Oodi osa-aikatyölle

Olen vuoden alusta tehnyt nelipäiväistä työviikkoa. Nyt kerron, miten se on muuttanut elämääni – ja miten se voisi olla sinullekin mahdollista!

Reilun kuukauden ajan perjantai on ollut vapaapäivä. Voi että, miten hyvältä se on tuntunut! Yritän tietoisesti olla täyttämättä päiviä tekemisellä, mutta ehdin silti vaikka mitä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minulla on myös energiaa ideoida ja luoda kaikkea uutta.

Talvimaisema

Mitä sitten olen tehnyt?

Olen käynyt hiihtämässä ja joogassa. Palannut katkolle jääneeseen meditaatiorutiiniin. On ollut vihdoin aikaa myös laittaa ruokaa ja siivota – ja niiden tekeminen tuntuu ihan erilaiselta kuin nälkäisenä arki-iltana. Olen myös tehnyt Hidastamon hommia, ja hakenut lapsen aikaisemmin hoidosta. Vaikka lapsi viihtyy päiväkodissaan, hän on superonnellinen yhdestä lyhyemmästä päivästä ja kehuu sitä kavereilleen heti aamusta. Olen ehtinyt kerrankin palauttaa kirjaston kirjat ajoissa, viedä printterin huoltoon ja nähdä ystäviä.

Olen aiemminkin elämässäni työllistynyt osa-aikaisiin työsuhteisiin. Mutta silloin tein tanssinopettajan hommia sivussa. Nyt toki neljä työpäivää on tiivistynyt, ja teen joka tapauksessa arkena iltatöitä. Mutta se on ollut sen arvoista. Minulla on oikeasti vapaapäivä. Olen kiitollinen työnantajalleni tästä mahdollisuudesta.

Uskonkin, että osa-aikatyö tulee lisääntymään. Miten?

Yhä useampi pyytää mahdollisuutta siihen. Kysyminen ei maksa mitään. Kokoa perustelut: Mitä tehtäviä voit tiivistää, delegoida, mitkä projektit ovat tulossa päätökseen. Jo pelkkä työmotivaation nousu voi tehdä tekemisestä ja priorisoinnista tehokkaampaa.

Tärkein perustelu työnantajalle voi myös olla säästö: Esimerkiksi 80% työajassa työnantaja säästää yhden päivän palkan muuhun. Tai vaihtoehtoisesti, useampien tehdessä osa-aikatyötä, työnantaja voi työllistää yhden ihmisen lisää. Ehdota kokeilua, jonka tuloksia voitte arvioida vaikkapa puolen vuoden päästä.

Muun muassa Ruotsissa, Saksassa ja Tanskassa tehdään paljon enemmän osa-aikatyötä kuin Suomessa (lähde ja toinen).  Ruotsalaisella autotehtaalla on kokeiltu 6 tunnin työpäivää. Ilmeisesti tulos vain paranee, kun ihmiset tekevät työnsä virkeämpinä ja keskittyen. Kun useampi tekee osa-aikatyötä, työ myös jakautuu tasaisemmin ja ihmiset voivat paremmin. Sitran mukaan se on myös väylä työttömyydestä työelämään.

Uskon ja toivon, että asenne työelämän joustoihin on vihdoin muuttumassa. Etätyö, osa-aikatyö, työaikapankit, isovanhempien perhevapaat ynnä muut kokeilut yleistyvät. Eläkeiän nostossa saattaa vihdoin olla järkeä, kun töissä jaksaa paremmin. Palkka toki on pienempi. Meilläkään ei lähdetä ulkomaanmatkoille vähään aikaan ja edullisemmassa kaupassa käydään useammin. Mutta sen hinnan olen valmis maksamaan lisääntyneestä vapaudesta. Tulevaisuudessa perustulo voi mahdollistaa osa-aikatyön useammille.

Suosittelen!

Kuinka kuunnella sydäntään (vuosi yrittäjänä)

Sen vaan tietää.  

Monen kokemus intuition seuraamisesta on vaikeasti selitettävä ”sen vaan tietää”. Ohjeena tuosta ei liene hirveästi apua – vaan vinkeistä miten taitoa voi kehittää.

Miten tunnistaa olevansa oikeassa paikassa? Miten löytää elämäntehtävänsä? Hidastamon täyttäessä 1 vuoden, jaan kokemuksiani aiheesta:

Intuition seuraamista on monesti kuvailtu sydämen äänen seuraamisena. Vahvimmat sydämen viestit voivat tulla esimerkiksi voimakkaan liikutuksen ja hyvän olon kautta. Kuin olisi tullut kotiin, vihdoin löytänyt sen mitä puuttuu – vaikkei välttämättä tiennyt etsivänsä.

Olin lukenut tällaisista kokemuksista, ja muutamaan kertaan kokenut itsekin. Mutta viimeisen parin vuoden aikana niistä on tullut toistuvia vieraita. Säännöllinen meditointi, omien mielenkiinnon kohteiden rohkeampi seuraaminen ja yrityksen toiminnan kehittäminen ovat vieneet tilanteisiin, joissa yhä useammin tuntee ”maagisesti” olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Oscar Wilden kerrotaan sanoneen ”I don’t want to make a living, I want to live” . Sydämen kuuntelu ulottuu eri elämänalueille, tässä erityisesti siihen mitä kutsutaan työksi. Kun itse puhun työstä, puhun enemmän elämäntehtävästä tai kutsumuksesta kuin puurtamisesta. Elämisestä elannon hankkimisen sijaan (tai yhtä aikaa).

Ymmärrän yhä paremmin miksi olen täällä ja mitä kohti olen kulkemassa. Kun löytää elämäntehtävänsä, kaikesta tulee helpompaa ja luontevampaa. Asiat sujuvat kuin itsestään, sanat löytyvät hakematta ja kritiikistä välittää paljon vähemmän. iRestissä palataan aina sankalpaan, sydämestä nousevaan tarkoitukseen elämälle. Törmäsin äskettäin myös termiin ikigai: Okinawan alueella sillä viitataan syyhyn nousta aamulla ylös sängystä. Jokaisen uniikkiin syyhyn olla olemassa.

Elämäntehtävän löytäminen ei välttämättä ole looginen polku, mutta olennaista on kysyä itseltään säännöllisesti mitä oikeasti toivoo ja haluaa – ja seurata sitä mikä kutsuu. iRestin kehittäjä Richard Miller kuvasi oman elämäntehtävänsä löytämistä niin, että ei enää elänyt elämää vaan elämä alkoi elää häntä. 

sydänlampi

En sano, että intuition seuraaminen olisi helppoa, johtaisi aina oikeaan tai sydämen ääni olisi helppo erottaa pelosta ja uskomuksista. Hidastamon ensimmäiseen vuoteen on mahtunut paljon odotuksia, pettymyksiä ja hämmennystä. Kokopäiväinen yrittäjyys on kasvattavaa ja paljasta. Välillä käy mielessä pyyhkeen kehään heittäminen. Aina sydämen tieto ei miellytä ja yritän järjellä runnoa mahdotonta läpi.

Mutta tekemällä olen oppinut paljon ja uskalluksen mukana on tullut enemmän iloa, kohtaamisia sekä positiivisia yllätyksiä. Sankalpaan palaaminen, oma innostus ja saatu palaute vievät kuin itsestään eteenpäin. Parasta työssä on toistuva flow-tila, jolloin tuntee ammentavansa jostain paljon isommasta lähtestä kuin mihin yleensä on pääsy.

Erilaiset koulutukset, joihin olen tarttunut, luovat tanssiprojektit sekä isommat aikalisät (Aasian sapattivapaa ja äitiysloma) ovat vieneet tielläni eteenpäin. Nyt olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että voin elättää itseni yrittäjänä. En samalla palkalla kuin päivätöissä, mutta oman elämäntehtävän luova toteuttaminen ja työn joustavuus on iso bonus.

Olen myös iloinen siitä, kuinka moni on osallistunut ohjaamilleni kursseille ja löytänyt rentoutumisen eväitä. Suurkiitokset vanhoille, nykyisille ja tuleville asiakkaille sekä kaikille yhteistyökumppaneille! Hidastamon synttäreitä juhlitaan Lahjoitus-iRestin merkeissä la 17.10. klo 11.30-12.30. Liity seuraan!

Tässä vielä omat vinkkini sydämen äänen parempaan kuulemiseen ja seuraamiseen:

  • Tee sitä mistä nautit, hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Lakkaa yrittämästä muuttua tai miellyttää muita. Jos rakastat maalaamista, maalaa. Jos haluat asua Lapissa, muuta sinne. Älä jätä kaikkea yhden kortin varaan, mutta älä missään nimessä jätä korttia pelaamatta.
  • Kokeile uusia asioita – ja kun huomaat sydämesi nauttivan ja halajavan lisää, seuraa tuota ääntä ja tee samaa tai sen kaltaista uudelleen.
  • Palauta säännöllisesti mieleen mitä elämässä kaipaat ja eniten haluaisit tehdä. Aarrekartta tai voimalause voi muistuttaa niistä.
  • Kehitä herkkyyttä kehon viestien kuunteluun, tunteiden ja tuntemusten tunnistamiseen (esimerkiksi skannaamalla kehon tuntemukset joka ilta).
  • Meditoi ja luo etäisyyttä ajatuksiin, uskomuksiin ja mielen tarinoihin.
  • Käsittele lapsuuttasi ja elämääsi terapiassa tai vastaavassa. Silloin menneisyys ei hallitse nykyisyyttäsi ja tiedostamattomasta tietoisuuteen nousseet rajoittavat uskomukset on helpompi ottaa huomioon.
  • Huomaa arvostelematta ja kritisoimatta ilon ja liikutuksen hetket – mistä ne kertovat? Älä kuitenkaan takerru yksityiskohtiin, ”tässä se on”-kokemus voi tulla useammista syistä, samankaltaisista asioista tai paikoista.
  • Jos joku asia etenee tosi tahmeasti ja tökkien, hellitä otetta ja huomaa muut vaihtoehdot. Kun ovi sulkeutuu…
  • Luonteva, luonnollinen, helppo, kevyt, valoisa – luota tähän oloon ja tee lisää sitä mikä sitä tuo!
  • Etsi samanhenkistä seuraa ja tukijoita.
  • Pidä huolta myös levosta ja jaksamisesta. Jokaista impulssia ja mielenkiinnon kohdetta ei tarvitse seurata, poimi kaikista tärkeimmät

Mihin ajatukseen uskot nyt?

Mun on pakko ehtiä. Mun pitää osata tämä. Kukaan ei pidä musta. Tän pitää onnistua täydellisesti. Mistään ei saa apua. Keneenkään ei voi luottaa.

Saan itseni välillä kiinni ylläolevia muistuttavista ajatuksista. Ei niin, että välttämättä huomaisin ne alkuun ajatuksina.  Huomaan sen sijaan ahdistavan tunteen, kiireen, puristuksen kehossa. Sen, että kaikki ei ole hyvin eikä tilanne/päivä/elämä tunnu mukavalta ja solju luontevasti eteenpäin.

Nykyään olenkin ottanut tavaksi kurjan olon huomatessani kysyä: Mihin ajatukseen uskon nyt?

Usein löydän jotain, mitä ei niin mielellään näkisi. Uskon siihen, että pitäisi olla täydellinen tai kaiken mennä suunnitelmien mukaan. Tai olla aina zen, myötätuntoinen tai omat rajansa pitävä..

Kun on ajatuksen vallassa, toimii myös sen mukaan – tai antaa sen rajoittaa toimintaansa. ”Mun on pakko ehtiä” juoksee ja kärsii juoksemisesta vaikkei olisi pakko. ”Mun pitää osata tämä” estää oppimasta rennosti ja myöntämästä ettei tiedä. ”Kukaan ei pidä musta” saa jäämään kotiin tai aloittamatta keskustelua. ”Tän pitää onnistua täydellisesti” saa viilaamaan väsyneenäkin ja masentumaan pienestäkin erheestä.

masks-827729_640

Mutta kun ajatuksen huomaa, eikä ala tuomitsemaan itseään siitä vaan antaa sille myötätuntoista tilaa, ei ole enää sen vallassa. Kontrollintarve vähenee ja elämän ennakoimattomuus ja ihmisyys saavat tilaa.

Miten kurjan olon alkaa huomaamaan? Alkuun ajatukset paljastuivat vain meditoidessani – kehon tuntemusten kautta. Meditointi kehittää kykyä tarkkailla ajatuksiaan ja tuntemuksiaan samaistumatta niihin. Kun ajatus tulee pintaan, saattaa huomata myös piilossa pysyneitä tunteita. Ajatusta tai tunnetta ei ole tarkoitus torjua, mutta niiden huomaaminen auttaa huomaamaan niiden todellisen viestin.

Kun bongaa jonkun syvälle juurtuneen uskomuksen, alkaa nähdä sen vaikutuksen elämässään yhä useammissa tilanteissa. Ja kerros kerrokselta uskomus purkautuu ja sen vaikutus sulaa pois. Ei enää toimi sen mukaan, uskaltaa kokeilla toisin olemista.

Muutos ei välttämättä ole nopea mutta väistämätön. Sen todistaminen on upeaa. Sen eläminen tuntuu kevyeltä ja helpottavalta.

Kun aistit kehossasi jännitystä tai ahdistusta, kysy itseltäsi:

Mihin ajatukseen uskon nyt? Onko se totta? Mistä se tulee?  Tarkkaile vastausta ja tuntemuksiasi arvostelematta. Tämä ajatus on vaikuttanut elämääsi, mutta sen ei tarvitse vaikuttaa loputtomasti.

**

Ajatuksiaan pääsee tutkimaan myös iRest-meditaatiokurssilla, joka alkaa 12.9. Helsingissä

Jo ennen kuin on pakko

Välillä hidastajankin padassa kiehuu.

Paljon puhetta työurien pidentämisestä tai eläkeiän nostamisesta. Vähän puhetta siitä, miten siellä töissä viihtyisi pidempään!

Paljon puhetta start-upeista ja niistä ”uusista Nokioista”. Mutta kukaan ei puhu siitä, mitä vanhojen nokioiden työntekijöille kuuluu!

Uupuminen tuntuu olevan toinen kansantautimme masennuksen jälkeen (tai sitä edeltäen). Myös nuoret yrittäjät ovat kertoneet burn-outeistaan. Uupuminen on monen asian summa, mutta työpaineilla ja -määrällä on merkittävä rooli.

Osallistuin äskettäin tapahtumaan, jossa puhui menestynyt naisyrittäjä. Naurahdellen hän kertoi kuinka luki sähköposteja kesken synnytyksenkin ja vaatii aina parempaa ja parempaa tulosta työntekijöiltään. Kanssayrittäjiään hän kehotti keskittymään pipertämisen sijaan suuriin tavoitteisiin ja työntekoon.

Mitä jos tulos ei tulekaan vain niska limassa raatamalla? Ja vaikka tulisi, minkä arvoinen se on jos huippujohtajaakin (työntekijöineen) odottaa nurkan takana burn-out?

clerk-18915_1280

Nuoret teknologiayritykset tarjoavat joustoja ja mukavuuksia, ja Googlesta lähtien mindfulness- ja joogahetkiä. Miten saman saisi tarjolle julkiselle puolelle ja vanhempiin konserneihin? Kuinka paljon tutkimusta vaaditaan, jotta työelämässä ymmärretään levon ja hyvinvoinnin merkitys tuottavuudelle ja luovuudelle?

Työhyvinvointipalveluja tarjoavana en tietysti ole puolueeton, mutta kanssaihmisten hyvinvoinnin kannattaisi kiinnostaa ketä tahansa. Pahoinvointi maksaa, tarttuu ja vaikuttaa ympärillä oleviin sekä tuleviin sukupolviin.

Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu työnteon ihannointi. Sitten yksi kerrallaan huomaa, että raja tulee jossain vastaan. Että on alettava välittää itsestään. Toivon, että vastuu ei jää yksilön harteille mutta itsekin voi onneksi tehdä paljon.

Miten ennaltaehkäistä uupumista?

Levätä ennen kuin on pakko. Olla kuuntelematta ääntä joka sanoo, että vielä jaksaa. Tehdä itselle tärkeitä ja ravitsevia asioita. Työt eivät lopu koskaan mutta voimavarat kyllä, jos niitä ei tankkaa.

Kuunnella omaa kehoa ja sen viestejä ajoissa, kun se varoittaa kivuilla, säryillä, unettomuudella tai vastaavalla siitä, että nyt menee liian lujaa tai on liian iso taakka kannettavana. Kertoa tarpeistaan ja tunteistaan muille. Opetella rentoutumista tai meditointia.

Uupuminen pysäyttää ja voi tarjota monelle uuden suunnan ja itsestä huolehtimisen taidon. Mutta ne on mahdollista löytää ilman uupumistakin.

Unelmien nykyhetki

On unelmia ja unelmia.

Toiset haaveilevat siitä, että kalenteri olisi tyhjempi. Toiset siitä, että kalenterissa olisi jotain. Jotkut haaveilevat maailmanympärimatkasta. Jotkut siitä, että olisi varaa bussilippuun. Yksi etsii unelmien kumppania. Toinen toivoo, että uskaltaisi lähteä huonosta parisuhteesta.

Unelmien toteuttamista ja elämänmuutostrendiä on viime aikoina kritisoitu. Ja osin syystä. Kokemustennälkä saattaa kasvaa syödessä ja aina unelman toteutuminen ei ole realistinen vaihtoehto – tai toteutuessaan sitä mitä ajatteli. Silloin joutuu käsittelemään pettymyksen tai etsimään aina vaan uutta unelmaa.

Onko onnen tavoittelusta siis tullut sen este?

Se mikä on uhkarohkeaa unelmien tavoittelua, riippuu ihmisestä. Huonoa tilannetta ei tarvitse sietää, vaan sitä voi pyrkiä muuttamaan. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse muuttaa kerralla. Itse elin nuorempana paljon muiden toiveiden mukaan enkä uskaltanut toteuttaa itseäni niin kuin olisin halunnut. Pikku hiljaa rohkaistuin – kuin kastelemalla varpaita kuumaan veteen. Nyt elämäni on sellaista mistä vain haaveilin viisi vuotta sitten. En kadu elämänmuutosta ja unelmien tavoittelua. Edelleen toki tasapainottelen pelkän olemisen ja tekemisen välillä.

Filosofi Frank Martela käyttää onnellisuuden kuvailussa hauskoja termeja. Suhtelo kertoo siitä, että ihminen ei ole yksilö vaan onni rakentuu suhteessa muihin. Valonöörillä on elämänhallinta ja -taito kunnossa. Onnen tavoittelun sijaan tärkeää on itsensä toteuttaminen – se että saisi valita itse mitä tekee ja löytäisi kykyjä toteuttaa itseään. Myös läheisyys ja hyvän tekeminen tuovat Martelan mukaan onnea.

Jos elää muiden odotusten ja toiveiden mukaan, rohkaisu ja tuki muutokseen voi olla tarpeen. Kaikki eivät voi ruveta taiteilijoiksi (ja tuskin haluavatkaan) mutta suurin osa life-coacheistakin varmasti kannustaa omannäköisiin valintoihin ensin pienemmässä mittakaavassa. Niille, jotka jäävät stressaavaan työhön tai ihmissuhteeseen, koska eivät uskalla ottaa ensimmäistä askelta, elämäntaidon valmennus tai vastaava voi tarjota tukea omien vahvuuksien ja voimavarojen löytämiseen. Terapiaa se ei luonnollisestikaan korvaa.

Koska unelmia on niin erilaisia, kukaan ei voi sanoa Sinulle mitä tehdä. Sen tiedät vain Sinä itse. Mutta miten kuulla itseään kaikkien muiden neuvojen ja paineiden alla? Miten rohkaistua tekemään oman sisäisen äänensä mukaan ja tavoittelemaan sopivan kokoisia unelmia? Entä miten osata nauttia tästä hetkestä ilman, että onni on aina vasta nurkan takana?

maailmanpyörä_unsplash

Niin kuin parisuhteissakin, vaihtamalla ei aina saa parempaa ja uuden hohto voi hävitä. Olet edelleen sama ihminen, vaikka ulkoiset olosuhteet muuttuisivat. Siksi parasta onkin opetella tuntemaan itsensä ja kuuntelemaan itseään. Ja ottamaan vastaan nykyhetki, myös negatiiviset tunteet. Elämässä on paljon värejä eikä hyvinvointi tarkoita väkisin hymyilyä.  Tunteilla on tarkoituksensa ja viestinsä.

Itse pyrin nauttimaan ja olemaan kiitollinen siitä mitä minulla jo on – antaen kuitenkin itselleni vapauden toteuttaa haaveitani. Tämä balanssi yhdistettynä Martelan mainitsemiin läheisyyteen ja hyvän tekemiseen osuu minusta aika lähelle onnea. Menneestä oppineena tiedän, että haaveet voivat toteutua. Tiedän myös, että aina ne eivät kuitenkaan toteudu enkä halua sitoa onneani niihin. Sisäiset tavoitteet tuovatkin tutkitusti enemmän iloa kuin ulkoiset.

Unelmia saa siis olla mutta niitä voi toteuttaa aina vain tästä hetkestä käsin. Unelmien ei tarvitse olla suureellisia. Moni tulee iloiseksi ja onnelliseksi pienestä: Uranvaihdon sijaan kokeilee sitä nuoruuden haaveharrastusta. Opettelee sanomaan useammin ei tai puhumaan tarpeistaan.  Tai siitä, että hoitaa itseään käymällä luontaishoidoissa tai vähentämällä työaikaa 10%:lla.

Millainen Sinun rennomman arjen haaveesi – tai ikuinen unelmasi on? Miten päästä sitku-elämästä nytku-elämään?

Ensimmäinen vinkkini on tehdä joka päivä jotain, mistä nautit.

Lisää vinkkejä löydät lyhyiden videoiden Aikalisä-sarjasta, jonka ensimmäinen osa on julkaistu – katso täältä! 

 

Vinkkejä tekemättömyyden opetteluun

Työsähköpostien lukua vapaalla. Videoiden katselua syödessä. Metromatkan käyttäminen hyödyllisesti. Siivoamista tai liikkumista silloinkin kun haluaisi levätä.

Vaikka emme ihannoisi tehokkuutta tai ajattelisi olevamme suorittajia, ylläolevia hetkiä luikertelee arkeen helposti. Äidit ovat mestariesimerkkejä multitaskaamisesta ja monen langan hallussa pitämisen taidosta voi olla hyötyä. Mutta kukaan ei jaksa – eikä kenenkään tarvitse olla – koko ajan tehokas. Aivot ja ihminen tarvitsevat lepoa.

Olen puhunut joutilaisuuden hyödyistä mm. Lupa laiskotella-tekstissä. Päiväunien ja päivittäisen meditaation terveys- ja muista eduista on paljon tutkimusta. Se on hyvä. Mutta tekemättömyydellä on minusta ihan arvo itsessäänkin. Miksi?

Sen lisäksi että mm. saamme lepoa ja stressitaso laskee, saamme parhaimmillaan muistutuksen siitä, että ollakseen arvokas ei tarvitse tehdä mitään. Jokainen meistä on itsessään hyvä ja tärkeä. Että lepoa ja tekemättömyyttä voi olla muutenkin kuin väsymyksen takia tai palkkiona tekemisestä. Että olemme paljon muutakin kuin mitä osaamme ja teemme työksemme.

Minusta jokaisella on oikeus tulla rakastetuksi ja tuntea hyvää oloa ilman saavutuksia tai jatkuvaa puurtamista. Mahdollisuus nauttia siitä, miltä tuntuu pelkkä oleminen vailla tavoitteita, pyrkimyksiä ja mielen kertomia tarinoita siitä mitä pitäisi tehdä tai mitä muut ajattelevat.

Miten sitten ajaudumme tehokkuuteen ja tekemiseen? Moni vastaisi, että kun on pakko. Että muuten ei ehdi kaikkea mitä pitäisi tai haluaa. Tai ettei ole varaa tai mahdollisuutta olla tekemättä mitään.

Väittäisin, että usein on kyse myös tiedostamattomista valinnoista. Tavat tehdä asioita tarttuvat läheisiltämme lapsuudessa, ympäröivästä kulttuurista, työpaikan rytmistä. Isovanhemmillamme ei ole ollut vaihtoehtoa, töitä on ollut pakko tehdä paljon jotta olisi syötävää ja katto pään päällä. Ja usein emme halua erottua joukosta. Tehokkaassa porukassa haluaa olla tehokas.

Hyppää hetkeksi kuskin paikalta.
Hyppää hetkeksi kuskin paikalta.

Oli syiden kimppu millainen tahansa, suuntaa voi vaihtaa tietoisesti opettelemalla uudenlaisia tekemisen ja olemisen tapoja, ja tekemättömyyttä. Vinkkini siihen:

Ensin pitää tunnistaa se, mihin toivoo muutosta. Voit bongailla tarpeettoman tehokkaita hetkiä. Kun löydät sellaisen, älä soimaa itseäsi vaan kiitä: Nyt voit tehdä tietoisia valintoja, nyt on mahdollisuus pysähtyä. Voinko tehdä tämän asian hitaammin tai vaikka vasta huomenna? Laittaisinko nyt kännykän tai tietokoneen loppupäiväksi kiinni? 

On inhimillistä, että pysähtyminen tuntuu vaikealta tai nostaa mieleen tekemättömiä töitä tai vaikeita asioita. Läsnäolo- ja myötätuntoharjoitukset voivat auttaa. Katso ympärillesi, ota vastaan se mitä näet ja kuulet ympäristössä. Aisti miltä kehossa tuntuu, miltä hengitys tuntuu. Millaisia rohkaisevia sanoja voisit sanoa itsellesi?

Haluatko tehdä kaiken aina itse? Voisitko hypätä kuskin paikalta ja katsoa minne muut sen ohjaavat? Tai tarvitseeko se ohjausta lainkaan?

Uusien tapojen opettelussa auttaa myös toisto, kertaus, säännöllisyys… Valitsisitko yhden asian, jonka jätät tekemättä joka päivä? Tai säännöllisen ajan rentoutukselle, meditoinnille tai päiväunille? Itsesi kehumiselle?

Vai kävisitkö nyt vain hetkeksi loikomaan kattoon katsellen? Se on arvokasta.

Miksi Hidastamo?

Viime aikoina olen opetellut puhumaan yrityksestäni julkisesti.

Mitä siis teen ja miksi?

Kirjoitin aiemmin erityisherkkyydestä.  Yksi syy Hidastamolle on se, että aistin helposti ihmisten tunnetilat ja väsymyksen. Olen nähnyt ympärilläni erilaisia uupumisia ja sairastumisia ja huutavan tarpeen pysähtymiselle. Minua motivoi olla omalta osaltani ehkäisemässä stressin aiheuttamia sairauksia.

Innostun helposti asioista. Valittu kiire -tekstissä kerroin olevani perusluonteeltani nopea. Nämä yhdistettynä erityisherkkyyteen ja tunnollisuuteen – kuka tahansa ulkopuolinen tajuaa, että hidastamistaitoja on opeteltava ellei halua jatkuvasti ylirasittua. Itse tajusin sen jossain vaiheessa kolmatta vuosikymmentä tanssi-, järjestö-, työ- ja opiskeluympyröiden välillä tasapainotellessani. Aromaterapeutiksi opiskellessani opin hoitamaan myös itseäni, ja meditointi on tuonut sisäistä rauhaa.

Välillä toki menee edelleen överiksi, ihmisiähän tässä ollaan. Mutta tunnistan ylikuormittumisen vaaran helpommin ja minulla on työkaluja tilanteen rauhoittamiseen. Näitä asioita haluan jakaa.

Lisäksi tuntui, että kysyntää on. Infoähky ja omien haaveiden häviäminen kiireen alle hämmentävät monia. Haluan tarjota inspiraatiota rennompaan arkeen ja tukea suorittamattomuuteen. Oivallus tulee usein hengähdystauon kautta. Elämä voi olla täyttä vaikkei koko ajan tavoittelisi jotain.

Alunperin Hidastamon piti olla rentoutumispaikka. Etsinkin pitkään sopivaa toimitilaa. Mutta kaikissa oli jotain vikaa. Ja onni onnettomuudessa päädyin aloittamaan ilman tilaa. Pääkaupunkiseudun vuokrat ovat huikeat ja kestää pitkään, ennen kuin aloittavan yrittäjän liiketoiminta kääntyy plusmerkkiseksi. Olo on kevyempi ja luottavaisempi ilman korkeita vuokrakuluja.

Muutama on kysynyt, liittyykö Hidastamo jotenkin Hidasta elämää -mediataloon. Yritykseni nimi tuli mieleeni parin kuukauden pohdinnan jälkeen keväällä 2014. Mikään aiemmista nimivaihtoehdoista ei tuntunut hyvältä ja päätin luovuttaa. Usein ratkaisu on nimittäin löytynyt luopumisen kautta. Niin kävi nytkin, yhtenä päivänä mieleeni vain tuli sana Hidastamo. Ja jäi. Hidasta elämää -sivuston blogeja olin joskus lukenut mutta nimen samankaltaisuus tuli mieleen vasta kun joku siitä myöhemmin kysyi.

metsä_unsplash

Miksi sitten yrittäjyys? Voihan muita tukea rentoutumisessa palkollisenakin?

Sivutoimisilta yrittäjäajoilta mieleen jäi, ettei ikinä enää. Mutta vanhempainvapaan  aikana projektityösopimukseni lähestyi loppuaan ja hain muutamaa työpaikkaa, jotka eivät hirveästi kiinnostaneet minua. En päässyt edes haastatteluun eikä minun kokemukselleni ja koulutustaustalleni (sosiologi-tanssinopettaja-luontaisterapeutti..) sopivia paikkoja tuntunut olevan missään auki. En halunnut palata osa-aikaisten töiden yhdistelmään vaan yhdistää eri alojen osaamiseni yhteen työhön. Alitajunta teki taas työtä käskettyä ja parin viikon päästä sain yhtäkkiä idean. Rentoutumispaikka. Luon oman työni.

Päätin ottaa kerrankin rauhallisesti ja olla viemättä ideaa liian nopeasti toteutukseen. Aloitin yrittäjäkoulutuksella ja kirjanpitäjän etsimisellä. Reilut puoli vuotta ideoin ja keräsin tietoa alasta. Sattumalta löysin myös iRestin, joka muutti meditointiani ja jonka ohjaajakoulutukseen lähdin kasvattamaan osaamistani. Tuntui selvältä, että Hidastamo on tulossa.

Moni on pitänyt ratkaisuani rohkeana. Mutta kun on tottunut epätyypillisiin työsuhteisiin ja matalaan tulotasoon, yrittäjyys ei ole iso hyppy. Oman itsensä johtaminen on yhtä aikaa parasta ja haasteellisinta. Raportoin vain itselleni mutta vastaan samalla myös siitä, että pidän riittävästi lomaa ja opin uutta. On ihanaa, että on verkostoa – kavereita jotka ovat samassa liemessä ja joiden kanssa voi sekä jakaa huolia että tehdä yhteistyötä.

Yrittäjyyteen liittyvät ennakkoluulot ja -odotukset ovat karisseet yksi kerrallaan. Suunnittelu on tärkeää, mutta parhaiten oppii käytännössä kokeilemalla. Se, että osaa lukea tuloslaskelmaa ei auta jos ei tiedä digimarkkinoinnista mitään. Moni potentiaalinen asiakas innostuu, mutta vakiasiakaskunnan luominen vie paljon aikaa.

Sanotaan, että yrittäjällä ei ole varaa sanoa ei, pitää lomaa eikä sairastaa. Siitä huolimatta aion tehdä näitä kaikkia kolmea (tai no, sairastamista en suunnittele). Tulotaso on ainoa joka kärsii jos jään tarvittaessa lomalle. En tee tätä selkänahastani vaan sydämestä eikä Hidastamo ole ainoa elämäni sisältö.

Hidastamo on pitkän tähtäimen projekti. Toisaalta kukaan ei tiedä missä ollaan vaikkapa kolmen tai 20 vuoden päästä. Jos yritys ei ala kannattaa ja alkaa aiheuttaa enemmän huolta kuin iloa, voin päästää siitä irti. Mutta nyt nautin täysillä! On ihanaa tehdä työkseen sitä, mikä tuntuu luontevalta ja oikealta.

Niin. www.hidastamo.fi 

Näin löydät omaa aikaa

Hetki itselle. Aikaa olla tekemättä mitään. Omaa rauhaa.

Kysyin äskettäin Hidastamon minikyselyssä mitä vastaajat kaipaisivat elämäänsä tällä hetkellä. Muutama teema nousee ylitse muiden. Yksi niistä on oma aika.

Samanlainen toive on noussut esiin myös kohtaamisissa erilaisten ja eri-ikäisten naisten kanssa kursseilla ja tapahtumissa. Mitä he tekisivät ylimääräisellä ajalla? Ottaisivat oman rennon hetken.

Mistä sitä aikaa sitten saa? Kalenterin ja menojen uudelleenorganisointi voi tuntua parhaalta kikkakolmoselta, mutta oikeasti on tärkeää aloittaa jostain muualta.

kuvalähde
kuvalähde

Arvoista. Ja oman arvon tunnustamisesta.

Löydämme nimittäin usein syyn ulkopuolelta sille, miksi aikaa itselle ei ole. Työkiireet, perheenjäsenten tarpeet, rahahuolet… Löytyy syy, joka estää oman ajan ottamisen ja pakottaa tekemään muita asioita.

En halua olla tekopyhä ja väittää, että kaikissa elämäntilanteissa on helppo järjestää omaa aikaa. Mutta haluan sanoa, että tiukassakin paikassa voi harjoittaa lempeyttä itseä kohtaan ja kuunnella omia tarpeitaan. Ne voi työntää syrjään hetkellisesti, muttei toistuvasti. Kun elämä potkii, on entistä tärkeämpää tarjota itselleen myötätuntoa ja omia pieniä hetkiä. Nostaa omaa hyvinvointia tärkeysjärjestyksessä ylemmäs.

Itsensä piiskaaminen siitä, että tilanne on tämä tai ettei ole osannut järjestää aikaa tuskin myöskään helpottaa oloa. Muutos lähtee paradoksaalisesti usein siitä, että hyväksyy tilanteen ja ottaa sen mahdollisen kuluttavuuden vastaan, itselleen hyvää toivoen. Tilanteen tiedostaminen vähentää siihen samaistumista ja luo uusia vaihtoehtoja toiminnalle.

Istahda halutessasi hetkeksi alas ja laita käsi sydämelle: Sinä olet tärkeä. Sinulla on oikeus omaan aikaan. Oma rauhallinen hetki ei ole jotain ylimääräistä luksusta tai itsekästä vaan usein olennaista ja tarpeellista hyvinvoinnille. 

Oman ajan järjestämisellä en tarkoita, että omat tarpeet laitettaisiin aina muiden edelle. Esimerkiksi vanhempi ei voi ravata joka ilta riennoissa tai pomo koulutuksissa niin paljon, ettei heitä koskaan näe kotona tai työpaikalla.

Ymmärrätte varmasti, että puhun tasapainosta. Siitä, että on hetkiä tehdä sitä mikä on itselle tärkeää ja ravitsevaa. Edes jonkun verran. Omia tarpeita voi huomioida yhtä aikaa muiden tarpeiden kanssa.

Mikä siis auttaa?

1. Oman arvon ja oman ajan tärkeyden tunnustaminen.

2. Tarpeista ja tunteista kertomisen opettelu. Ensin ne pitää tunnistaa, ja sitten niiden ilmaisua voi harjoitella. Kertaus on molemmissa opintojen äiti 🙂

3. Uteliaisuus selkeiden odotusten sijaan: Mikä pienikin asia tai hetki voi olla tärkeä ja eheyttävä?

4. Avun pyytäminen, muiden tuki. Kerro kuinka tärkeä asia Sinulle on.

5. Aikaoptimismista luopuminen: kun ei aikatauluta ylioptimistisesti jää enemmän liikkumavaraa.

6. Aikaa vievien arkirutiinien tunnistaminen ja helpottaminen tekemällä esim. vähän kerrallaan tai harvemmin.

7. Sinun vinkkisi!  Kerro kommenteissa, mikä on auttanut Sinua järjestämään omaa aikaa tai huomaamaan sen tärkeyden? Tai mikä haaste tai uskomus tuntuu estävän sen ottamista?

Lisää vinkkejä ja inspiraatiota saat ilmaiselta Rennompi arki-verkkokurssilta, jossa autan mm. kalenterin siivouksessa, suorittamisesta luopumisessa ja meditoinnin aloittamisessa.

Oletko kiuru vai pöllö? Eli miksi ja miten parantaa unta ja virkeyttä.

Vietämme kolmasosan elämästämme unessa. Enkä tällä kertaa tarkoita vertauskuvallisesti. Uni on merkittävä tekijä kasvulle, vastustuskyvylle, oppimiselle ja terveydelle – ja silti nukkumiseen suhtaudutaan usein kuin välttämättömään pahaan. Kuten terveyteenkin, siihen aletaan kiinnittää huomiota vasta kun sitä ei ole.

Pientä univajetta ja jatkuvaa lievää väsymystä pidetään normaalina. Kahvin avulla pysytellään hereillä palavereissa. Lisäksi mm. älypuhelimet ja Netflix pitävät ihmisiä sinisen valon äärellä myöhään illalla.

Unettomuudesta puhutaan paljon, mutta lievän univajeen negatiivisista vaikutuksista ei juurikaan. Mieliala, tarkkaavaisuus ja muisti kärsivät, ja onnettomuusherkkyys kasvaa.

Toiset elämänvaiheet ovat väsyttävämpiä kuin toiset eikä parempaa unta tarvitse alkaa suorittaa. Mutta aina on tehtävissä jotain. Olennaisinta minusta on, että riittävästi levännyt ihminen on onnellisempi.

Osa väsymyksestä voi johtua siitä, että toimii kronotyypilleen sopimattomalla tavalla. Toisten geneettinen unirytmi on tutkitusti varhaisempi ja toisten myöhäisempi: toiset ovat kiuruja ja toiset pöllöjä. Pöllöt kukkuvat myöhään yöhön ja heillä on vaikeuksia päästä kahdeksaksi kouluun tai töihin. Kiuruilla on enemmän akateemisia tutkintoja, ehkä juuri yliopistojen työskentelyaikojen takia.

Pöllöä nukuttaa.
Pöllöä nukuttaa.

Unitutkimusta laajasti koonneen Richard Wisemanin Night school -kirjan avulla voi testata kumpaa lintua enemmän muistuttaa.  Kronotyyppien on tutkittu vaikuttavan myös persoonallisuuteen, ruokarytmiin (ja sitä kautta ylipainoon) ja seksuaaliseen käyttäytymiseen. Kiurut ovat useimmin sisäänpäinsuuntautuneita ja korkeammin koulutettuja, pöllöt ekstrovertimpia ja lihavempia.

Yhteiskunnan rytmiä voisi helpottaa paremmin erilaisille kronotyypeille sopivaksi. Työpaikoilla liukuva työaika ja hieman myöhemmin aamupäivällä alkava koulu tai palaverit mahdollistavat pöllöjenkin ehtimisen mukaan. Kiurut arvostavat päikkäreitä yhden aikaan, jotta jaksavat vielä iltapäivälläkin työskennellä. Kiurujen kannattaa välttää iltatyötä, pöllö pärjää yötöissäkin.

Molemmille pätevät tutut hyvän unen vinkit: 7-9 tuntia pimeässä ja viileässä makuuhuoneessa, liikuntaa ja älyllisiä haasteita päiväsaikaan, huolien ja ratkaisuehdotusten kirjoittaminen yöllä paperille, alkoholin välttäminen ja kevyt iltapala. Ja aina voi ottaa lyhyet päikkärit, joiden sopiva aika on heräämisestä riippuen klo 13-15 välillä.

Ja vaikket olisi aivan varma kumpaa lintua muistutat, unen laatusi voit testata Wisemanin sivustolla. Jos pistetulos on korkea, kokeile erilaisia tapoja levätä ja rentotua enemmän.