Herkkä, ja ylpeä siitä!

| 0 comments

Siitä on noin vuosi kun kuulin termin ’erityisherkkä’ ensimmäistä kertaa. Vaikka olen aiemminkin tiennyt olevani herkkä, kuluneena vuonna olen katsellut maailmaa ja reaktioitani ihan erilaisten silmälasien läpi. Ymmärrän itseäni – ja muita – yhä paremmin herkkyyden kautta ja sallin paremmin tämän osan minuuttani.

Aihetta käsiteltiin taas mediassa Inhimillinen tekijä -ohjelmassa, jonka katsomista lämpimästi suosittelen. Vieraina oli erityisherkkiin erikoistunut psykologi Heli Heiskanen, erityisherkän lapsen äiti Anna-Stina Häkkinen sekä juontaja-yrittäjä Anne Kukkohovi.

Synnynnäisesti hermostoltaan herkemmät (tämä ei siis ole sairaus tai diagnoosi vaan ominaisuus) ihmiset kokevat esimerkiksi äänet, valot ja muiden ihmisten mielialat toisia voimakkaammin. Tästä johtuen herkät kuormittuvat ja myös uupuvat helpommin.

seppele

Ohjelmasta jäi mieleen erityisesti ajatus, että maailmaa voisi kehittää paremmin herkkää huomioivaksi – mutta muutoksista olisi hyötyä myös kaikille ei-niin-herkille.  Minusta ajatuskin esimerkiksi ylisuuresta päiväkotiryhmästä ärsykkeineen on erityisherkän lapsen (tai aikuisen) kannalta ahdistava. Työpaikkojenkin melutaso, valaistus, ilmapiiri ja tahti voisi olla maltillisempi. Kaikille.

Ylikierroksista kärsii myös uni. Heli Heiskanen toteaa, että pelkkiin univaikeuksiin puuttumisen sijaan olisi lisättävä palautumisaikaa ja vähennettävä yleistä kuormittumista. Eli puututtava kunnolla syihin.

Muiden ihmisten tunnetilat tarttuvat ja vaikuttavat helposti herkkään. Vaikutus vähenee kun siitä tulee tietoiseksi. Oman kehon ja mielialojen tarkkailu tekee selkeämmäksi mikä tunne on minun ja mikä muiden. Mindfulness- ja meditaatioharjoitukset auttavat tässä. Rajanveto mielikuvissa tai konkreettisesti tukee myös.

Ohjelmassa puhuttiin myös parisuhteesta, kuinka ei-erityisherkältä kumppanilta on paljon opittavaa – ja toisinpäin. Herkkyys ja ei-herkkyys eivät ole paremmuusjärjestyksessä vaan erilaisuutta.

Entä erityisherkkä lapsi? Vanhempi voi kokea avuttomuutta ja itsekritiikkiä, kun oma lapsi onkin muita herkempi. Oman lapsen tunteita kohdatessaan voi joutua kohtaamaan omat padotut tunteensa. Lapsi voikin olla aikamoinen opettaja. Anna-Stina Häkkinen joutui univajeen seurauksena sairaalaan. Nyt hän vaatii itseltään vähemmän ja osaa ilmaista tunteitaan paremmin. Lapsen temperamenttipiirteiden kohtaamiseeen neuvottiin myös Marja Hintikka livessä.

Mitä on itsetunto? Heli Heiskasen mukaan oppia tuntemaan itsensä ja sitten hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, eli myös ne hankalat puolet.

Moni herkkyyden piirre on samalla myös rikkaus, josta voi olla ylpeä: kauneuden ja vivahteiden taju, tunteiden syvyys ja ihmistuntemus.

Erityisherkkä voi tuntea huonommuutta siitä, ettei jaksa. Minäkin edellen välillä kyseenalaistan, voiko jo nyt olla tauon paikka, mutta sitten muistan kuinka paljon paremmin voin tauon jälkeen.  Aina ei jaksaisi olla herkkä, mutta kun hyväksyy mitä on, voi tehdä parempia valintoja ja voida paremmin.

Ollaan ylpeitä erilaisuudestamme ja rohkeita toimimaan sen mukaan!

Ps. Luitko jo Herkän ihmisen muistilistan?

Pps. Suunnittelin Siesta-retriitin Espanjan maaseudulle, jotta herkät ja ei-herkät pääsisivät rentoutumaan luonnon keskellä.  Lähde mukaan 8.-11.4.2016 🙂

(Visited 63 times, 1 visits today)

Vastaa

Required fields are marked *.


Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.