Ihanan pysyvää ja tilapäistä

Sanotaan, että vasta menetettyään jotain tajuaa sen arvon. Toisaalta ei voi osata arvostaa sellaista, mitä ei ole koskaan ollut.

Viime aikoina olen alkanut arvostaa enemmän sellaista pysyvää, jota minulla ei aiemmin ole ollut. Vakituista työtä, useamman vuoden samana pysyvää asuinpaikkaa. Jos tämä on keski-ikäistymistä, tykkään siitä!

Nuorempana hain vain määräaikaisia töitä. En halunnut sitoutua. Olen aina myös kärkkäästi vaihtanut osoitetta, jos jokin ei tunnu enää hyvältä. Vapauden tunteen lisäksi kyse on tainnut olla myös tottumuksesta. Ei sillä, ettenkö nauttisi edelleen vaihtelusta ja suunnattomasti esimerkiksi matkailusta. Mutta olen nyt vasta omakohtaisen kokemuksen kautta havainnut, kuinka paljon helpompaa ja rennompaa on ponnistaa pysyvältä jalustalta.

Nautin edelleen vapaudesta, mutta nautin aivan uudella tavalla siitä, että saan mennä joka aamu samaan työpaikkaan. Ja etenkin iltatöistä kotiutuessani on joka kerta ihanampaa tallata kotipolkua. Toistuva oppiläksyni liiallisen ja sopivan tekemisen määrän välillä on saanut tukea pysyvästä. Esimerkiksi työnhaulta ja talouden tuskailulta vapautuu aikaa ja aivokapasiteettia esimerkiksi joogan opiskeluun.  Varma perusta antaa erilaista vapautta. Enkä tarkoita nyt pelkästään rahaa. Epävarmuuden tunne pienenee. Tietysti kodin ja työn lisäksi elämäni ihmisillä on valtaisa merkitys.

On ihanaa kun juuret kaivautuvat syvemmälle maahan kotikaupungissa. Täältä en aio lähteä – mutta koti saattaa vaihtua alueen sisällä. Työelämässäkin varmasti tulee jossain vaiheessa taas uusi sivu eteen. Mutta siihen asti nautin tästä pysyvästä. Muistaen, että vain muutos on pysyvää.

Missä asioissa sinä kaipaat vakautta – missä taas vaihtelua?

puurungon syyt

 Kuva:
Patrick Fore

(Visited 68 times, 1 visits today)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Solve : *
24 ⁄ 6 =