Helpotusta riittämättömyyteen

| 0 comments

Katselin jokin aika sitten tanssijaystäviäni lavalla. Läsnäoloa ja taituruutta, joka syntyy lahjakkuudesta ja kovasta treenistä.

Ennen esitystä he hermoilivat, ja esityksen jälkeen he ottivat kehuja vastaan kiemurrellen. Esiintyjät kohtaavat paineita, mutta riittämättömyys voi vaivata ketä tahansa töissä tai kotona.

Kärsin itsekin välillä huijarisyndroomasta. Tiedättehän, ajattelee kohta paljastuvansa. Kohta joku huomaa, etten osaakaan mitään. Käsitys omista taidoista on eri kuin se, mitä kehut ja palaute kertovat.

Tanssinopettajuuden alkuaikoina huomasin aina ne osat tunnista kun epäröin. Kun en osannut vastata kysymykseen tai joku ei tullut samalle tunnille uudelleen. Huomio ei kiinnittynyt onnistumisiin vaan kaikkeen mikä meni pieleen. Nyt meditaatiota ohjatessani tai blogia kirjoittaessani saatan joskus verrata itseäni maailmankuuluihin konkareihin. Mitä järkeä minun on sanoa tästä mitään?

Pikku hiljaa olen alkanut riittää itselleni.

Olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, tässä hetkessä. En tällä hetkellä voi tietää enemmän kuin tiedän tai osata enempää kuin mitä nyt osaan. Kaikki se mitä olen kokenut on tuonut minut tähän hetkeen, nyt voin jakaa vain sitä. Ja jatkaa siitä.

Opettajana ja ohjaajana olen harjoitellut näyttämään vajavaisuuteni. Sen lisäksi, että se helpottaa omaa oloani, se helpottaa muidenkin läsnäolijoiden paineita ja muistuttaa, että kukaan meistä ei ole täydellinen. Ihmisiä ollaan, täydellisen epätäydellisiä.

Richard Millerin (iRest Yoga Nidran kehittäjä) opettaja totesi tälle, että valaistumisen etsiminen oli hänen valaistumisensa tiellä.  Asioiden ja muutoksen tavoittelu tai tarkat odotukset estävät meitä kokemasta tämän hetken.

Tämä siis riittää, mutta haluan silti mielelläni oppia lisää. Oppiminen ei vaan enää kumpua juurikaan vajavaisuuden tunteesta vaan omasta kiinnostuksesta ja halusta.

Riittämättämyyden tunteita edelleen toki tulee, mutta niitä on helpompi ottaa vastaan ja kuunnella: Millaisia tunteita, uskomuksia tai tarpeita on sen takana? Millaista toimintaa se toivoo? Ja haasteista usein myös oppii.

Missä asioissa Sinun on vaikea kuulla myönteistä palautetta? Milloin yrität olla parempi tai tietävämpi kuin mitä oikeastaan olet? Mitä tavoittelet kynsin hampain? Kuka hyötyisi jos myöntäisit, että tämä – tässä ja nyt – riittää? Kerro kommenteissa!

Buddhalaisen opettajan James Low’n sanoin:

”Kaikki mitä teet on kuorrutusta kakun päällä, mutta kakku ei tarvitse kuorrutusta, kakku itsesssään on hyvää.”

Miten olen alkanut riittää itselleni? Iso rooli on meditaatiolla. Ohjaan vuoden toisen 6 viikon iRest-meditaatiokurssin 12.3. alkaen Helsingissä, ilmoittautuminen on alkanut!

(Visited 4 times, 1 visits today)

Vastaa

Required fields are marked *.


Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.