Itse en päässyt tuota kuuntelemaan, mutta ajattelin pohtia kysymystä täällä.

Luontais- tai mielummmin täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede (CAM) tulee koko ajan suositummaksi. Sen avulla terveyttään voi hoitaa kokonaisvaltaisesti ja myös ennaltaehkäisevästi. Euroopan maissa mm. Saksassa ja Englannissa homeopatiaa ja muita luontaishoitoja on Kela-korvauksen piirissä.

Suomesta puuttuu luontaishoitoalan lainsäädäntö. Kuka tahansa voi periaatteessa ilmoittaa olevansa luontaishoitaja tai -terapeutti. Onneksi on olemassa LKL ry, joka on määritellyt standardit alan minimikoulutukselle ja ylläpitää rekisteriä koulutetuista luontaisterapeuteista.

Rekisteriin kuuluva on oman erikoisalansa opintojen lisäksi opiskellut 378h koululääketieteen perusteita omatakseen perustietoja ihmiskehosta ja sairauksista ja kyetäkseen yhteistyöhön lääkäreiden kanssa. Lisäksi vaatimuksiin kuuluu voimassa oleva ensiapukurssi ja luontaislääketieteen (ravitsemus, etiikka..) perusopinnot.

View this post on Instagram

Aromaterapeutin työkalupakki

A post shared by Sanna Iranta (@hidastamo) on

Koulutus ei tietenkään välttämättä takaa ammattitaitoa. Itse lisäisin LKL:n vaatimuksiin vuorovaikutus- ja läsnäolotaitoja. Ja toisaalta moni perimätietona tai käytännössä oppinsa saanut voi olla hyvinkin pätevä vaikkei olisi LKL:n määrittelemää koulutusta käynytkään. Lisäksi toki muiden suositukset, henkilökemiat ja ote työhön vaikuttavat siihen kenet hoitajakseen haluaa valita.

Myös Sanna Mämmi pohti  kenellä on oikeus neuvoa toista. Muutaman viikonlopun life coach-koulutukset ovat yleistyneet ja vaikka luontaislääketieteessä on kyse hieman eri asiasta näen paljon yhtäläisyyksiä. Kokemus, itsen kanssa tehty henkinen työ ja valmius kuunnella vahvistavat hoitajan mahdollisuuksia tukea muita. Mutta luontaisterapeutti tai coach ei paranna tai muuta ketään. Luontaishoitaja toimii asiakkaan tukena ja peilinä.  Usein toivottu lopputulos vaatii elämäntapojen muuttamista. Jokaisella meillä on vahvuuksia, jotka auttavat muutoksessa. 

Samaan vaivaan ja elämän käännekohtiin voi saada apua hyvin erilaisista hoitomuodoista. Toisilla tietyt hoidot toimivat paremmin kuin toiset. Suosittelen kuitenkin kysymään terapeutin koulutuksesta. Lopulta intuitiota kuuntelemalla ja kokeilemalla löytää sen mikä itselle parhaiten sopii.

Hidastamossa (& Onni&hoivassa) Sinua hoitaa koulutettu aromaterapeutti. Olen juuri saanut koululääketieteen urakkani päätökseen ja voin vihdoin siirtyä LKL:n opiskelijajäsenestä varsinaiseksi jäseneksi. Rekisteristä minua ei ehkä vielä löydä sillä paperityöt ottavat aikansa. Opiskeluaikaan kuului runsaasti harjoitushoitoja, mutta oppiminen jatkuu yhdessä asiakkaiden kanssa, ja uuden tutkimustiedon ja opiskelun myötä.

Tee se selinmakuulla! (Eli mitä on iRest® Yoga Nidra)

Intuitiosta on puhuttu viime aikoina paljon. Seurasin sisäistä ääntäni kun päätin osallistua buddhalaiseen perinteeseen pohjautuvalle Awakening Joyverkkokurssille. Jokakeväisellä kurssilla kuuluisat henkiset opettajat pohtivat onnellisuuden avaimia ja esteitä. Kurssille osallistuu tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa.

Yksi Awakening Joyn kevään luennoitsijoista oli Richard Miller, amerikkalainen joogaopettaja ja psykologi. Millerin aiheena oli ”Onnellisuus vaikeina aikoina”. Pian kävi ilmi, että Miller on kehittänyt joogaperinteiden ja nykypsykologian pohjalta jotain, mikä kiinnosti minua heti.

Miten tämä liittyy selällään makoiluun?

No, joogatunnin paras osa on minusta aina ollut loppurentoutus.

Tuon rentoutuksen nimi on yoga nidra. Useimpien joogatuntien lopussa loikoillaan hetki selinmakuulla savasanassa. Mutta yoga nidra voi myös olla voimaannuttava ja vapauttava itsenäinen meditaatioharjoitus. ”Joogin uni” on sanaleikki johon palaan myöhemmissä postauksissa.

Millerin kehittämää yoga nidra-menetelmää kutsutaan nykyään nimellä iRest®.

Yoga Nidrassa rentoutumassa
Rentoutumassa. Copyright Joona Iranta.

Miller oli ohjannut ja kehittänyt yoga nidraa tutkimukseen pohjautuvaan ja länsimaiselle ihmiselle sopivaan suuntaan USA:ssa jo pari vuosikymmentä, kun maan armeija kiinnostui siitä vuonna 2006. He olivat huomanneet sen hyödyt traumaperäisen stressin hoidossa.

Sanaa jooga oli vain vaikea myydä sotaveteraaneille. Niinpä Miller teki myönnytyksen halutessaan levittää yoga nidran hyötyjä laajemmalle ja kehitti sille iPadien aikaan sopivamman nimen. Suosio on levinnyt ja parhaillaan iRest on tulossa tarjolle kaikkiin USA:n armeijan veteraanikeskuksiin.

Nimi ja tavaramerkki saattavat epäilyttää joitain, mutta menetelmää kannattaa kokeilla ennakkoluuloitta. iRestiä kehittää, tutkii ja hallinnoi voittoa tavoittelematon Integrative Restoration Institute.

iRest tulee siis sanoista Integrative Restoration. Se kuvaa eheyttävää ja hoitavaa harjoitusta joka meditatiivisen pohdinnan ja syvärentoutumisen avulla tutkitusti lievittää mm.

  • ahdistusta,
  • masennusta,
  • unettomuutta,
  • kroonista kipua,
  • riippuvuutta ja
  • posttraumaattista stressiä
  • sekä lisää hyvinvoinnin tunnetta.

iRest tehdään selinmakuulla tai muussa mukavassa asennossa ohjatusti. Kymmenen vaiheen harjoitus kestää yleensä puolisen tuntia, jolloin ihminen vaipuu syvärentoutuneeseen tilaan, mutta ”herää” suht virkeänä (eikä kesken univaiheen jos on sattunut nukahtamaan). iRest eroaa perinteisestä yoga nidrasta ja suggestopedisestä rentoutuksesta mm. siten, että ohjaaja ei yleensä sano mitä pitäisi nähdä tai kokea vaan pääpaino on rentoutujan omissa tuntemuksissa ja kokemuksissa.

Tarkoitus ei ole nukahtaa vaan pysyä unen ja valveen välimaastossa, tilassa jota Einstein kutsui supertietoisuudeksi. Aivoaallot muuttuvat betasta alpha-aalloiksi ja looginen ajattelu väistyy luovemman tieltä.

iRest sopii kaikille. Ihmisellä ei tarvitse olla sairautta tai ongelmaa hyötyäkseen siitä, mutta iRest voi auttaa parantamaan vanhoja haavoja ja muuttamaan negatiivisia käsityksiä itsestä ja maailmasta. Harjoitus on koettu hyödylliseksi hyvin erilaisissa ympäristöissä kouluista työpaikoille ja sairaaloihin.  iRest on hyvä työkalu rentoutumiseen, tietoisuuden luonteen kokemiseen, negatiivisten uskomuksien purkamiseen ja itseen tutustumiseen.

Itse aloin harjoittaa iRestiä alkukeväästä säännöllisesti. Istumameditaatio vaihtui pian loikoiluun viltin alla. Olen kokenut harjoituksen erittäin rentouttavaksi, voimaannuttavaksi ja kokonaisvaltaiseksi. iRest tukee meditaatiossa ja elämässä esiin nousevien haasteiden kohtaamista.

Olen todella iloinen, että seurasin sisäitä ääntäni ja osallistuin Englannin 1. iRest-ohjaajakoulutukseen Oxfordissa syyskuussa. Koulutus oli todella laadukas ja perustuu vahvasti sekä kokemuksellisuuteen, joogafilosofiaan että nykytutkimukseen. Jatkan iRest-opettajakoulutuksessa ja opin joogafilosofiasta ja menetelmästä uutta varmasti lopun elämääni.

Nyt olen innoissani päästessäni jakamaan tätä ihanan hoitavaa rentoutumisen ja meditaation muotoa teidän kanssanne: iRest-ryhmät ja yksilöidyt ohjaukset alkavat lokakuun aikana Helsingissä. Uutiskirjeen (17.10. mennessä) tilanneet saavat ilmaisen tutustumistunnin – tilaa siis uutiskirje heti! Tiedotan aikatauluista pian. Jaathan tämän postauksen myös ystävillesi, joita iRest saattaisi kiinnostaa.

 Tervetuloa kokemaan iRest!

Lämmöllä, Sanna

Valittu kiire

Flunssa.

Se iski hieman liian kiireisen viikon jälkeen. Monelle varmaankin tuttu ilmiö. Työn alla oleva postaus kiireestä tuntui entistä ajankohtaisemmalta.

Olen perusluonteeltani nopea käänteissäni. Niinpä. Hidastamisesta kirjoittava on hätähousu! Tuskinpa rauhallinen luonne hidastamisesta olisi alunperin kiinnostunutkaan…

Ajanhallinta.

Kuivan kuuloinen sana. Ja eihän aikaa oikeastaan voi hallita? Se vain on.

Toisaalta. Koska aika on kaikille sama, voisi väittää että kiire on valinta.  Kasvavan työtaakan alle luhistuva tai monilapsisen perheen yksinhuoltaja ei välttämättä olisi samaa mieltä. Valinnat ja vaihtoehdot saattavat tuntua olemattomilta. Mutta etenkin silloin olisi tärkeää valita kiireettömyys aina kun mahdollista.

Flunssaltakin olisi ehkä vältytty jos olisin hieman aiemmin hidastanut viime viikolla. Luontaisesti nopea tai hidas työskentelijäkin voi välttää kiireen tunnun.

Valinnan mahdollisuuksia on enemmän kuin kuvittelemmekaan.

Olen ”hyvä” tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. Vanhemmiten olen tajunnut, että voin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Vaikka olisin se tyyppi, joka valitaan kun homma pitää saada tehtyä nopeasti, minun ei tarvitse tehdä asioita, joissa olen hyvä. Vaan niitä joista nautin ja tulen onnelliseksi. Saatan toki olla niissäkin hyvä.

Sitten on vielä taipumus mahduttaa päivään tai kalenteriin liikaa asioita. Joillekin osaa sanoa ”ei”, toiset saattavat haukata flow-aikaa niin paljon, että unohtaa syödä ja käydä vessassa. Laiskottelu sujuu koko ajan paremmin ja paremmin kun harjoittelee.

pitkospuut
Kiireettömällä polulla Copyright Joona Iranta

Mietin nykyään useimmiten huolella ennen kuin sanon ”kyllä” jollekin menolle tai työtehtävälle. Joka viikonlopulle olisi toki monta kiinnostavaa kurssia tai tapahtumaa. Voin jäädä kotiin. Ja jos päätän lähteä, voin tehdä tietoisen valinnan lähteä metrolle aiemmin välttääkseni juoksentelun. Voin jättää jonkun asian kesken (ei kuitenkaan levyä päälle, kuten joskus). Ja työskennellessä voin käyttää ajanhallintaa helpottavia sovelluksia (näistä mainitsin ihan aluksi).

Olen tajunnut, että minulle yksi hyvä tapa huolehtia itsestäni on  – kun mahdollista – antaa asioille aikaa.

Päivässä ehtii vähemmän mutta nauttii enemmän.

 Milloin voi valita kiireettömyyden? Vaikkapa:

  • kaupassa
  • keskustelussa
  • lounastauolla
  • matkalla paikasta a paikkaan b
  • aamutoimissa

Mieti silloin,  voisitko varata tähän vähän enemmän aikaa ja tehdä sen ihan rauhassa?

5 syytä jättää hyvinvointiblogi perustamatta (ja 1 syy perustaa se)

Kesän mittaan pohdin, perustaisinko blogin vai en. 

Keksin lukuisia syitä, miksi ei oikeastaan olisi järkeä perustaa blogia. Muun muassa:

 

1. Eikö näitä hyvinvointiblogeja jo ole liikaa? Nuo ”5 tapaa hengittää/syödä levää/löytää oma uskonto” -listat tulevat jo korvista!

2. Aiheena hidastaminen ja rentoutuminen? Eikö tietokoneen sulkeminen auttaisi enemmän (sekä bloggaajan että lukijan) rentoutumista?

3. Onko mitään uutta sanottavaa? Eikö kaikki fiksu ole jo sanottu pari tuhatta vuotta sitten?

4. Haluatko varmasti sanoa mielipiteesi julkisesti? Kaikki eivät välttämättä pidä siitä.

5. Meinaatko ehtiä? Kirjoittaminen vie aikaa!

 

Pohjois-Amerikan intiaaneilla on kuulemma tarina ihmisen sisällä elävistä hyvästä ja pahasta sudesta, jotka kamppailevat ihmisen hallinnasta. Voitolle pääsee se susi, jota ruokkii. Olisin voinut pyöritellä loputtomiin syitä olla perustamatta blogia. Sitten päätin ruokkia myös toista sutta.

Keksinkin sitten useampia syitä perustaa blogi, mutta oivalsin, että oikeastaan yksi riittää:

 

1. Yksi ihminen.

Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.

Muut bloggaajat sanovat ehkä samaa asiaa, mutta vähän eri tavalla.

Jos yksikin lukijoista kokee oivalluksen, saa inspiraatiota tai löytää kauan etsimänsä tämän blogin avulla –

sitten olen onnistunut. Siksi kannattaa perustaa blogi.

 

Ps. Susijuttua voi soveltaa melkein mihin vaan, suosittelen!

Hidastamon blogi

 Tässä se on.

Blogi

  • rentoutumisesta ja hidastamisesta
  • hyvinvoinnista ja elämästä nauttimisesta
  • haasteista ja vaikeammista ajoista
  • meditaatiosta ja mindfulnessista
  • täydentävistä hoitomuodoista
  • ja vähän myös muusta.

Lisätietoa, kokemuksia, mielipiteitä, kysymyksiä?

Nämä kaikki toivotan tervetulleiksi tänne. Kertokaa, kommentoikaa ja ihmetelkää – omalla nimellä.

Kurkkaa myös info-sivulle.