Valittu kiire

Flunssa.

Se iski hieman liian kiireisen viikon jälkeen. Monelle varmaankin tuttu ilmiö. Työn alla oleva postaus kiireestä tuntui entistä ajankohtaisemmalta.

Olen perusluonteeltani nopea käänteissäni. Niinpä. Hidastamisesta kirjoittava on hätähousu! Tuskinpa rauhallinen luonne hidastamisesta olisi alunperin kiinnostunutkaan…

Ajanhallinta.

Kuivan kuuloinen sana. Ja eihän aikaa oikeastaan voi hallita? Se vain on.

Toisaalta. Koska aika on kaikille sama, voisi väittää että kiire on valinta.  Kasvavan työtaakan alle luhistuva tai monilapsisen perheen yksinhuoltaja ei välttämättä olisi samaa mieltä. Valinnat ja vaihtoehdot saattavat tuntua olemattomilta. Mutta etenkin silloin olisi tärkeää valita kiireettömyys aina kun mahdollista.

Flunssaltakin olisi ehkä vältytty jos olisin hieman aiemmin hidastanut viime viikolla. Luontaisesti nopea tai hidas työskentelijäkin voi välttää kiireen tunnun.

Valinnan mahdollisuuksia on enemmän kuin kuvittelemmekaan.

Olen ”hyvä” tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. Vanhemmiten olen tajunnut, että voin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Vaikka olisin se tyyppi, joka valitaan kun homma pitää saada tehtyä nopeasti, minun ei tarvitse tehdä asioita, joissa olen hyvä. Vaan niitä joista nautin ja tulen onnelliseksi. Saatan toki olla niissäkin hyvä.

Sitten on vielä taipumus mahduttaa päivään tai kalenteriin liikaa asioita. Joillekin osaa sanoa ”ei”, toiset saattavat haukata flow-aikaa niin paljon, että unohtaa syödä ja käydä vessassa. Laiskottelu sujuu koko ajan paremmin ja paremmin kun harjoittelee.

pitkospuut
Kiireettömällä polulla Copyright Joona Iranta

Mietin nykyään useimmiten huolella ennen kuin sanon ”kyllä” jollekin menolle tai työtehtävälle. Joka viikonlopulle olisi toki monta kiinnostavaa kurssia tai tapahtumaa. Voin jäädä kotiin. Ja jos päätän lähteä, voin tehdä tietoisen valinnan lähteä metrolle aiemmin välttääkseni juoksentelun. Voin jättää jonkun asian kesken (ei kuitenkaan levyä päälle, kuten joskus). Ja työskennellessä voin käyttää ajanhallintaa helpottavia sovelluksia (näistä mainitsin ihan aluksi).

Olen tajunnut, että minulle yksi hyvä tapa huolehtia itsestäni on  – kun mahdollista – antaa asioille aikaa.

Päivässä ehtii vähemmän mutta nauttii enemmän.

 Milloin voi valita kiireettömyyden? Vaikkapa:

  • kaupassa
  • keskustelussa
  • lounastauolla
  • matkalla paikasta a paikkaan b
  • aamutoimissa

Mieti silloin,  voisitko varata tähän vähän enemmän aikaa ja tehdä sen ihan rauhassa?

Lupa laiskotella

Laiskottelun merkitys.

Asia, jonka helposti innostuvana ja tehokkaana ihmisenä opin aina uudelleen.

Kokemus on opettanut, että puskemalla ei synny useinkaan hyvää. Luova tauko ja ei-tekeminen sen sijaan voivat synnyttää loistavia ratkaisuja.

Saman on todennut kasvatustieteen professori ja luovuustutkija Juha Hakala.

Hakalan kirja Luova laiskuus (Gummerus 2013) on inspiroivaa ja hauskaa luettavaa. Kirjassa monin esimerkein havainnollistetaan kuinka mm. nobelistit ja taiteilijat ovat tarvinneet keksintöihinsä ja luomuksiinsa luppoaikaa, suorastaan laiskottelua.

Jalat pöydällä järven rannalla. Copyright Joona Iranta.
Laiskottelemassa. Copyright Joona Iranta.

Kiireisyys on Hakalan mukaan virheellisesti rinnastettu tehokkuuteen. Luovuus taas on asia, jota maailmassa (ja Suomessa) tarvitaan. Olen samaa mieltä.

Ei pidä hätäillä vaan antaa ajatusten kypsyä ja tulla myöhemmin esille jalostuneempina, tuntuvat nobelistit Hakalan mielestä sanovan. Luovuustutkijatkin tunnistavat yleisen ”bed, bus, bath”-ilmiön, jossa oivallus tulee rentoutuessa.

Se ei tarkoita, etteikö työtä tarvitsisi tehdä tai että strategia-, myynti- tai tutkimustyö ei olisi tarpeen. Se tarkoittaa, että leppoistaminen, hidastaminen ja rentoutuminen ovat myös tarpeen.  Se tarkoittaa, että tuloksia ja oivalluksia syntyy myös usein työn ja yrittämisen ulkopuolella.

Ehdottaisinkin, että kokousten lisäksi työyhteisöjen (ja jokaisen meidän) aikatauluihin tulisi varata säännölliset ajat päiväunille, meditoinnille ja silkalle laiskottelulle.

Oma palautuminen ja virkistys ovat hyviä syitä leppoistaa. Mutta se kannattaisi pitkällä tähtäimellä myös myös tuottavuuden ja innovoinnin kannalta.

Ps. Rentoutumisesta kirjoitin vähän jo aiemmin. Jos jollekin jäi kuva, että rentoutudun ainoastaan tunturissa meditoimalla, voin kertoa, että nyt aion mennä katsomaan The Office-sarjaa mieheni kanssa. Ja että seuraavaksi kirjoitan blogiin kiireen taltuttamisesta.

 

Mitä rentoutuminen on?

Mitä rentoutuminen Sinulle tarkoittaa?

Löhöämistä tv:n ääressä? Nukkumista? Hyvää keskustelua? Saunomista? Seksiä? Luonnossa liikkumista? Kännejä?

Rentoutuminen tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Yhteistä lienee mahdollisuus unohtaa ajan kulku, huolet ja ympäröivä maailma. Stressitason lasku seuraa perässä.

Itselle merkittäviä rentoutumisen kokemuksia ovat olleet mm. tietyt vaellusreissut, meditaatiot ja luontaishoidot. Viime viikonloppuna pulahdus suolampeen  laski stressitasoa moneksi päiväksi.

pulahdus suolampeen rentouttaa
Copyright Joona Iranta

 

Eniten minua kiehtovat kuitenkin sellaiset rentoutumisen muodot, jotka ovat mahdollisia keskellä arkea. Kaikille. Jotka todella voimaannuttavat ja hoitavat. Eivät työnnä ongelmia maton alle, kuluta tai väsytä.

Uni, liikunta, päihteet ja moni muukin asia voi mennä liiallisuuksiin. Meditaatiota ja luonnossa liikkumistakin voi suorittaa. Voi huomata käyttäneensä ”rentoutumiseen” niin paljon energiaa (tai rahaa), että väsyttää. Viihde voi oivalluttaa, mutta myös etäännyttää itsestä ja toimia väistelynä vaikealle tilanteelle. Varsinkin jos radion, telkkarin tai netin seuraaminen on jatkuvaa eikä tietoisesti valittua. Joskus se on silti se mitä tarvitaan.

Hyvässä rentoutumisessa ei ole haittavaikutuksia.

Se ei pakene elämän haasteita vaan antaa itselle luvan levätä ja kuunnella sitä sisäistä viisautta, jota meissä kaikissa on.

Yhtä tällaista rentoutumisen muotoa voi kokeilla ensi maanantaina Hidastamo pop-upissa Helsingissä.

Hidastamisen tapoja

Osaatko hidastaa? Uskallatko pysähtyä?

Vai koetko elämän ihmettelyn vähän huvittavana, kuten mindfulness-retriitille osallistunut Helsingin Sanomien toimittaja?

Kaikki eivät kärsi kiireestä eikä hidastamisen tarvitse tarkoittaa täyskäännöstä.

Suosittelen kuitenkin hidastamisharjoituksia jos

  • etsit onnellisuutta, rauhaa tai hyvinvointia
  • painit pienempien tai isompien haasteiden kanssa
  • on vaikea rauhoittua ja uni ei tule
  • arki tuntuu suorittamiselta
  • kalenteri näyttää liian täydeltä
  • syöt mitä sattuu
  • elämän tarkoitus on (tilapäisesti tai pidempään ollut) hukassa

Pysähtyminen tekee myös ihan hyvää myös vaikkei mikään ylläolevista kolahtaisi.

Miten sitten hidastaa? Ja miten se on mahdollista keskellä kiireistä arkea kun ei ehdi mökille tai retriitille? Seuraavista voi olla apua:

  • Tauot. Päiväunet. Erilaiset työskentelyä ja taukoja aikatauluttavat sovellukset, kuten Timerloop.
  • Meditaatio. Monet kokevat meditaation (aloittamisen tai jatkamisen) vaikeana. Lupaan kertoa täällä blogissa vinkkejä meditoinnin helpottamiseen.
  • Itsensä kuunteleminen ja hoitaminen.
  • Kännykän kotiin jättäminen tai somerajoitin, kuten Chromen Stay Focusd.
  • Ajankäytön suunnittelu. Inspiraatiota voi hakea esim. Go Lightly -blogissa kotona työskenteleville annetuista neuvoista.
  • Avun pyytäminen.
  • Erilaiset hidastamista tukevat palvelut, kuten Hidastamo 🙂

Palaan näihin teemoihin syksyn mittaan!

 

5 syytä jättää hyvinvointiblogi perustamatta (ja 1 syy perustaa se)

Kesän mittaan pohdin, perustaisinko blogin vai en. 

Keksin lukuisia syitä, miksi ei oikeastaan olisi järkeä perustaa blogia. Muun muassa:

 

1. Eikö näitä hyvinvointiblogeja jo ole liikaa? Nuo ”5 tapaa hengittää/syödä levää/löytää oma uskonto” -listat tulevat jo korvista!

2. Aiheena hidastaminen ja rentoutuminen? Eikö tietokoneen sulkeminen auttaisi enemmän (sekä bloggaajan että lukijan) rentoutumista?

3. Onko mitään uutta sanottavaa? Eikö kaikki fiksu ole jo sanottu pari tuhatta vuotta sitten?

4. Haluatko varmasti sanoa mielipiteesi julkisesti? Kaikki eivät välttämättä pidä siitä.

5. Meinaatko ehtiä? Kirjoittaminen vie aikaa!

 

Pohjois-Amerikan intiaaneilla on kuulemma tarina ihmisen sisällä elävistä hyvästä ja pahasta sudesta, jotka kamppailevat ihmisen hallinnasta. Voitolle pääsee se susi, jota ruokkii. Olisin voinut pyöritellä loputtomiin syitä olla perustamatta blogia. Sitten päätin ruokkia myös toista sutta.

Keksinkin sitten useampia syitä perustaa blogi, mutta oivalsin, että oikeastaan yksi riittää:

 

1. Yksi ihminen.

Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.

Muut bloggaajat sanovat ehkä samaa asiaa, mutta vähän eri tavalla.

Jos yksikin lukijoista kokee oivalluksen, saa inspiraatiota tai löytää kauan etsimänsä tämän blogin avulla –

sitten olen onnistunut. Siksi kannattaa perustaa blogi.

 

Ps. Susijuttua voi soveltaa melkein mihin vaan, suosittelen!

Hidastamon blogi

 Tässä se on.

Blogi

  • rentoutumisesta ja hidastamisesta
  • hyvinvoinnista ja elämästä nauttimisesta
  • haasteista ja vaikeammista ajoista
  • meditaatiosta ja mindfulnessista
  • täydentävistä hoitomuodoista
  • ja vähän myös muusta.

Lisätietoa, kokemuksia, mielipiteitä, kysymyksiä?

Nämä kaikki toivotan tervetulleiksi tänne. Kertokaa, kommentoikaa ja ihmetelkää – omalla nimellä.

Kurkkaa myös info-sivulle.