Mihin ajatukseen uskot nyt?

Mun on pakko ehtiä. Mun pitää osata tämä. Kukaan ei pidä musta. Tän pitää onnistua täydellisesti. Mistään ei saa apua. Keneenkään ei voi luottaa.

Saan itseni välillä kiinni ylläolevia muistuttavista ajatuksista. Ei niin, että välttämättä huomaisin ne alkuun ajatuksina.  Huomaan sen sijaan ahdistavan tunteen, kiireen, puristuksen kehossa. Sen, että kaikki ei ole hyvin eikä tilanne/päivä/elämä tunnu mukavalta ja solju luontevasti eteenpäin.

Nykyään olenkin ottanut tavaksi kurjan olon huomatessani kysyä: Mihin ajatukseen uskon nyt?

Usein löydän jotain, mitä ei niin mielellään näkisi. Uskon siihen, että pitäisi olla täydellinen tai kaiken mennä suunnitelmien mukaan. Tai olla aina zen, myötätuntoinen tai omat rajansa pitävä..

Kun on ajatuksen vallassa, toimii myös sen mukaan – tai antaa sen rajoittaa toimintaansa. ”Mun on pakko ehtiä” juoksee ja kärsii juoksemisesta vaikkei olisi pakko. ”Mun pitää osata tämä” estää oppimasta rennosti ja myöntämästä ettei tiedä. ”Kukaan ei pidä musta” saa jäämään kotiin tai aloittamatta keskustelua. ”Tän pitää onnistua täydellisesti” saa viilaamaan väsyneenäkin ja masentumaan pienestäkin erheestä.

masks-827729_640

Mutta kun ajatuksen huomaa, eikä ala tuomitsemaan itseään siitä vaan antaa sille myötätuntoista tilaa, ei ole enää sen vallassa. Kontrollintarve vähenee ja elämän ennakoimattomuus ja ihmisyys saavat tilaa.

Miten kurjan olon alkaa huomaamaan? Alkuun ajatukset paljastuivat vain meditoidessani – kehon tuntemusten kautta. Meditointi kehittää kykyä tarkkailla ajatuksiaan ja tuntemuksiaan samaistumatta niihin. Kun ajatus tulee pintaan, saattaa huomata myös piilossa pysyneitä tunteita. Ajatusta tai tunnetta ei ole tarkoitus torjua, mutta niiden huomaaminen auttaa huomaamaan niiden todellisen viestin.

Kun bongaa jonkun syvälle juurtuneen uskomuksen, alkaa nähdä sen vaikutuksen elämässään yhä useammissa tilanteissa. Ja kerros kerrokselta uskomus purkautuu ja sen vaikutus sulaa pois. Ei enää toimi sen mukaan, uskaltaa kokeilla toisin olemista.

Muutos ei välttämättä ole nopea mutta väistämätön. Sen todistaminen on upeaa. Sen eläminen tuntuu kevyeltä ja helpottavalta.

Kun aistit kehossasi jännitystä tai ahdistusta, kysy itseltäsi:

Mihin ajatukseen uskon nyt? Onko se totta? Mistä se tulee?  Tarkkaile vastausta ja tuntemuksiasi arvostelematta. Tämä ajatus on vaikuttanut elämääsi, mutta sen ei tarvitse vaikuttaa loputtomasti.

**

Ajatuksiaan pääsee tutkimaan myös iRest-meditaatiokurssilla, joka alkaa 12.9. Helsingissä

(Visited 23 times, 1 visits today)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Solve : *
32 ⁄ 16 =