Pysähtymisen juhlistamista

Kesäpäivänseisaus pysähdytti kirjaimellisesti.

Vaikka olen viettänyt somepaastoa, selailin lempimediaani instagramia pari iltaa sitten. Kuvat vuoden pisimmän päivän juhlistamisesta ja kunnioittamisesta pysäyttivät. Tätähän voisi juhlia! Aloin pohtia juhlapyhien merkitystä.

Jos unohdamme emmekä huomaa pysähtymisen mahdollisuuksia,  ja vain kuljemme läpi juhlapyhistä, luonnon käännekohdista ja rituaaleista, elämästä puuttuu sävyjä ja tasoja.

Pienikin juhlapäivä tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä: olla läsnä itselleen ja läheisilleen, hyvästellä mennyttä ja toivottaa tervetulleeksi tulevaa.

Miten sinä juhlistat pysähtymistä ja merkkipaaluja? Onko niissä mahdollisuus tehdä jotain omaa – yleisistä tavoistakin poikkeavaa? Jotain arjen yläpuolelle kohottavaa, tai tuttua ja turvallista rituaalia?

Kaunista juhannusta ja Suomen suvea!

Ps. Retriitti on oiva paikka pysähtymiselle. Hidastamon heinäkuun miniretriitille mahdut vielä mukaan!

Oodi osa-aikatyölle

Olen vuoden alusta tehnyt nelipäiväistä työviikkoa. Nyt kerron, miten se on muuttanut elämääni – ja miten se voisi olla sinullekin mahdollista!

Reilun kuukauden ajan perjantai on ollut vapaapäivä. Voi että, miten hyvältä se on tuntunut! Yritän tietoisesti olla täyttämättä päiviä tekemisellä, mutta ehdin silti vaikka mitä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minulla on myös energiaa ideoida ja luoda kaikkea uutta.

Talvimaisema

Mitä sitten olen tehnyt?

Olen käynyt hiihtämässä ja joogassa. Palannut katkolle jääneeseen meditaatiorutiiniin. On ollut vihdoin aikaa myös laittaa ruokaa ja siivota – ja niiden tekeminen tuntuu ihan erilaiselta kuin nälkäisenä arki-iltana. Olen myös tehnyt Hidastamon hommia, ja hakenut lapsen aikaisemmin hoidosta. Vaikka lapsi viihtyy päiväkodissaan, hän on superonnellinen yhdestä lyhyemmästä päivästä ja kehuu sitä kavereilleen heti aamusta. Olen ehtinyt kerrankin palauttaa kirjaston kirjat ajoissa, viedä printterin huoltoon ja nähdä ystäviä.

Olen aiemminkin elämässäni työllistynyt osa-aikaisiin työsuhteisiin. Mutta silloin tein tanssinopettajan hommia sivussa. Nyt toki neljä työpäivää on tiivistynyt, ja teen joka tapauksessa arkena iltatöitä. Mutta se on ollut sen arvoista. Minulla on oikeasti vapaapäivä. Olen kiitollinen työnantajalleni tästä mahdollisuudesta.

Uskonkin, että osa-aikatyö tulee lisääntymään. Miten?

Yhä useampi pyytää mahdollisuutta siihen. Kysyminen ei maksa mitään. Kokoa perustelut: Mitä tehtäviä voit tiivistää, delegoida, mitkä projektit ovat tulossa päätökseen. Jo pelkkä työmotivaation nousu voi tehdä tekemisestä ja priorisoinnista tehokkaampaa.

Tärkein perustelu työnantajalle voi myös olla säästö: Esimerkiksi 80% työajassa työnantaja säästää yhden päivän palkan muuhun. Tai vaihtoehtoisesti, useampien tehdessä osa-aikatyötä, työnantaja voi työllistää yhden ihmisen lisää. Ehdota kokeilua, jonka tuloksia voitte arvioida vaikkapa puolen vuoden päästä.

Muun muassa Ruotsissa, Saksassa ja Tanskassa tehdään paljon enemmän osa-aikatyötä kuin Suomessa (lähde ja toinen).  Ruotsalaisella autotehtaalla on kokeiltu 6 tunnin työpäivää. Ilmeisesti tulos vain paranee, kun ihmiset tekevät työnsä virkeämpinä ja keskittyen. Kun useampi tekee osa-aikatyötä, työ myös jakautuu tasaisemmin ja ihmiset voivat paremmin. Sitran mukaan se on myös väylä työttömyydestä työelämään.

Uskon ja toivon, että asenne työelämän joustoihin on vihdoin muuttumassa. Etätyö, osa-aikatyö, työaikapankit, isovanhempien perhevapaat ynnä muut kokeilut yleistyvät. Eläkeiän nostossa saattaa vihdoin olla järkeä, kun töissä jaksaa paremmin. Palkka toki on pienempi. Meilläkään ei lähdetä ulkomaanmatkoille vähään aikaan ja edullisemmassa kaupassa käydään useammin. Mutta sen hinnan olen valmis maksamaan lisääntyneestä vapaudesta. Tulevaisuudessa perustulo voi mahdollistaa osa-aikatyön useammille.

Suosittelen!

Näin uusi vuotesi on rennompi

Haaveiletko sinäkin hitaammasta uudesta vuodesta, rennommasta tahdista töissä ja kotona?

Alla olevan harjoituksen avulla luot rennommalle tahdille hyvät edellytykset. Voit lukea harjoituksen kertaalleen ennen sen tekemistä, tai edetä harjoituksessa samalla kuin luet. Voit edetä rauhassa pohdintataukoja pitäen.

Etsi rauhallinen soppi,  ota mukava asento ja anna itsellesi lupa pysähtyä hetkeksi.
Aisti uteliaasti ympärilläsi olevia ääniä, värejä, tuoksuja, joita voit huomata.
Käännä sitten hyväksyvä huomiosi sisäänpäin, omaan kehoosi.
Aisti kehon paino jaloissa, keskivartalossa, käsivarsissa.
Aisti viileys tai lämpö iholla.
Anna vatsan pullistua rennosti sisäänhengityksen aikana
ja laskeutua uloshengityksen aikana

Nyt anna mielesi huomion siirtyä alkavaan vuoteen:
Mitä kaipaat ja toivot itsellesi?
Erityisesti, millaisia tunteita ja kokemuksia?
Millaista oloa ja läsnäoloa?
Mikä sinua tukisi siinä?

Haluaisitko antaa itsellesi tänä vuonna luvan
ottaa enemmän taukoja ja lomaa,
olla täyttämättä kalenteria liikaa,
ja löytää aikaa sinulle tärkeille asioille?

Huomaa, mikä sinulle on kaikkein tärkeintä tulevana vuonna.
Huomaa, kuinka palautuminen ja rentoutuminen auttavat sinua siinä.
Riittävä lepo auttaa jaksamaan, keskittymään, luomaan  ja  kukoistamaan.

Näe ja koe, mikä on sinulle paras rentoutumiskeino?
Millä tavalla pysähdyt, hengähdät ja palaudut?
Näe itsesi siinä paikassa, missä pysähtyminen on helpointa ja mukavinta,
siihen aikaan, jolloin se on helpointa ja mukavinta.

Ehkä työpöydän ääressä hengittämässä syvään silmät kiinni työtehtävien välillä?
Tai viikonloppuna sulkemassa puhelimen, metsälenkille lähdössä?

Aisti, mikä säännöllinen pienikin teko auttaa sinua,
ja koe se niin kuin tekisit sitä nyt.
Ymmärrä, kuinka siihen palaaminen auttaa sitä muuttumaan pysyväksi tavaksi,
joka rauhoittaa arkeasi.

Ota tämä aikomus mukaasi, ja anna sen muuttua toiminnaksi,
niin että tuleva vuosi on rennompi ja toiveidesi mukainen!

Ps. Flunssa esti tämän harjoituksen julkaisemisen Youtube-äänitteenä. Liity kuitenkin Hidastamon kanavan seuraajaksi, sinne on tulossa pian uutta sisältöä. Jos haluat lisää hidastamisvinkkejä, tilaa hidastajan uutiskirje. Paras kiitos minulle on, jos jaat blogin tai videon kavereillesi.

Mikään ei ole niin tärkeää

…kuin puutarhanhoito. Eikä sekään ole niin tärkeää.

Tämä kiinalainen sananlasku tuli mieleeni kun kuulin Radio Helsingistä sattumalta puutarhakasvien esikasvatusvinkkejä. Olen pari vuotta sitten siirtynyt ostamaan taimeni valmiina, mutta jutustelun kuuntelu sai multasormen syyhyämään.

Takatalvi on iskenyt jo muutamaan otteeseen, mutta haistan kevään ilmassa. Jokainen paljas nurmialue ja iltarastaan laulu aiheuttaa sisäistä hihitystä. Kohta pääsee mylläämään pihaa! Puutarhanhoito, on se sitten ruohonleikkuuta, maan muokkausta, istuttamista tai kitkemistä, on minusta äärimmäisen terapeuttista. Enkä ole ainoa, joka ajattelee näin.

photo-1438109382753-8368e7e1e7cf

Läsnäolo- ja rentoutumisharjoitus voi olla jotain muuta kuin ”virallinen ohjattu” harjoitus. Joku kokee ajan tajun ja murheiden häviävän kangaspuiden ääressä, toinen maalatessa, kolmas lenkillä. Suomalaisen perusmeditaatiota ovat hiihto ja sauna. Kun keskittyy siihen mitä tekee (tai olemiseen) ja unohtaa muun.

Hidastajalle, joka kaipaa hyödyllistä harrastusta tai kärsivällisyysharjoitusta, suosittelen hyötykasviviljelyä. Kasvit vaativat pitkäjänteistä hoitoa ja pienistäkin tuloksista on iloinen. Aina ei meinaan onnistu, ja sääolosuhteetkin vaikuttavat…. Kasvukausi on elämän ja ilmiöiden luonnollisesta kulusta: syntymä, kasvu, vakiintuminen, rappeutuminen, kuolema. Muutoksen ja yllätysten väistämättömyyttäkin voi tulla käsitelleeksi samalla. Samalla kun ei oikeastaan ajattele mitään. Samalla kun vain kitkee, kastelee ja hoivaa.

Kun puutarhanhoitoa ei ota liian tavoitteellisesti, mieli kiittää.

Näin löysin rauhaa juurilta

Olen hihitellyt hippien puheille maadoittumisesta. Moni varmaan pitää minuakin hippinä, mutta neuvot paljasjaloin kävelystä ja maassa kieriskelystä ovat menneet vähän yli hilseen. 

Nyt kuitenkin tuntuu, että olen löytänyt  juureni, ja se tuo syvää rauhaa. Olen muuttanut synnyinpaikkani lähistölle samankaltaiselle alueelle, jossa vietin lapsuuteni. Tunnen olevani enemmän kotona kuin 15 vuoteen. Tajuan, kuinka stressaava isompi kaupunki oli minulle. Ihanaa on myös se, että uudella pihalla kasvaa iso puu, jolla on paksut juuret.

Pitkään olen ollut juureton, muuttanut paljon (osin olosuhteiden pakosta) ja nauttinut matkustamisesta. Kyse voi olla keski-ikäistymisestä, mutta nyt nautin siitä että saan olla paikallaan. Hidastamisharjoitukset ovat saaneet yhä konkreettisemman muodon ja rennompi arki tulee osittain ympäristöstä kuin itsestään. Tuntuu hyvältä kun on löytänyt paikkansa maailmassa, josta ei hirveästi halua poistua, jossa lapsen on hyvä kasvaa – ja paikan josta ei tarvitse muuttaa pois.

juuret

Rohkaisen Sinuakin löytämään juuriasi. Lapsuuden tapahtumat eivät välttämättä ole kaikki auvoisia, mutta millaisesta ympäristöstä pidät? Missä tunnet olevasi kotonasi? Millaisilla alueilla liikkuessasi koet rauhaa? Millaiset asiat sisällä kodissa maadoittavat? Miten aiot lisätä niitä elämääsi?

Uusvanhalla kotiseudullani pidetään Viisas elämä-messut 30.-31.1. Arvon Hidastamon Facebook-sivuilla postauksesta tykänneiden kesken 1 vapaalipun messuille, klikkaa ja osallistu!

 

Tähdistä mallia

Tulin eilen taas aika myöhään töistä ja kotiin kävellessäni katsahdin hetken mielijohteesta ylös.

Kirkas tumma taivas, kirkkaat tähdet. Tutut tähtikuviot.

Pakko oli pysähtyä. Ja tuntea taas se äärettömyys, kauneus, oma pienuus ja samalla yhteys kaikkeen muuhun. Ei tarvittu muuta kuin katse ylöspäin.

Tunnelma aiemmin päivällä oli kaikkea muuta. Kiire ja stressi puskivat päälle. Olemme useampana vuonna muuttaneet juuri marraskuussa eikä tämä vuosi tee poikkeusta. Uusi koti on ihana mutta muutto- ja remonttijärjestelyt normaaliarjen töiden, lapsen hoitojärjestelyjen ym keskellä rasittavat. Kaikki tuntemani keinot hermoston rauhoittamiseen ovat tarpeen. Ja silti niitä ei ehdi aina käyttää.

Usein näemme asiat liian läheltä ja ahtaasti. Väsymyksen ja kiireen keskellä yritämme hallita jokaista yksityiskohtaa, epäonnistumisesta turhautuen.

Mitä tarvittaisiin, olisi askel taaksepäin, syvä hengitys. Pieni etäisyys. Tai katsahdus taivaalle.

tähdenlento

Se muistuttaa mittasuhteista.

Jos katsoisit tilannettasi kauempaa, miltä se näyttäisi? Miltä luulet, että se tuntuu vuosien jälkeen? Vähättelemättä kokemustasi, mikä olisi oikea ratkaisu vähän etäämmältä katsottuna? 

Kiireen, surun, ahdistuksen – tai muuttosäädön – voi nähdä menevän ohi aikanaan ja jotain muuta tulevan tilalle. Voi nähdä sen tuoman hyvän muutoksen, tai Rumin runoa mukaillen – tilan ilolle, jonka suru taloosi raivasi.

 

Sopivia mittasuhteita marraskuuhusi!

Sanna

Ps. Taivaalle tuijotellessaan voi nähdä myös tähdenlennon, niin kuin viime viikolla minulle kävi. Mitä sinä toivoisit?

Milloin valmennus voi auttaa?

Uskon ajatusten voimaan ja etenkin rajoittavista ajatuksista vapautumiseen.

Suhtaudun silti kriittisesti siihen, että pelkällä positiivisella ajattelulla tai tavoitteiden visualisoinnilla saisi kaiken mitä haluaa. Että, jos epäonnistuu, syy olisi ainoastaan omassa ajattelutavassa. Tai että suin päin kannattaisi hypätä aivan uudelle alalle vailla tietoa toimeentulosta ja tukiverkosta.

Valmennuksesta voi kuitenkin olla monenlaista hyötyä pienissä ja suurissa elämänmuutoksissa.

Elämänmuutoksessa, oli kyse sitten hidastamisesta, alan vaihdosta tai ihmissuhteiden tuulettamisesta, on tarkoitus kuunnella itseään paremmin. Tunteet ovat tärkeitä, myös ne negatiivisiksi ajatellut, eikä niiden viestejä kannata lakaista maton alle.

Kuunteleva korva, toinen näkökulma tai omien tavoitteiden konkretisointi esimerkiksi kirjoittamalla tai kuvaamalla tekee asioista selkeämpiä.

Muutoksesta unelmointi voi tuoda moneen tilanteeseen helpotusta, mutta vasta todelliset toimet vievät uutta kohti. Ja jos ei opi löytämään iloa tästä hetkestä, on aina vain matkalla eikä koskaan perillä. Ankeankin tilanteen keskeltä ja matkalta kohti unelmia voi löytää hyvää.

valmennus auttaa suunnan valinnassa

Valmennus voi tuoda voimaa ja selkeyttä elämänmuutokseen mm. näillä tavoilla:

  • Omien vahvuuksen löytäminen
  • Tavoitteiden kirkastaminen
  • Läsnäolo- ja tunnetaitojen kasvattaminen
  • Toistuvien ajatusmallien kyseenalaistaminen

Toiset tuppaavat järkeilemään itsensä pois sellaisistakin haaveista, jotka olisivat ihan mahdollisia. Toiset menevät tunne edellä löytäen välillä itsensä hurmiosta ja välillä toivoen, että olisivat harkinneet enemmän. Kaikki teemme virheitä, mutta ne auttavat suunnan tarkistamisessa. Valmennus voi auttaa balanssin löytämisessä – jos mieli rajoittaa liikaa tai liian vähän sitä mihin elämässä ryhtyy.

Valmentaja on kuka tahansa, joka osaa tukea sinua itsesi kuuntelussa ja asioiden näkemisessä sellaisina kuin ne ovat, ilman omaa agendaa. Life-coachin ohella esimerkiksi ystävä, terapeutti, kollega, henkinen opettaja tai joku muu.

Mitä sinä elämältä toivot ja mistä nautit? Jokainen päivä ei voi olla hurmiota ja muutos kuuluu elämän luonteeseen. Mutta joka päivä voi tehdä ainakin yhden asian, joka tuo iloa. Asiat valitset sinä itse – ja sinä myös teet ne tai jätät tekemättä.

**

Kaipaatko tukea hidastamiseen, rentoutumiseen, elämänmuutokseen tai läsnäoloon? Aikalisä-verkkovalmennus alkaa 1.9. Tule mukaan!

Jo ennen kuin on pakko

Välillä hidastajankin padassa kiehuu.

Paljon puhetta työurien pidentämisestä tai eläkeiän nostamisesta. Vähän puhetta siitä, miten siellä töissä viihtyisi pidempään!

Paljon puhetta start-upeista ja niistä ”uusista Nokioista”. Mutta kukaan ei puhu siitä, mitä vanhojen nokioiden työntekijöille kuuluu!

Uupuminen tuntuu olevan toinen kansantautimme masennuksen jälkeen (tai sitä edeltäen). Myös nuoret yrittäjät ovat kertoneet burn-outeistaan. Uupuminen on monen asian summa, mutta työpaineilla ja -määrällä on merkittävä rooli.

Osallistuin äskettäin tapahtumaan, jossa puhui menestynyt naisyrittäjä. Naurahdellen hän kertoi kuinka luki sähköposteja kesken synnytyksenkin ja vaatii aina parempaa ja parempaa tulosta työntekijöiltään. Kanssayrittäjiään hän kehotti keskittymään pipertämisen sijaan suuriin tavoitteisiin ja työntekoon.

Mitä jos tulos ei tulekaan vain niska limassa raatamalla? Ja vaikka tulisi, minkä arvoinen se on jos huippujohtajaakin (työntekijöineen) odottaa nurkan takana burn-out?

clerk-18915_1280

Nuoret teknologiayritykset tarjoavat joustoja ja mukavuuksia, ja Googlesta lähtien mindfulness- ja joogahetkiä. Miten saman saisi tarjolle julkiselle puolelle ja vanhempiin konserneihin? Kuinka paljon tutkimusta vaaditaan, jotta työelämässä ymmärretään levon ja hyvinvoinnin merkitys tuottavuudelle ja luovuudelle?

Työhyvinvointipalveluja tarjoavana en tietysti ole puolueeton, mutta kanssaihmisten hyvinvoinnin kannattaisi kiinnostaa ketä tahansa. Pahoinvointi maksaa, tarttuu ja vaikuttaa ympärillä oleviin sekä tuleviin sukupolviin.

Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu työnteon ihannointi. Sitten yksi kerrallaan huomaa, että raja tulee jossain vastaan. Että on alettava välittää itsestään. Toivon, että vastuu ei jää yksilön harteille mutta itsekin voi onneksi tehdä paljon.

Miten ennaltaehkäistä uupumista?

Levätä ennen kuin on pakko. Olla kuuntelematta ääntä joka sanoo, että vielä jaksaa. Tehdä itselle tärkeitä ja ravitsevia asioita. Työt eivät lopu koskaan mutta voimavarat kyllä, jos niitä ei tankkaa.

Kuunnella omaa kehoa ja sen viestejä ajoissa, kun se varoittaa kivuilla, säryillä, unettomuudella tai vastaavalla siitä, että nyt menee liian lujaa tai on liian iso taakka kannettavana. Kertoa tarpeistaan ja tunteistaan muille. Opetella rentoutumista tai meditointia.

Uupuminen pysäyttää ja voi tarjota monelle uuden suunnan ja itsestä huolehtimisen taidon. Mutta ne on mahdollista löytää ilman uupumistakin.

Unelmien nykyhetki

On unelmia ja unelmia.

Toiset haaveilevat siitä, että kalenteri olisi tyhjempi. Toiset siitä, että kalenterissa olisi jotain. Jotkut haaveilevat maailmanympärimatkasta. Jotkut siitä, että olisi varaa bussilippuun. Yksi etsii unelmien kumppania. Toinen toivoo, että uskaltaisi lähteä huonosta parisuhteesta.

Unelmien toteuttamista ja elämänmuutostrendiä on viime aikoina kritisoitu. Ja osin syystä. Kokemustennälkä saattaa kasvaa syödessä ja aina unelman toteutuminen ei ole realistinen vaihtoehto – tai toteutuessaan sitä mitä ajatteli. Silloin joutuu käsittelemään pettymyksen tai etsimään aina vaan uutta unelmaa.

Onko onnen tavoittelusta siis tullut sen este?

Se mikä on uhkarohkeaa unelmien tavoittelua, riippuu ihmisestä. Huonoa tilannetta ei tarvitse sietää, vaan sitä voi pyrkiä muuttamaan. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse muuttaa kerralla. Itse elin nuorempana paljon muiden toiveiden mukaan enkä uskaltanut toteuttaa itseäni niin kuin olisin halunnut. Pikku hiljaa rohkaistuin – kuin kastelemalla varpaita kuumaan veteen. Nyt elämäni on sellaista mistä vain haaveilin viisi vuotta sitten. En kadu elämänmuutosta ja unelmien tavoittelua. Edelleen toki tasapainottelen pelkän olemisen ja tekemisen välillä.

Filosofi Frank Martela käyttää onnellisuuden kuvailussa hauskoja termeja. Suhtelo kertoo siitä, että ihminen ei ole yksilö vaan onni rakentuu suhteessa muihin. Valonöörillä on elämänhallinta ja -taito kunnossa. Onnen tavoittelun sijaan tärkeää on itsensä toteuttaminen – se että saisi valita itse mitä tekee ja löytäisi kykyjä toteuttaa itseään. Myös läheisyys ja hyvän tekeminen tuovat Martelan mukaan onnea.

Jos elää muiden odotusten ja toiveiden mukaan, rohkaisu ja tuki muutokseen voi olla tarpeen. Kaikki eivät voi ruveta taiteilijoiksi (ja tuskin haluavatkaan) mutta suurin osa life-coacheistakin varmasti kannustaa omannäköisiin valintoihin ensin pienemmässä mittakaavassa. Niille, jotka jäävät stressaavaan työhön tai ihmissuhteeseen, koska eivät uskalla ottaa ensimmäistä askelta, elämäntaidon valmennus tai vastaava voi tarjota tukea omien vahvuuksien ja voimavarojen löytämiseen. Terapiaa se ei luonnollisestikaan korvaa.

Koska unelmia on niin erilaisia, kukaan ei voi sanoa Sinulle mitä tehdä. Sen tiedät vain Sinä itse. Mutta miten kuulla itseään kaikkien muiden neuvojen ja paineiden alla? Miten rohkaistua tekemään oman sisäisen äänensä mukaan ja tavoittelemaan sopivan kokoisia unelmia? Entä miten osata nauttia tästä hetkestä ilman, että onni on aina vasta nurkan takana?

maailmanpyörä_unsplash

Niin kuin parisuhteissakin, vaihtamalla ei aina saa parempaa ja uuden hohto voi hävitä. Olet edelleen sama ihminen, vaikka ulkoiset olosuhteet muuttuisivat. Siksi parasta onkin opetella tuntemaan itsensä ja kuuntelemaan itseään. Ja ottamaan vastaan nykyhetki, myös negatiiviset tunteet. Elämässä on paljon värejä eikä hyvinvointi tarkoita väkisin hymyilyä.  Tunteilla on tarkoituksensa ja viestinsä.

Itse pyrin nauttimaan ja olemaan kiitollinen siitä mitä minulla jo on – antaen kuitenkin itselleni vapauden toteuttaa haaveitani. Tämä balanssi yhdistettynä Martelan mainitsemiin läheisyyteen ja hyvän tekemiseen osuu minusta aika lähelle onnea. Menneestä oppineena tiedän, että haaveet voivat toteutua. Tiedän myös, että aina ne eivät kuitenkaan toteudu enkä halua sitoa onneani niihin. Sisäiset tavoitteet tuovatkin tutkitusti enemmän iloa kuin ulkoiset.

Unelmia saa siis olla mutta niitä voi toteuttaa aina vain tästä hetkestä käsin. Unelmien ei tarvitse olla suureellisia. Moni tulee iloiseksi ja onnelliseksi pienestä: Uranvaihdon sijaan kokeilee sitä nuoruuden haaveharrastusta. Opettelee sanomaan useammin ei tai puhumaan tarpeistaan.  Tai siitä, että hoitaa itseään käymällä luontaishoidoissa tai vähentämällä työaikaa 10%:lla.

Millainen Sinun rennomman arjen haaveesi – tai ikuinen unelmasi on? Miten päästä sitku-elämästä nytku-elämään?

Ensimmäinen vinkkini on tehdä joka päivä jotain, mistä nautit.

Lisää vinkkejä löydät lyhyiden videoiden Aikalisä-sarjasta, jonka ensimmäinen osa on julkaistu – katso täältä! 

 

Vinkkejä tekemättömyyden opetteluun

Työsähköpostien lukua vapaalla. Videoiden katselua syödessä. Metromatkan käyttäminen hyödyllisesti. Siivoamista tai liikkumista silloinkin kun haluaisi levätä.

Vaikka emme ihannoisi tehokkuutta tai ajattelisi olevamme suorittajia, ylläolevia hetkiä luikertelee arkeen helposti. Äidit ovat mestariesimerkkejä multitaskaamisesta ja monen langan hallussa pitämisen taidosta voi olla hyötyä. Mutta kukaan ei jaksa – eikä kenenkään tarvitse olla – koko ajan tehokas. Aivot ja ihminen tarvitsevat lepoa.

Olen puhunut joutilaisuuden hyödyistä mm. Lupa laiskotella-tekstissä. Päiväunien ja päivittäisen meditaation terveys- ja muista eduista on paljon tutkimusta. Se on hyvä. Mutta tekemättömyydellä on minusta ihan arvo itsessäänkin. Miksi?

Sen lisäksi että mm. saamme lepoa ja stressitaso laskee, saamme parhaimmillaan muistutuksen siitä, että ollakseen arvokas ei tarvitse tehdä mitään. Jokainen meistä on itsessään hyvä ja tärkeä. Että lepoa ja tekemättömyyttä voi olla muutenkin kuin väsymyksen takia tai palkkiona tekemisestä. Että olemme paljon muutakin kuin mitä osaamme ja teemme työksemme.

Minusta jokaisella on oikeus tulla rakastetuksi ja tuntea hyvää oloa ilman saavutuksia tai jatkuvaa puurtamista. Mahdollisuus nauttia siitä, miltä tuntuu pelkkä oleminen vailla tavoitteita, pyrkimyksiä ja mielen kertomia tarinoita siitä mitä pitäisi tehdä tai mitä muut ajattelevat.

Miten sitten ajaudumme tehokkuuteen ja tekemiseen? Moni vastaisi, että kun on pakko. Että muuten ei ehdi kaikkea mitä pitäisi tai haluaa. Tai ettei ole varaa tai mahdollisuutta olla tekemättä mitään.

Väittäisin, että usein on kyse myös tiedostamattomista valinnoista. Tavat tehdä asioita tarttuvat läheisiltämme lapsuudessa, ympäröivästä kulttuurista, työpaikan rytmistä. Isovanhemmillamme ei ole ollut vaihtoehtoa, töitä on ollut pakko tehdä paljon jotta olisi syötävää ja katto pään päällä. Ja usein emme halua erottua joukosta. Tehokkaassa porukassa haluaa olla tehokas.

Hyppää hetkeksi kuskin paikalta.
Hyppää hetkeksi kuskin paikalta.

Oli syiden kimppu millainen tahansa, suuntaa voi vaihtaa tietoisesti opettelemalla uudenlaisia tekemisen ja olemisen tapoja, ja tekemättömyyttä. Vinkkini siihen:

Ensin pitää tunnistaa se, mihin toivoo muutosta. Voit bongailla tarpeettoman tehokkaita hetkiä. Kun löydät sellaisen, älä soimaa itseäsi vaan kiitä: Nyt voit tehdä tietoisia valintoja, nyt on mahdollisuus pysähtyä. Voinko tehdä tämän asian hitaammin tai vaikka vasta huomenna? Laittaisinko nyt kännykän tai tietokoneen loppupäiväksi kiinni? 

On inhimillistä, että pysähtyminen tuntuu vaikealta tai nostaa mieleen tekemättömiä töitä tai vaikeita asioita. Läsnäolo- ja myötätuntoharjoitukset voivat auttaa. Katso ympärillesi, ota vastaan se mitä näet ja kuulet ympäristössä. Aisti miltä kehossa tuntuu, miltä hengitys tuntuu. Millaisia rohkaisevia sanoja voisit sanoa itsellesi?

Haluatko tehdä kaiken aina itse? Voisitko hypätä kuskin paikalta ja katsoa minne muut sen ohjaavat? Tai tarvitseeko se ohjausta lainkaan?

Uusien tapojen opettelussa auttaa myös toisto, kertaus, säännöllisyys… Valitsisitko yhden asian, jonka jätät tekemättä joka päivä? Tai säännöllisen ajan rentoutukselle, meditoinnille tai päiväunille? Itsesi kehumiselle?

Vai kävisitkö nyt vain hetkeksi loikomaan kattoon katsellen? Se on arvokasta.