Kohti vai pakoon?

| 1 Comment

Meillä on taipumus vältellä arkoja paikkojamme. Juosta pakoon vaikeuksia – kohdataksemme ne taas uudelleen.

iRest opettaa kohtaamaan ja ottamaan vastaan sen mitä on, kaiken sellaisena kuin se on. Oman itsensä, täydellisenä juuri tällaisena. Ja kuuntelemaan millainen viesti vaikkapa pääkivulla, ahdistuksella tai surulla on meille. Mitä se toivoo meidän tekevän, jotta voisimme paremmin? Mitä ehkä kaipaamme, muttemme uskalla myöntää?

Ikävän tunteen torjuminen voi tuntua helpommalta. Arjen keskellä olisi riittävästi haasteita muutenkin. Mutta lopulta vaikean asian kohtaaminen saattaa olla kevyempää kuin uskookaan.

Torjuttu pysyy taakkana, kohdatun ylitse pääsee. Kupla nousee veden pintaan ja hajoaa. 

Aiemmin mainitsemallani Awakening Joy-kurssilla iRestin kehittäjä Richard Miller puhui ongelmia kohti kääntymisestä. Sen sijaan, että kääntäisimme rattia pois, ajammekin suoraan päin!

Paradoksaalisesti se, että olen antanut itselleni luvan tuntea ahdistusta on keventänyt painolastiani merkittävästi. Kun tunteen antaa tulla, antaa sille luvan myös muuttua ja lähteä. Hetkellisesti taakka on raskas, mutta pitkällä matkalla paljon kevyempi.

Vastaanottavaisuus ja avoimuus on myös paljastanut paljon tunteita, jotka olin järkeillyt pois. Olo on paljon kevyempi kun ei kuvittele olevansa ”over it”. Ahdistus on muutosta aikaan saava voima kun sitä kuuntelee ja muillakin tunteilla on tarkoituksensa.

Missä voisit pysähtyä tänään?

A post shared by Sanna Iranta (@hidastamo) on

Pari viikkoa sitten meditoidessani koin ahdistusta työtaakasta. Järjellä ajatellen yrittäjän työt on itse luotuja ja valittuja, ja kiireen tuntu sellainen, johon voi vaikuttaa. Koetussa mielikuvassani kuitenkin koin tekemättömät asiat ”kaatumassa päälleni”.

Otin vastaan ahdistuksen ja tunsin, ettei ongelma ollut työn määrä vaan tunne siitä miten tai kuinka nopeasti työt pitää tehdä. Tätä olen pohtinut aiemminkin.. Ongelma oli uskomuksessani, joka oli saanut mielikuvan muodon, työt roikkumassa pääni päällä. Sisältä nousi toive muuttaa mielikuvaa.

Joskus NLP-tyyppisestä mielikuvien muokkaamisesta on apua. Päätin kokeilla siirtää keskeneräiset työt mielikuvassa pääni päältä alas. Alas hippusiksi, joista voisin valita työstettäväksi sen mitä huvittaa, kun huvittaa. Mikä helpotus! Päätin myös priorisoida tiettyjä asioita.

Haasteet voivat olla isompia ja joskus ongelma voi tuntua liian isolta palalta haukattavaksi – sillä hetkellä, tai yksin ilman tukea. Silloin on tärkeää olla vaatimatta itseltään liikaa, pyytää apua tai kerätä voimavaroja tulevaan.

Mutta lopulta kohdattu ongelma tai tunne voi olla yhtä helpottava kuin ulos päästetty itku. Saan kokea näin. Saan tehdä asialle jotain.

Antoisia kohtaamisia!

PS. Jos teksti herätti ajatuksia, olet tervetullut kommentoimaan. Muista myös, että tämän kaltaisia rentoutumista ja hyvinvointia tukevia vinkkejä, ja tarjouksia Hidastamon palveluihin, saa myös tilaamalla Hidastajan uutiskirjeen. Joulukuun kirje postitetaan kuun vaihteessa, vielä ehdit mukaan!

(Visited 11 times, 1 visits today)

One Comment

  1. Pingback: Herkän ihmisen muistilista | Hidastamon blogi

Vastaa

Required fields are marked *.


Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.